Uuden sinivihreän hallituksen tasa-arvoasioista vastaava ministeri Stefan Wallin kertoi tämän aamun uutisissa, että hallitus ei ole laatimassa lakia, joka toisi naiskiintiöt pörssiyhtiöiden tai muidenkaan organisaatioiden johtopaikoille. Uutisen juurena toimineessa Demari lehden haastattelussa Wallin oli todennut, että laki on vasta aivan viimeinen keino nostaa naisten määrää johtopaikoilla.
Olen Wallinin kanssa täysin samaa mieltä. Itse kuulun tasa-arvon kannattajiin ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että samasta työstä on maksettava sama palkka, naisvaltaiset heikosti palkatut alat ansaitsevat selkeän palkankorotusohjelman ja jokaiselle paikalle tulee valita paras henkilö. Mutta tästä huolimatta tai juuri näillä perusteilla en itse kannata kiinitiöitä. Haluan, että asiat etenevät muutenkin ja uskon, että meidän sukupolvi on jo hyvinkin valmis ja tasa-arvoinen. Toivottavasti olen oikeassa.
Wallin totesi kannattavansa lämpimästi naisjohtajien osuuden lisäämistä ja hänen mukaan asiaa on pidettävä esillä jatkuvasti. Pätevistä naisista ei ole pulaa, hän arvelee.
Edellisen hallituksen tasa-arvoministeri demarien Tuula Haatainen oli valmis säätämään asiasta lain. Muistissa on myös hyvin kirje minkä Haatainen lähetti paimenkirjeeksi yrityksille. Siinä pörssiyrityksiä kehotettiin parantamaan naisten asemaa johtopaikoilla. En tiedä onko tällainen sitten oikeaa politiikkaa ja mitä tällaiset yrityksille merkitsevät? Vaikea uskoa, että Haataisen kirje parantaisi naisjohtajien lähtökohtia.
Tarvitaan siis asennemuutosta ennen muuta. Maltillistä ja järkilinjalla etenevää asennemuutosta ilman ylhäältä tulevia mahtikäskyjä. Sellaisiin ainakaan onnistuneina ratkaisuina en minä usko. On totta, että maamme pörssiyhtiöiden hallituksen jäsenistä on vain alle 10 prosenttia naisia. Mutta tästä huolimatta mmamme on naisjohtajien osuudella mitattuna yksi Euroopan kärkimaita.
40/60 kiintiö toimii jotenkin kuntapuolella luottamustehtävissä. Ei aina hyvin sielläkään. Toisaalla on lähes mahdoton löytää paikkoihin tarvittamaan miesmäärää ja toisaalla naispäättäjistä on pulaa. Laki on kuitenkin laki. Näin ollen esimerkiksi nyt kun laki tuli voimaan myös seurakunnissa jouduttiin Lopella etsimään vuosikymmenten ajan lähes naisvoimin toimineisiin lähetys-, diakonia ja varhaiskasvatuksen toimikuntiin miehiä. Ainakin nimiksi. Onko sitten tasa-arvoa. Mene ja tiedä. No Norjassaha on voimassa laki, joka pakottaa myös pörssiyhtiöt palkkaamaan johtajistoonsa vähintään 40 prosenttia naisia. Kehotuksen tehostajana on jopa uhka yrityksen lakkauttamisesta. Luoko ja edistääkö tämä sitten parasta mahdollista osaamista?
Tiukka ohjelma tänään. Kaksi tapaamista eduskunnassa ennen päivän – eli poikkeuksellisesti – maanantain täysistuntoa. Illalla vielä kokous Helsingissä. Näin ollen kunnanhallitukseen en tänään pääse osallistumaan. Kh:n lista kuitenkin varsin selkeä ja asioita kävimme läpi jo etukäteen. Nyt kuitenkin töihin.
…
Päivä alkoikin ennakosuunnitelmista poiketen suoraan eduskunnassa. Aamulla ensin yksi tapaaminen ja sitten kirjoitustöiden pariin. Päivän täysistuntokäsittelyssä oli joukko tärkeitä asioita joista useampaan halusin ottaa osaa nostaen esille muutamia mieslestäni keskeisen tärkeitä yksityiskohtia. Ensin osallistuin keskusteluun ”Eduskunnan tilintarkastajien tilintarkastuskertomus eduskunnan tilinpäätöksestä, toimintakertomuksesta ja kirjanpidosta sekä hallinnosta vuodelta 2006” -keskusteluun. Keskustelussa oli esillä monia aiheita aina eduskunnan 100-vuotisjuhlavuoden asioista eduskunnan virkamiesten palkkoihin ja eduskunnan muihin kuluihin ja kulurakenteisiin. Esille keskustelussa nousi myös eduskunnan avustajajärjestelmä. Keskustelussa kannettiin huolta järjestelmän väärinkäytöksistä ja en itse malttanut olla ottamatta osaa keskusteluun. Minun on vaikea ymmärtää sitä, että osa kansanedustajista ostaa tai on ostavinaan avustajapalveluita joltain yhdistykseltä. Vaalien jälkeen kampanjan rahoitusilmoituksissa sitten komeilee sama yhdistys kymmenien tuhansien eurojen tuella. Herää vähintäänkin kysymys – jostain. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että järjestelmä vaatii pikaista korjaamista. En kannata sitä mallia, että ns. maakunta-avustajat kiellettäisiin. He ovat edustajille tärkeitä silloin kun edustaja tulee eduskuntatyöhön kaukaa eri maakunnista. Mutta tällöinkin minusta olisi ehdottoman välttämätöntä, että palkanmaksu tapahtuisi eduskunnan palkkalistojen kautta ja vain ja ainoastaan oikealle ihmiselle verojen yms. kautta. Voi myös kysyä onko oikein, että kansanedustaja ostaa kotisivujen suunnittelun avustajamäärärahalla? Tällainenkin tapaus löytyy. Taitaa vielä löytyä sekin, että avustajamäärärahalla on tilattu Itsenäisyyspäivän linnanjuhliin mekkokin. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tämä ei minusta ole järjestelmän tarkoitus ja osoittaa vähintäänkin huonoa harkintakykyä. Itse olen päättänyt alusta asti toimia niin, että avustajani on eduskunnan palkkalistoilla. Hän hoitaa avustajalle luonnollisesti kuuluvia tehtäviä – yhteydenpitoa, kalenteri- ja ajanhallintaa, materiaali yms. hankintaa ja normaaleja toimistorutiineja. Mainio avustaja minulla. Taitava, ahkera ja osaava – korkealla työmoraalilla. Arvostan sellaista.
Toki minusta on hyväksyttävää, että avustajaa valittaessa voi kukin painottaa henkilössä haluamiaan ominaisuuksia ja erityisosaamista. Näin minäkin tein. Toinen haluaa henkilön joka kirjoittaa ja toinen henkilön joka pitää yhteyksiä. Mutta mikä tärkeintä heistä jokaisen tulee minusta olla eduskunnan palkkalistalla. Toisaalta olisin myös valmis muuttamaan avustajajärjestelmään muutenkin. No se siitä – tällä erää.
Varsinaiset puheenvuoroni puhujapöntöstä pidin koskien palvelusetelien uudistamista ja ulottamista kotisairaanhoitoonkin kotipalvelun rinnalla. Toisessa puheenvuorossani käsittelin asevelvollisuuslain uudistuksia. Nämä puheet liitän vaikkapa tuonne tämän päivän blogin perään. Nehän tosin löytyvät myös aina suoraan eduskunnan kotisivuiltakin. Tarkkaan puhutussa muodossa.
Yhden puheenvuoron jätin vielä käyttämättä. Se olisi koskenut hallituksen esitystä laiksi opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain muuttamisesta. Ajattelin säästää puheenvuoron asian seuraavaan käsittelyyn.
Täysistunnossa menikin sitten tänään mukavasti viitisen tuntia. Täysistunnosta kiirehdin Jyrki Kataisen tarjoamalle illalliselle. Pöydän ääressä meidän ryhmän uudet kansanedustajat. Aika velikultia.
………………………………………
LAINAUKSET EDUSKUNNAN NETTISIVUILTA TÄYSISTUNTOPÖYTÄKIRJOISTA 18.6.2007:
42. MAANANTAINA 18. KESÄKUUTA 2007 kello 14
4) Hallituksen esitys laeiksi sosiaalihuoltolain 29 b §:n ja kansanterveyslain muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 34/2007 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 2/2007 vp
”Timo Heinonen /kok: Arvoisa puhemies! Palvelusetelin laajentamista kotisairaanhoitoon on pidetty pitkään välttämättömänä. Nyt säännökseen ollaankin lisäämässä mahdollisuus käyttää palveluseteliä jatkuvan ja säännöllisesti annettavan kotisairaanhoidon hankkimiseksi yhdessä tai erikseen kotipalvelujen kanssa. Palvelusetelit ovat minusta yleisesti ottaenkin hyvin suositeltava vaihtoehtoinen tapa palveluiden tarjoamiseen. Ne ovat käyttäjille ennen muuta joustavia.
Tällä uudistuksella puretaan nykyinen erikoinen tilanne, missä vanhukselle ei ole voitu tarjota samalla käynnillä kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa. Nyt tehtävä uudistus mahdollistaa jo monen kunnan käyttöön ottaman kotihoidon aitona kokonaisuutena. Vuonna 2004 voimaan astunut laki ei tätä ole mahdollistanut, ja sen rajoitukset ovat jarruttaneet joustavaa ja järkevää käyttöä. Palveluseteliä ei siis tällöin ulotettu koskemaan kotisairaanhoitoa. Silloin hallitus halusi nimenomaan rajata palvelusetelin ulkopuolelle juuri kotisairaanhoidon. Tähän asti setelillä on voinut siis hankkia vain sosiaalihuollon kotipalveluita, mutta nyt kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja asia ollaan saattamassa laajemminkin kuntoon.
Kunnissa tämä tilanne tiedetään parhaiten. On hyvä, että uusi hallituksemme on avannut korvansa myös kunnista kuuluvalle huudolle. Aiemmin palveluseteleiden piirissä olleita kotipalveluita saavat yleensä juuri ne huonokuntoiset kuntalaiset, jotka tarvitsevat myös yleensä kotisairaanhoitoakin. Tässä arkipäivän todellisuudessa nykytilanne on ollut kankea ja toimimaton. Uskon, että moni edelleen kotonaan asuva vanhus tai myös vammainen, joita tämä koskee, valitsee mielellään itse palveluntarjoajansa lähipiirinsä kanssa. Tähän palveluseteli antaa minusta parhaat mahdollisuudet.
Palvelusetelin käyttö tarjoaa myös kunnille toimivan ja myös kustannustehokkaan mutta ennen muuta yhden vaihtoehtoisen ja inhimillisen tavan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen. Hyviä kokemuksia palveluseteleistä on maamme pullollaan, vaikka käyttö ei vielä kovin runsasta olekaan. Viime vuonna kunnat olivat myöntäneet palveluseteleitä runsaalle 4 000 suomalaiselle, mutta niin ikään viime vuosina palvelusetelien käyttö on kunnissa myös yleistynyt. Esimerkiksi Jyväskylässä harkitaan parhaillaan seteleiden käyttöönottoa myös parisuhdeterapiassa.
Arvoisa puhemies! Toivon, että asia etenee kuntalaisten näkökulmasta ripeästi. Kokemukset ovat rohkaisevia, ja asiassa on aika ottaa seuraava askel eteenpäin. Peruspalveluministeri Risikko totesi täällä tämän asian lähetekeskustelussa 12. päivä kesäkuuta, että ”kunta hyväksyy aina palveluntuottajat, joilta palvelua voi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelillä ostaa”. Villiksi ei siis meno mene vaan vain joustavaksi.”
……………….
42. MAANANTAINA 18. KESÄKUUTA 2007 kello 14
5) Hallituksen esitys asevelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Hallituksen esitys HE 37/2007 vp
”Timo Heinonen /kok: Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys asevelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on monessakin mielessä odotettu. Minusta on tärkeää, että tämäkin laki saatetaan nyt 2000-luvulle vastaamaan tämän ajan haasteisiin ja myös tämän ajan uhkakuviin. Toisaalta on myös perusteltua tarkistaa lainsäädäntö perustuslain kanssa yhteensopivaksi.
Minusta keskeisintä tässä uudistuksessa on se, että tämän myötä mahdollistetaan muun muassa se, että asevelvollisia voidaan määrätä myös muihin virka-aputehtäviin. Tämä on minusta järkevä tarkennus ja muutos juuri nykypäivän erilaisten uhkakuvien suuntaan. Varusmiehet ja sotilaat eivät tule tämänkään uudistuksen jälkeen katukuvaan, mutta tarvittaessa muiden viranomaisten tueksi silloin, kun Puolustusvoimien osaaminen ja kalusto antavat siihen perustellun syyn.
Itse näen toimivuusnäkökulmasta myös järkevänä uudistuksena sen, että tämän uudistuksen jälkeen myös reserviläisiä voitaisiin määrätä palvelukseen myös esimerkiksi suuronnettomuustilanteissa. Tämä on yksi 2000-luvun haasteisiin vastaava uudistus tässä esityksessä. Ei varmasti löydy syytä siihen, miksi emme hyödyntäisi reserviläistemme korkeaa osaamista ja myös korkeaa tahtoa ja myös maanpuolustustahtoa joustavammin. Tällainen tarve voisi koskea suuronnettomuutta tai muuta vakavaa tilannetta.
On myös varsin perusteltua tarkentaa Puolustusvoimien mahdollisuutta antaa erikoiskoulutusta. Erikoistuminen Puolustusvoimissakin on tänä päivänä varmasti yhtä perusteltua kuin esimerkiksi yrityselämässäkin. Myös kertausharjoituspäivien lukumäärä voisi lakiehdotuksen mukaan eräiden avainryhmien osalta olla nykyistä suurempi. Näin määrärahat kohdentuisivat tarkemmin niitä eniten tarvitseviin taikka niihin ryhmiin, joita eniten Puolustusvoimat tarvitsevat.
Arvoisa puhemies! Itse näen, että varmasti on järkevää keskittää koulutussatsausta turvallisuutemme kannalta keskeisimpiin osaajiin. Myös aseettomana palvelevan palvelusaikaa koskevaa säädöstä ehdotetaan nyt muutettavaksi. Aseettoman palvelusaika voisi määräytyä tulevaisuudessa annettavan koulutuksen mukaan, kuten muillakin varusmiehillä. Tämä on varmasti kaikkien kannalta järkevä uudistus. Nykyisin aseeton palvelee joustamattomasti aina 330 päivää, on siihen sitten syytä, tarvetta tai ei.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa nuorena esille yhden tämän päivän keskeisen ongelman, mihin uudistuksella halutaan myös puuttua. Minusta on hyvä, että uudessa laissa tarkennetaan Puolustusvoimien oikeutta varmistaa asepalvelukseen tulevan palveluskelpoisuus ja ennen muuta selvittää huumausaineiden käyttöä. Tämä on varusmiesten turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeä uudistus. On varusmiehen itsensä mutta ennen muuta kanssaihmisten kannalta tarkoituksenmukaista, että huumetestiin voidaan määrätä myös ilman kyseisen henkilön suostumusta.
On myös tätä päivää tehdä ulkosuomalaisten kutsuntamenettely joustavammaksi ja myös mahdollisuuksien mukaan helpottaa jopa koko ikänsä ulkomailla asuneiden vapauttamista toisen kansalaisuusmaansa asepalveluksesta. Palvelus itselle vieraassa maassa ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista, ja uskon, että Puolustusvoimamme tulee toimeen ilman tätäkin panosta.”