Eilen sain vierailla Lopen Syrjä-Seuran vieraana Syrjän vanhalla talolla Järventakana Loppijärven rannassa. Paikkahan on minulle jo lapsesta lähtien enemmän kuin tuttua ja aikanaan nostin esille myös huoleni historiallisesti arvokkaan Syrjän talon pelastamisesta. Etsin sille silloin, vähän niin kuin omatoimisestikin, tahoa pelastajaksi, mutta silloin sitä ei löytynyt. Muutamat yhdistykset ja tekijät sitä kävivät silloin myös katsomassakin. Meillä oli hyviä kokemuksia Lopen Samoojien kanssa tehdystä yhteistyöstä vanhan tukkikämpän Kalamajan Kämpän ylläpidossa ja vähän samanlaista hahmoteltiin Syrjäänkin.
Aino Kallashan oli maamme 1900-luvun alkupuolen huomatuimpia kirjailijoita. Hänen tuotantoon kuului niin runoja kuin novelleja ja näytelmiäkin. Pääteokset olivat Barbara von Tiesenbusen, Reigin pappi ja Sudenmorsian, mutta Kallas kirjoitti myös mm. Lydia Koidulan elämänkerran, joka ilmestyi vuonna 1915. Koidulan nautti samaisen Loppijärven maisemista vieraillessaan isänsä, sanomalehtimies ja kirjailija J.V. Jannsenin kanssa Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen luona Leppälahdessa. Leppälahden mailla Loppijärven rannassa on tänäkin päivänä Viron kansalliskirjailijan muistokivi kauniin reliefin kanssa. Mutta Aino Kallas siis syntyi suomalaiseen älymystöön kuuluvaan Krohnin perheeseen 2.8.1878 Viipurinlahden Kiiskilän Hovissa. Isä Julius Krohn oli 1800-luvun kulttuurihenkilöitä, joka käytti kirjailijanimenä myös Suoniota. Hän oli sukujuuriltaan keskieurooppalainen, suomenmielinen ja suomenkielinen. Ainon äiti oli taasen suomalaisen tyttökoulun johtajatar Maria Lindroos. Niin kuin tuossa edellä kirjoitin niin Ainon kasvattaja oli kuitenkin äidin sisar Ida Godenhjelm. Godenhjelmit olivat maamme merkkihenkilöitä 1800-luvulla Suomessa ja heillä oli kesäasuntona vuokralla Lopen Syrjän talo. Godenhjelmien mukana siis myös Krohnin perhe tuli Lopelle. Krohnit asuivat tässä nyt remontoitavassa päärakennuksessa ja Godenhjelmit pihapiirissä olleessa nyt jo puretussa talossa. Aino Kallas siis vietti kesiään Lopella lapsesta lähtien ja seurusteli täkäläisten säätyläisten kanssa, mm. Yrjö-Koskisten ja pappien perheiden kanssa. Kun Juho Foudilasta (myöhemmon Tuori) tuli Lopen kirkkoherra vuonna 1891, niin Aino ja kirkko-herran tytär Helmi ystävystyivät. Muistelmassaan Kanssavaeltajia ja ohikulkijoita Aino Kallas kertoo myös Helmin kokemuksia isänsä järkyttävästä surmasta. Kirkkoherra Juho Tuori surmattiin punaisten toimesta Lopen pappilassa helmikuussa 1918 tyttären ja vaimon läsnä ollessa. 1800-luvun lopulla Aino sairasteli ja koulukin jäi kesken, hän vietti toipilasaikaa Lopen Isopappilassa ja vietti viimeistä kertaa kesää Syrjässä lastensa kanssa 1914. Kallas avioitui vuonna 1900 virolaisen kansanrunouden tutkijan ja diplomaatin, Oskar Kallaksen kanssa ja kiinnostui myös uuden kotimaansa historiasta ja kulttuurista. Hän käsitteleekin novelleissaan mm. Viron sortoa ja kuvaa yhteiskunnallisia oloja. Perhe muutti toisen maailmansodan jälkeen pakolaisian Tukholmaan, jossa Oskar Kallas kuoli 1946. Aino vietti viimeiset elinvuotensa Helsingissä kuollen 78 vuoden iässä.
Lopulta kulttuuriväki tarttui haasteeseen. Syntyi Syrjä-Seura ja nyt tämän seuran aktiivit pelastavat Erja Noroviidan johdolla tätä poikkeuksellisen historian omaavaa taloa. Tekevät kulttuurihistoriallisesti merkittävää tekoa.
Syrjähän oli jo 1700-luvulla Sajaniemen Jalkusen ja myöhemmin Uudentalon torppa. Omaksi tilaksi se itsenäistyi vuonna 1863 ja tämä nykyinen vanha Syrjän talo on jostain tuolta ajalta – joka tapauksessa vuosisatain takaa. Talossa on vanha osa ja ainakin kaksi laajennusta. Ja myös katto on muuttunut 1920-luvulla harjakatosta nykyiseen mansardimuotoonsa ja myös ikkunat valtaosin neliruutuisiksi alkuperäisistä kuusiruutuisista. Tämä viimeisin ikkunaremontti tapahtui 1980-luvulla, kun talo sai purkutuomion saaneen Lopen vanhainkodin vanhat ikkunat.
Mutta aikanaan talon pihapiirissä oli myös lukuisia aittoja – nykyisin enää yksi – ja myös vanha savusauna ja myös vierashuvila. Näissä taloissa ja puissa ja nurkissa on tiiviisti kiinni tämä talon ainutlaatuinen historia. Syrjä-Seura onkin keränny tarkkaan talon historiaa ylös. Nykyisin aika moni Lopella tietää tai on ainakin kuullut Syrjän emännästä Maija Stiina Erkintyttärestä. Hän eli Syrjässä 1799-1866 ja hän juuri laittoi pihan vanhan aitan suojiin asusteita, jotka sieltä aikanaan löytyivät ja, joista syntyi Minna Peltovuoren ”käsissä” Lopen kansallispuku.
Tilan isännäksi tuli vuonna 1869 Jooseppi Syrjä (1842-1925) ja hän isännöikin taloa peräti 56 vuotta. Naapurihuvilaan tuli vuokralle Fredrik ja Isa Godenhjelm neljänkymmenen vuoden ajaksi. Idan sisar Minna oli taasen siis Aino Kallaksen (os. Krohnin) äiti. Isän Julius Krohnin kuoltua Minna Krohn ja tyttäret viettivät syrjässä kolmetoista kesää vuodesta 1887 vuoteen 1899 asti. Näinä kesinä Syrjässä Aino Kallas aloitti myös kirjailijauransa ja kirjoitti myös paljon täällä Loppijärven rannassa. Nämä kirjoitukset on tallessa ja Erjalla hyvin myös mielessä ja muistissa ja vierailullani olikin niitä kirjoitusten huomioita ja nostoja mukava kuulla. Kallas taltioi niin talojen kuin kivien ja puidenkin muistoja ylös.
Kiitos ihastuttavasta kahvihetkestä Erja, Tuulikki, Esa ja Tuula. Hyvää oli herkut ja kahvikin, tänne taidan tulla toistekin 🙂
Ja kun Lopen Järventakana ollaan niin silloin taloon pitää totta kai vetää myös aina valokuitu.
Myöhemmin Syrjä oli sitten Kansalais- ja työväenopistojen liiton omistuksessa ja silloin alivuokralaisina Lopen Opiston väkeä, jotka myös taloa tuolloin remontoivat. Lopen kunnalle Syrjä siirtyi sitten vuonna 1988. Talon pihapiiriin tuli uusi kunnan Syrjän mökki ja sauna ja järventaustanväki sai käyttää paikkaa koulun loputtua kylältä omissa tilaisuuksissaan. Talo kuitenkin vuosien saatossa alkoi rapistua ja pihat pusikoitua.
2000-luvun alussa talo alkoi saada kuitenkin uutta eloa mm. Runon ja Suven -illoista. Niin ja saihan siellä jo 80-luvulla alkunsa myös Lopen Teatterinkin tarina, Fallesmannin Arvo -näytelmien myötä. Kulttuuri siis viihtynyt paikassa kaikilla vuosisadoilla ja vuosikymmenillä. Mutta sitten vuonna 2016 syntyi tämä Syrjä-Seura ja nyt he emännöivät ja isännöivät taloa kymmenvuotisella vuokrasopimuksella. Nyt talo peruskorjataan ja sitä työtä tehdään pieteetillä ja tarkasti. Oli mielenkiintoista kuulla miten tarkasti seuran väki on talon historiaan ja rakentamiseen perehtynyt ja tutkinut kaikki yksityiskohdat ja nyt tavoitteena onkin palauttaa talo tuohon 1920-luvun asuun lasiverantojaan myöten. Ja upeita suunnitelmia seuralla myös sitten talolle, kunhan valtava urakka saadaan päätökseen.
Lisää talosta ja sen asukkaista löytyy Syrjä-Seuran sivuilta. Ja myös täällä mielenkiintoinen kokoelma talon tarinaa.
Täytyy kyllä hattua nostaa Syrjä-Seuran väelle. Kiitos myös ihastuttavasta vierailusta Erja Noroviidalle ja Tuulikki ja Esa Tommilalle sekä Lopen kunnan vapaa-aikapäällikkö Tuula Piriselle. Oli muuten tunnelmarikas hetki juoda herkulliset kahvinne tämän talon pihapiirissä.
Siinä juotu joskus ennenkin kahvia.
Toivotaan, että järkälemäinen peruskorjaustyönne etenee hyvin. Tämä historillisesti arvokas talo näyttäää saavan käsissänne elinaikaa jälleen lisää seuraavat sata vuotta ja olen varma, että kulttuurikin siellä alkaa jälleen viihtyä aivan uudella tavalla, kunhan tupa, Ainon kammari, museohuone ja lasiverannatkin on saatu valmiiksi.
Eilinen päivä oli siis mitä parhain. Itsekin nikkaroimaan pääsin täällä Pekkalan kyttikopilla ja hyvään malliin sekin saatiin. Nyt aamulla rankkasade herätti uuteen päivään. Tänään kalenterini on tyhjä ja se tekee hyvää. Taidamme lähteä leffaan.
….
Kulttuuria myös tänään.
Tänään kävimme leffassa! Elokuva-ala on kaiken kaikkiaan joutunut kärsimään kohtuuttomastikin korona-ajasta! Käykää siis leffoissa ja pelastetaan elokuvateatterit ja koko elokuva-ala tukalasta tilanteesta.
Ja kiitos aivan mahtavasta leffasta! Lapsuuden legenda Pertsa ja Kilu uudelleen tehtynä koko perheen elokuvaksi. Todella hyvä ja hienosti tehty leffa! Ja erityisen ylpeä nuorten näyttelijöiden ja maskeerauksesta vastanneen ystävämme Sanna Liljamon puolesta. Olet mestari!
Nyt tuntuu vapaapäivän jälkeen Pekkalan sohva ja ehkäpä saunakin hyvältä. Huomenna sitten Lopen Räyskälän Ilmailupäivään. Tervetuloa Lopelle!
