Viikonlopun aikana tai oikeastaan jo vähän ennenkin on keskusteluissa esille noussut peruskoulujen arviointi. Nyt asiasta syntyi pieni kohu Keskisuomalaisen listattua kouluja jonkinlaiseen rankingiin keskiarvojen suhteen. Tällaisella on omat vaaransa, mutta toisaalta omat arvonsakin. On yhteinen etumme, että koulujemme arviointi olisi mahdollisimman tasapuolista, oikeudenmukaista ja yhdenvertaista käy lapsi tai nuori koulunsa sitten missä päin Suomea tahansa tai missä päin kotikuntaansa tahansa. Silloin kun näin ei ole on syytä herätellä ja vaatia toimia asian korjaamiseksi. Siitä kiitos Keskisuomalaiselle.
Lyhykäisyydessään Keskisuomalaisen mukaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo on pienissä kunnissa isoja korkeampia. Esimerkiksi yli 8,0:n keskiarvoon ylsi suurista kaupungeista vain Espoo, mutta 46 suhteellisen pientä kuntaa. Huippu oli Hailuoto, jossa peruskoululaiset päättivät koulunsa viime keväänä peräti keskimäärin 8,7:n todistuksella. Ennen muuta tämä Keskisuomalaisen koulujen listaus nostaa esille puutteet kouluarvioinnissamme. Itse en kannata tällaisten ranking-listojen julkistamista, mutta kannatan ehdottomasti oppilaan oikeusturvan kannalta oikeudenmukaista arviointia. Probleema on kahdensuuntainen.
Viime keväänähän kouluissamme otettiin käyttöön valtakunnalliset arviointikriteerit. Niiden tavoite on turvata se, että samoilla tadoilla ja samalla osaamisella oppilas saa saman arvosan koulusta riippumatta. Järjestelmällä on vielä synnytyskipuja, mutta parempaan suuntaan ollaan siis menossa. Opetushallitus on arviointia seurannut ja heidän selvitysten mukaan koulujen väliset erot ovat kokonaisuudessaan pieniä eikä niiden syyt ole yksiselitteisiä. Mutta samaan aikaan siis Keskisuomalaisen tekemä selvitys osoittaa, että keskiarvo-vertailussa erot ovat jopa puolentoista numeron luokkaa ja menestystä näyttäisi löytyvän pienistä maaseutukouluista. Itse en vielä ole saanut käsiini tuota Keskisuomalaisen selvitysmateriaalia ja sen tutkiminen on tässä tilanteessa myös tarpeen. Tavoitehan ei arvioinnin valtakunnallisissa kriteereissä ole se, että ympäri maan on saman verran yhdeksikköjä ja kahdeksikkoja vaan ennen muuta se, että samalla osaamisella saa saman numeron. On siis täysin mahdollista, että kouluissa jakauma on erilainen ja silloin esille voi nousta koulujen luokkakoot, opettajien pätevyys ja pysyvyys, kuntien satsauksen koulutukseen ja kouluihin jne. Nämä tekijät on syytä myös ottaa huomioon.
Tämän osaamisen eli samantasoisen osaamisen ja saman numeron seuraamiseksi tarvitsemme siis tiettyjä toimia. Opetushallituksen uusi pääjohtaja Timo Lankinenhan esitti jokin aika sitten pakollista valtakunnallista päättökoetta peruskoulunsa päättäville. Esitys nosti myrskyn vesilasiin ja kouluistamme vakuutettiin, että uudet valtakunnalliset arviointikriteerit riittävät. Itse voisin hyväksyä Lankisen esityksen tietyin ehdoin. Ehto 1: Järjestelmä on pakollinen, Ehto 2: Järjestelmä luodaan niin, että kouluille jää mahdollisuuksia painottaa opetustaan ja tärkein ehto Ehto 3: Koulujen listauksia ei julkisteta. Kouluille ainoastaan kerrotaan miten heidän arviointinsa on onnistunut. Tämä osaltaan kehittäisi koulujen arviointia. Ehto 4: Kokeita järjestetään tarvittavan useassa koulussa ja kouluissa saman kunnan sisällä, mutta ei missään tapauksessa kaikissa maamme kouluissa.
En kaipaa sellaisia listoja joita nyt on julkisuuteen levitetty. Ne eivät palvele ketään ja kaikista vähiten meidän koululaitostamme – muuten kuin nyt herättäjänä. Tällainen listausjärjestelmä veisi koulut ainakin osan kovan kilvoittelun piiriin ja todennäköisesti nippelitiedon osaajiksi. Tiettyjä asioista painotettaisiin lisää ja lisää ja helpolla mm. suomenkielessä esiintyminen, ilmaisutaito ja kirjoittaminen jäisivät pienemmälle painotukselle, kun lisäpainoa saisivat sellaiset asiat joita olisi helppo tasokokeissa mitata eli sanaluokat, sijamuodot, yhdyssanat jne. Tärkeitä asioita nämäkin ja niitä varmasti tulee kouluissa opettaa ja entistä enemmän, mutta paljon tarvitsemme myös panostusta ilmasutaitoon ja myös tänään tiedonhallintaan ja etsintään. Ne ovat taitoja joilla 2020-luvulla menestytään.
Olenkin enemmän kuin tyytyväinen, että nyt maamme hallitus on nostanut yhdeksi selkeäksi kehittämis- ja panostamisealueeksi juuri peruskoulut. Peruskoulujen rahoitusta lisätään merkittävästi. Eli vuositasolla peruskouluihin ohjataan yhtäpaljon rahaa kuin ennenkin vaikka oppilasmäärämme valtakunnallisesti laskee. Tämä tarkoittaa sitä, että pystymme panostamaan entistä enemmän erityisopetukseen, tukiopetukseen ja luokkakokoihin. Samaan aikaan myös en tiedä liekö ensimmäistä kertaa hallitusohjelmassa opettajat nostetaan selkeästi esille ja yhdeksi koulujemme vahvuudeksi. Opettajien täydennyskoulutus tehdään pakolliseksi. Yhtenä painopisteenä on edellä esille tulleen mukaan syytä pitää juuri arvioinnin koulutusta. Itse olen esille nostanut vahvasti myös opettajien peruskoulutuksen ja ammattipätevyyden vaatimisen ja julkistamisen. Sen eteen teen nyt myös työtä.
Tänään päivä tiukasti töiden parissa. Päivällä esillä ajankohtaisia asioita mm. koulumaailmasta ja sitten illalla aloitamme kuntamme tämän vuoden myös kunnahallituksen osalta. Nyt siis töiden pariin.
….
Näin jälleen yksi työntäyteinen päivä päätökseen. Tänään kunnanhallituksessamme aloitimme uuden kokouskäytännön opettelun. Siirrymme kuntien etujoukossa tämän vuoden alusta paperittomaan kokouskäytäntöön ja nyt ensimmäisessä kunnahallituksessa uudet laitteet otettiin alustavasti käyttöön ja jo seuraavassa kokouksessa ne täydessä käytössä. Tavoitteena heti nyt alkuvuodesta jättää valtavat kopiovuoret taakse ja toimittaa materiaali vain sähköisenä hallituksen jäsenille. Järkevä ja kannatettava liike varmasti kaikille muillekin kunnille.
Kunnahallituksessa asiat menivät suunnitellusti. Ei ihmeitä vaan asiat valmistelun kautta kutakuinkin esitetyissä muodoissa läpi. Ennaltaehkäisevä nuorisotyö ja lapsityö puhutti ja sovimmekin niin, että tämän aiheen ympärillä tulee työtä jatkaa ja tehdä kaikki mahdollinen, että sosiaalityöntekijöiden vaje saadaan kurottua kiinni. Työtä muuttovoittokunnassa piisaa ja varhaisella puuttumisella on mahdollisuus säästää paljon elämässä ja rahassakin.
Myös jäteasia puhutti. Meillä on ollut reilun kymmenen vuotta käytössä molok-aluekeräysjärjestelmä ja viime vuosina malli on karannut täydellisesti käsistä. Jätettä tulee ja tulee ja lajittelusta ei ole tietoakaan. Mitä se sitten tietää – sitä, että kaikki ne asiallisestikin jätteensä hoitavat maksavat yhä korkeampia jätemaksuja. Laitoin tuossa hieman lukuja ylös ja niitä ei voi kun kauhistella ja kummastella. Meillä on yhteensä 35 eri molok-pistettä ja esimerkiksi viime vuonna niitä tyhjennettiin yhteensä 4505 kertaa. Kasvua edelliseen vuoteen yli 600 tyhjennyskertaa. No toki hieman uusia talojakin tullut, mutta niistä taajamissa olevat kiinteistökohtaisessa jätteidenkeräyksessä ja tässä vain siis haja-asutusalue ja vapaa-ajanasunnot. Huikea lisäys joka tapauksessa. 22 molokia tyhjennettiin vuoden aikana yli 100 kertaa eli kaksi kertaa viikossa ja eniten jätteitä keränneeltä pisteeltä tyhjennyksiä kertyi vuodessa 304 ja toiseksi ruuhkaisimmalta 290 kuormaa. Yhdeltä pisteeltä kuumimpana kesäsesonkina lähti kuormia kuukaudessa 42 molokillista. Niinpä niin.
No nyt olemme päättäneet valtuustossa niin, että joku roti jätteiden määrälle täytyy löytyä ja vastuullisuutta kasvattaa. Viimeksi joulukuussa valtuusto linjasi sitovana tavoitteena, että kuntamme luopuu tämän vuoden aikana molok-järjestelmästä ja kiinteistö siirtyvät suoriin sopimuksiin. Molok- tai muu alukeräysjärjestelmää voidaan käyttää jatkossa vain erityisillä haasteellisilla alueilla joissa esimerkiksi tieolosuhteet sen vaatii. Uuden järjestelmän etu on se, että jokainen maksaa sitten sen mitä jätteitä tuottaa. Ehkä laittaa hieman itse kunkin ajattelemaan minkä verran roskaa tuottaa ja myös sen miten sen kanssa mm. kierrättäen toimii. Myös ongelmajätteet yms. löytävät varmasti paremmin paikkansa kun roskapussiin tungetun akun lasku napsahtaakin omaan kukkaroon. Tiedän hyvin, että tämä malli tulee olemaan osittain haasteellinenkin. Meillä paljon kesäasuntoja ja heikkokuntoisia mökkiteitä, mutta uusi malli sallii toki yhteiset esimerkiksi 300 litran säiliöt teiden varsilla ja sitten nuo muutamat säilyvät molokit tai vastaavat ovat juuri tätä varten. Varmasti jonkin verran tulee myös pusseja vanhoille molok-paikoille ja ehkä ojiinkin, mutta uskon ja toivon, että meistä valtaosa valveutuneita ja fiksuja kotikunnan ja vapaa-ajankunnan käyttäjiä. Nyt asia etenee tekniseenlautakuntaan ja ympäristölautakuntaan lopulliseen hiontaan ja sitten kesänkorvalla päätöksentekoon niin, että ensi vuoden alusta uusi malli käyttöön. Samalla sovimme myös niin, että kunnassa tehdään päätökset tälle vuodelle siitä, että suorat vanhat sopimukset jäteyrittäjien kanssa hyväksytään ja kummastusta aiheuttaneesta pakkoliittämisestä molok-järjestelmään luovutaan. Vihdoinkin. Kaiken tämän tavoitteena siis ennen kaikkea se, että jätemääriä on saatava alentumaan tai ainakin niin, että se kuka jätettä tuottaa se myös sen itse maksaa. Se on myös lainhenki.
Huomenna Helsinki päivä. Nyt siis vain lehdet ja uutiset ja unten maille.