”Vesi on meidän” -kansalaisaloite tulee enemmän kuin tarpeeseen. Sillä nyt jo yli 50 000 suomalaista – minä mukaan lukien – haluamme varmistaa, että Suomen vesivaroja ei myydä tai yksityistetä. Valtiovallan onkin tärkeää lainsäädönnön avulla varmistaa vesihuollon ja vesivarojen säilyminen jatkossakin omissa käsissämme. Sellaista tilannetta ei saa päästää syntymään, että tällainen luonnollinen monopoli pääsisi siirtymään esimerkiksi ulkomaiseen omistukseen. Eikä muuten myöskään sellaista, että maan sisäiset vesihankkeet vaarantaisivat paikallisten asukkaiden kaivojen vedet ja jopa pohjavesiin tukeutuvien upeiden järviemme ja lampiemme vedenpinnat ja elinvoimaisuuden.
Tällainenkin huoli nähtiin jo joitain vuosia sitten nimittäin omassa kotikunnassani Lopella, kun maanomistajien ylikävellen naapurikaupungin tai itseasiassa ei edes naapurikaupungin vaan kauempana useamman kunnan takana sijainneen kaupungin vedenkaappaushanke oli vaarantamassa alueen oman vesiomavaraisuuden. Hetken näytti siltä, että paikallisilla asukkailla ja ei edes Lopen kunnalla olisi ollut mahdollisuutta puuttua peliin vaikka kaivot tyhjenivät ja lampien ja järvien vedenpinnat laskivat. Lainsäädäntö vaatii tällaisissa tapauksissa korjauksia ja kunnille oikeutta sanoa myös, että Ei käy. Vastaava oikeus pitäisi saada myös kaivosten kohdalle. Mutta se on oma juttunsa, mutta samaa sukua.
Aika-ajoin eripuolilta Suomea tulee nyt siis uutisia joissa kerrotaan alueellisista suunnitelmista yksityistään tai ainakin osayksityistään kaupunkien ja kuntien vesihuoltoa. Viimeksi Jyväskylästä on kantautunut tällaisia tietoja. Nyt pitääkin olla tarkkana ettei tätä kautta pääse syntymään uutta ”carunaa” eli tilannetta missä luontaisena monopolina toimiva vesihuolto karkaa sellaisiin käsiin, että enää asukkailla ja käyttäjillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa vedenhintaan. Varmaan sen jälkeen puhtaan ja jäteveden lisäksi laskuun tulisi vielä veden siirtohinta.
Tuore ”Vesi on meidän” -kansalaisaloite esittääkin valmistelun käynnistämistä lainsäädännön luomiseksi niin, että sillä voitaisiin estää julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen yksityisille toimijoille. Aloitteessa vesihuolto nähdään, minun oman näkemykseni tapaan, luonnolliseksi monopoliseksi ja sellainenhan se onkin. Aloitteessa todetaankin aivan oikein, että ” vesihuoltoon ei voi juurikaan syntyä kilpailua sen ollessa niin sanottu luonnollinen monopoli, jossa vain yksi toimija kykenee toimimaan markkinoilla. Ei ole millään tapaa realismia, että jollekin paikkakunnalle Suomessa rakennetaan kilpaileva vesihuoltoverkosto jo olemassa olevan rinnalle”. Näinhän se juurikin on. Yksi verkosto ja näin ollen luontainen monopoli. Sama olisi pitänyt tajuta aikanaan myös sähköverkkojen kohdalla ja sama kannattaa muuten pitää kirkkaana mielessä myös laajakaista yms. hankkeiden yhteydessä.
Täällä sinäkin voit allekirjoittaa vielä tämän kansalaisaloitteen: Vesi on meidän – kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksi.
Samaan aikaa, kun yhdessä varmistamme, että meillä vettä riittää jatkossakin omaan käyttöömme ja vesivarantojen alueiden asukkaille ja vieläpä kohtuulliseen hintaan niin on tärkeää luoda painetta Marinin hallitukselle siitä, että se ryhtyisi aitoihin toimiin myös sähkön siirtohintojen kohtuullistamiseksi. Minusta nyt olisi tärkeää hieman pidentää maakaapeloinnin aikataulua ja tätä kautta keventää investointipainetta ja alentaa näin myös urakoiden hintoja nykyisestä ylikuumentuneesta kiireurakoinnista. Ja myös samalla löysentää investointien poistoaikatauluja (uudet verkot toimivat 50 vuotta?) ja kohtuullistaa verkkoyhtiöiden oikeutettua korkotuottoa. Ratkaisuja siis on jos nyt vain olisi hallituksella halua ja tahtoa. Ruotsissa nimittäin energiamarkkinaviranomainen päätti jo aiemmin leikata tuntuvasti verkkoyhtiöille sallittua tuottoa. Ruotsissa alennettiin asetuksella siirtoyhtiöiden pääoman kohtuullinen tuottoprosentti 3,92 prosenttiin aiemmasta 8,35 prosentista. Mutta meillä sen sijaan edelleen käytännössä monopoliasemassa toimiville verkkoyhtiöille on sallittu runsaan 6% tuotto. Pitäisi siis tehdä sama kuin Ruotsissa. Herätys hallitus – saatte tukea oppositiosta. Vajaan kymmenen vuoden aikana monissa sähköyhtiössä sähkön siirtohinnat ovat nimittäin nousseet meillä jopa 50%. Samaan aikaan itse toimitetun sähkön hinta on pysynyt kuitenkin varsin vakaana.