Kaksikymmentä vuotta sitten maailmanjärjestys räjähteli, kun Al Qaida iski kaapatuin matkustajalentokonein WTC-torneihin New Yorkin Manhattanilla. 19 Al-Qaidan terroristia toimivat Osama bin Ladenin ja Khalid Sheikh Mohammedin komennossa. Varhain aamulla paikallista aikaa kaappaajat ottivat haltuunsa neljä matkustajakonetta. American Airlinesin lento AA 11 törmäsi World Trade Centerin pohjoistorniin kello 8.46. Hetkeä myöhemmin kello 9.03 United Airlinesin lento UA 175, joka oli myös matkalla Bostonista Los Angelesiin törmäsi etelätorniin.
American Airlinesin lennon AA 77 Washingtonista Los Angelesiin kaappaajat lensivät päin Pentagonia puolituntia myöhemmin kello 9.37. Ja neljännen koneen United Airlinesin lento UA 93 Newarkista San Franciscoon kohteena on pidetty Valkoista taloa tai Yhdysvaltain kongressitaloa, mutta tämä kone putosi kello 10.03 maahan lähelle Shanksvilleä Pennsylvaniaan. Lentokoneen matkustajat yrittivät pysäyttää kaappaajien toimet ja saada koneen uudelleen haltuunsa. Lopputuloksena kone syöksyi maahan eikä alkuperäiseen kohteeseensa.
WTC:n etelätorni sortui vajaan tunnin kuluttua ja Pohjoistorni vajaan kahden tunnin kuluttua. Yhdeksän tunnin kuluttua tuhoutui vielä WTC 7 eli kolmas tornitalo, johon ei osunut lentokonetta.
Syyskuun 11. päivän iskuissa kuoli yhteensä lähes 3 000 ihmistä. Heistä yli 2 700 sai surmansa kaksoistorneissa ja niihin lentäneissä lentokoneissa.
New Yorkin tapahtumasarja sai liikkeelle myös Yhdysvaltain ja lännen toimet Afganistanissa. Afganistanin silloinen Taliban hallinto oli antanut tilaa terroristijärjestö Al Qaidalle ja Osama Bin Ladenille. Taliban syrjäytettiin ja lännen tukemana järjestö pysyikin sivussa, kunnes nyt Yhdysvaltain vetäydyttyä Afganistanista talibanit palasivat ennätysnopeasti takaisin hirmuvallan kahvaan.
Menikö operaatio Afganistanissa sitten hukkaan?
Varmasti osaltaan meni. Demokratiaa ei Yhdysvallat ja länsiliittouma maahan onnistunut juurruttamana. Ei edes idättämään. Eikä moni sen uskonut olleen edes mahdollistakaan. Eikä se sitä lopulta ollutkaan. Tässä mielessä varmasti operaatio epäonnistui. Mutta kahdenkymmen vuoden ajan maassa kuitenkin naisten asema oli parempi ja tytötkin saivat käydä koulua. Se ei mennyt hukkaan. Ei sitä menetetty nytkään vaikka taliban palasi valtaan. Se on tyttöjen mukana olevaa pääomaa mitä ei tytöiltä oteta enää pois. Ja toivottavasti se osaltaan olisi voimana 
siihen, että edes väkivallan edessä ei tilanne ajautuisi sellaiseksi kuin mitä se oli talibanin ensimmäisellä valtakaudella. Mutta toki sekin on mahdollista, että tämäkin pääoma jää vain näiden tyttöjen ja naisten voimaksi ja se tukahdutetaan lopulta kokonaan.
Ja miten taliban tulee kohtelemaan Al Qaidaa ja muita terroristijärjestöjä? Saavatko ne jalansijan ja elintilan jälleen Afganistanista? Ja miten maa tulee toimimaan huumeiden yms. kanssa?
Isoja avoimia kysymysmerkkejä ja myös vaikea paikka länsimaille. Mitä voimme hyväksyä Afganistanissa tapahtuvan? Ja mitä voimme hyväksyä Afganistanin sallivan tapahtuvan muualle maailmassa?
Mutta tänään ajatukset 9/11 -iskujen omaisissa ja läheisissä. Kahdenkymmen vuoden matka tuosta järkyttävästä aamusta eletty. Moni lapsi kasvanut ilman äitiä ja moni ilman isää. Moni perhe ilman lapsiaan. Ja edelleen moni turman uhreista on lopullisesti tunnistamatta. Osa niin jääkin ikuisiksi ajoiksi.
Tänään toivottavasti koko maailma muistaa nämä tapahtumat. Ja toivottavasti yhä useampi ajattelee, että ei enää koskaan. Voimmeko sen estää, sitä ei kukaan tiedä. Toivoa voimme. Ja myös elää sen hyväksi itsekin.
Sytytän kynttilän.
Muistatko missä itse olit, kun tämä järkyttävä uutinen sinut tavoitti? Itse olin opettajana. TV-välitti suorana tapahtumaa ja muistan miten koulupäivän jälkeen menin kahville Catiscaan ja näin suorana miten toinen kone iskeytyi WTC:n torneihin. Niitä kuvia ei ymmärtänyt eikä niitä unohda.