Kansanedustaja Timo Heinonen (kok) on huolissaan toimista joilla useat vuosikymmeniä laillisesti ja ilman ympäristö- ja muita ongelmia toimineet huoltoasemat ja huoltoasemayrittäjät ovat viime vuosina joutuneet vaikean tilanteen eteen. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk) osoittamassa kirjallisessa kysymyksessä Heinonen toteaa, että huoltoasemien ympäristölupia uusittaessa ympäristökeskukset ovat ryhtyneet tulkitsemaan annettuja ohjeita varsin kielteisesti. Uusittavista ympäristöluvista on tehty jopa hallinto-oikeudelle valituksia ilman varsinaisia perusteita ympäristöhaitoista.
– Kyseessä ovat siis pitkään toimineet huoltoasemat, jotka sijaitsevat pohjavesialueilla. Syy ympäristöluvan epäämiseen on vain sijainti, eivät aiheutuneet haitat, toteaa Heinonen.
Tehdyt päätökset ovat pakottaneet yrittäjiä lopettamaan toimintansa periaatteessa perusteettomasti, ja tilanne asettanut maassamme toimivat yrittäjät täysin eriarvoiseen asemaan. Esimerkkinä Heinonen mainitsee turkistarhat, jotka joutuvat ympäristönsuojelullisista syistä siirtämään toimintansa uuteen paikkaan. Tällaisissa tapauksissa tarha saa siirtoon tukea maa- ja metsätalousministeriöltä. Mutta huoltoasemat ja huoltoasemayrittäjät ovat vahingon kanssa täysin yksin.
– Kuitenkin huoltoasemat ovat teknisesti ja siten myös investoinneiltaan huomattavasti vaativampia ja ympäristön kannalta paremmin suojattuja kohteita kuin turkistarhat. Nykyteknologia antaa ammattilaisten mukaan riskinhallintakeinot maaperän ja pohjaveden suojaamiseksi, ja huoltoasemat eivät näin ollen aiheuta pilaantumisen vaaraa maaperälle ja pohjavedelle, Heinonen toteaa ympäristöministerille osoittamassaan kysymyksessä.
Heinosen mukaan edellä esitetyistä perusteluista ja teknisistä mahdollisuuksista huolimatta esimerkiksi Hämeen ympäristökeskus noudattaa muihin toimijoihin nähden maassamme poikkeuksellisen kielteistä linjaa. Oikeusoppineiden joukosta on esitetty jopa kantoja, joiden mukaan päätökset, joilla pakotetaan lopettamaan vuosikymmeniä laillisesti toimineet huoltoasemat, olisivat jopa perustuslain vastaisia ja tilanteesta syntyisi valtiolle korvausvelvollisuus.
Ympäristöministeri Tiilikainen pyörittelee
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen toteaa vastauksessaan Heinoselle: ”Periaatteessa valtio ei myönnä yrityksille valtion tukea toiminnan saattamiseksi lainmukaiseksi. MMM:n asetuksen (1436/2004 ) mukaisesti maatilatalouden rakennetukea ja vastaavaan yritystoimintaan myönnettävää tukea voidaan kuitenkin myöntää rakentamisinvestointiin, joka johtuu siitä, että tarhaus ympäristönsuojelullisista syistä siirretään pohjavesialueelta uuteen paikkaan. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että tarhaus nykyisellä paikalla on viranomaisen päätöksen johdosta ollut lopetettava viimeistään vuoden 2006 loppuun mennessä.
Ympäristöministeriön tulee toimialallaan huolehtia muun muassa lainsäädännön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamisesta. Tästä syystä ympäristöministeriö on 26.3.2007 (YM4/401/2005) antanut polttonesteiden jakeluasematoimintaa pohjavesialueilla koskevan valvontaohjeen, ns. JAPO-ohjeen. Tarkoituksena on auttaa viranomaisia soveltamaan ympäristönsuojelulakiin sisältyviä pohjaveden pilaamiskieltoon liittyviä säännöksiä yhdenmukaisesti.
Lisäksi ympäristöministeriö on 29.11.2005 aloittanut ympäristölupajärjestelmän ja -hallinnon tehostamista sekä lupakäytäntöjen yhdenmukaistamista tarkoittavan hankkeen, jossa tarkastellaan muun muassa mahdollisuuksia siirtyä joidenkin toimialojen, kuten jakeluasematoiminnan, osalta käytäntöjä yhdenmukaistavaan normiohjaukseen. Hankkeen toimikausi päättyy 31.12.2007.
Ympäristöhallinnon toimivaltajaon mukaisesti jakeluasemien ympäristöluvat ratkaistaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa. Ympäristönsuojelulakiin sisältyy kaksiportainen muutoksenhakujärjestelmä. Jokaisesta ympäristölupapäätöksestä on siten mahdollisuus valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen ja sieltä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ympäristöministeriöllä ei ole toimivaltaa puuttua muutoksenhakutuomioistuinten päätöksentekoon eikä syytä kyseenalaistaa niiden päätösten perustuslainmukaisuutta.
Ympäristönsuojelulakia säädettäessä mitään toimintaa ei ole ollut tarkoitus kategorisesti kieltää, eikä laki tällaista kieltoa myöskään sisällä. Ympäristönsuojelulaki perustuu toiminnan vaikutuksien hyväksyttävyyden arviointiin, ja ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Laki sisältää myös kieltoja, kuten pohjaveden ja maaperän pilaamiskiellot. Käytännössä nämä kiellot voivat aiheuttaa tapauskohtaisen luvanmyöntämisesteen, jos toimintaa ei voida järjestää niin, että kieltojen vastaista seurausta ei synny. Pohjaveden suojaamiseksi annetut ympäristönsuojelulain ja -asetuksen säännökset eivät tee eroa eri toimintojen välillä. Etukäteinen kielteinen suhtautuminen jonkin tietyn toimialan toimintaan ei sisälly ympäristönsuojelulainsäädäntöön. Ympäristöministeriön toimivallassa ei ole ottaa kantaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten yksittäisten jakeluasemien lupahakemuksista tekemiin kielteisiin päätöksiin. Hakemusten hylkäämiseen ottavat valituksesta kantaa muutoksenhakutuomioistuimet. Ympäristöhallinto luonnollisesti seuraa muutoksenhakutuomioistuinten näkökantoja ja ottaa ne toiminnassaan huomioon.
Myös JAPO-ohjeessa on otettu huomioon vanhojen toimintojen asema ja todettu muun muassa, että vanhojen asemien ympäristölupiin tulisi suhtautua siten, että toimenpiteet ja niiden aikataulutus harkitaan tapauskohtaisesti kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi. Kuitenkin kaikkien ympäristönsuojelulain ja -asetuksen soveltamisalaan kuuluvien toimintojen tulee toiminnassaan noudattaa lain säännöksiä. Vanhojen toimintojen lupien uusimisessa ja tarkistamisessa menettely on kaikilla toimialoilla sama.”
Vastaus ei tyydytä Heinosta
Kansanedustaja Timo Heinonen ei ole tyytyväinen ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen vastaukseen. Myönteistäkin Heinonen vastauksesta löytää, mutta vastaus jättää Heinosen mukaan oleelliset kysymykset auki.
– On hyvä, että ohjeistuksia on annettu ja näin tavoitellaan samaa linjaa päätöksissä kautta maan. Keskeistä vastauksessa on kuitenkin minusta se, että ministeri toteaa, että ympäristönsuojelulain sisältämä kielto pohjavesien ja maaperän pilaamisesta voidaan katsoa hoidetuksi jos toiminta voidaan järjestää niin, että kieltojen vastaista seurausta ei synny. Tähän vastauksen voi antaa minusta nykyteknologia ja silloin enää aseman sijainti ei olisi ainoa päätökseen vaikuttava tekijä, totesi kansanedustaja Timo Heinonen saatuaan ministeriltä vastauksen.
Ministeri toteaa, että etukäteinen kielteinen suhtautuminen jonkin tietyn toimialan toimintaan ei sisälly ympäristönsuojelulainsäädäntöön.
– Siihen voiko tällainen jopa perusteeton kielteinen päätös olla jopa perustuslain vastainen ja johtaa valtiovallan korvausvelvollisuuteen ei ministeri vastauksessaan ota kantaa. Se ehkä joskus saadaan selville.
– Itse ehdottomasti olen sen kannalla, että pohjavesien ja maaperän suojaaminen ja suojelu pitää hoitaa. Vaaratilanteita tai uhkaa ei saa päästä syntymään, mutta minusta tässäkin asiassa tulisi tilannetta tarkastella nykypäivän tasalla. Jos uhat ja vaarat voidaan poistaa nykytekniikalla ja suojauksilla niin silloin en itse näe mitään perustetta kieltää vanhojen huoltoasemien toimintaa, totesi Heinonen lopuksi.