Jokaisella lapsella on oltava oikeus koskemattomuuteen ja turvalliseen elämään. Rakkauskin olisi hyväksi ja rajat. Ruoka, juoma ja terveys. Tasa-arvo ja yhdenumaisuus. Mutta myös oikeus oppia joka päivä jotain uutta on hyvä lupaus.
Tällaisia ajatuksia tänään minulla aamulla kun omat lapseni päivähoitoon vein. Ihanat pienet ja niin reippaat. Haluan uskoa, että heillä asiat on hyvin. Näin ainakin minusta tuntuu. Toivottavasti heistäkin. Hymyn ja eloisuuden haluan heissä säilyttää ja sitä vaalia ja tukea. Mutta myös malttia ja harkitsevaisuutta. Toisten arvostusta. Huomioonottamista. Ja sitä ymmärrystä, että jokainen on erilainen, mutta kuitenkin samanarvoinen. Ja että he säilyttävät halun olla uteliaita, etsiä ja tutkia. Kyseenalaistaakin. Mutta myös kunnioittaa.
Tiedän, että kaikilla ei asiat ole hyvin. Ei heidän omasta mielestä, eikä heidän vanhempienkaan mielestä. Ei meillä Suomessa eikä monessa muussakaan maassa. Ja monissa paikoissa ongelmat valtavia. Siksi tänäänkin liputan lapsen oikeuksien puolesta. Annan tukeni siis näille arvokkaille tavoitteille joita YK ja Unicef mm. esillä pitää. YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää 25 vuotta tänään Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.
Sopimus on kaikkia viranomaisia velvoittava säädös, joka luo kaikille edellytykset edistää ja huolehtia lasten oikeuksien toteutumisesta. Meillä sopimus on saatettu voimaan lailla vuonna 1991. Voimaantulon jälkeen lasten oikeudet ovat maassamme monelta osin vahvistuneet ja lasten asema parantunut. Silti tehtävää riittää: ”lasten oikeudet eivät toteudu yhtäläisesti ja lasten hyvinvointi on aiempaa jakautuneempaa. Lapsen oikeuksien sopimuksen kansallinen yhteistyöverkosto korostaa lapsivaikutusten arvioinnin merkitystä kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa lapsen edun toteutumisen varmistamiseksi. Myös tietoisuutta lasten oikeuksista on edelleen parannettava.”
”YK:n yleiskokous hyväksyi lapsen oikeuksien sopimuksen 20.11.1989. Sopimus on maailmanlaajuisesti hyväksytty yhteinen käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla pitäisi vähintään olla. Lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustetut oikeudet kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille lapsille ilman minkäänlaista erottelua.
Suomessa sopimus on saatettu voimaan lailla vuonna 1991. Kyse on kaikkia viranomaisia velvoittavasta säädöksestä. Sopimus myös velvoittaa valtiota saattamaan sopimuksen periaatteet ja määräykset aikuisten ja lasten tietoon laajalti, tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti. Sopimus luo kaikille edellytykset edistää ja huolehtia lasten oikeuksien toteutumisesta.”
Lastensuojelun keskusliitto totesi, että ”monet asiat ovat hyvin.” Sopimuksen voimaantulon jälkeen lasten oikeudet ovat Suomessa monelta osin vahvistuneet ja lasten asema parantunut. Suuri enemmistö lapsista ja nuorista voi hyvin. Tämä käy ilmi esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun vuosikirjasta, jossa selvitettiin lasten hyvinvointia kansallisten indikaattoreiden valossa. Lapset ovat monin osin tyytyväisiä elämäänsä: heillä on ystävyyssuhteita, mieluisia harrastuksia ja he kokevat saavansa tukea vanhemmiltaan tärkeillä elämän osa-alueilla kuten vaikkapa koulunkäynnissään. Myös koulujen osallistumiskulttuuri ja työilmapiiri on kohentunut.
Lasten kasvuympäristö on aiempaa turvallisempi. Suomen lapsikuolleisuusluvut ovat maailman alhaisimpia ja lasten tapaturmaiset kuolemat ovat viime vuosikymmeninä edelleen vähentyneet. Tupakkaa ja alkoholia käyttävien nuorten määrä on laskenut. Väkivaltaa käytetään kotikasvatuksessa yhä harvemmin ja aikuisten asenteet kuritusväkivaltaa kohtaan ovat muuttuneet selkeästi kielteisemmiksi.
Mutta samalla he muistuttivat, että ”silti on vielä tehtävää”
Neljännesvuosisadan jälkeenkin on vielä tehtävää ja korjattavaa. Lasten oikeudet eivät toteudu yhtäläisesti. Lasten hyvinvointi on aiempaa jakautuneempaa. Lasten ja perheiden palveluita ja toimeentuloetuuksia on leikattu. Leikkaukset näkyvät pahoinvoinnin ja eriarvioisuuden lisääntymisenä. Päätöksenteossa valitettavan usein lyhytnäköinen talousnäkökulma ohittaa lapsen edun näkökulman.
Lapsen oikeuksien sopimuksen kansallinen yhteistyöverkosto toteaa, että lapsen edun arvioiminen edellyttää lasten omien näkökulmien selvittämistä päätöksenteon ja ratkaisujen tueksi. Vaikka oikeus osallistua kuuluu yhdenvertaisesti kaikille lapsille, ovat lapset kuitenkin usein keskenään eriarvoisessa asemassa. Oikeus aktiiviseen rooliin yhteiskunnassa kuuluu kaikille lapsille heidän lähtökohdistaan riippumatta. Erityisesti tulee turvata niiden lasten kuuleminen, joiden näkemykset jäävät helpommin vähemmälle huomiolle.
Tänään onkin esitetty, että Lapsivaikutusten arvioinnista tulisi pakollista.
Lapsen oikeuksien sopimuksen kansallinen yhteistyöverkosto korosti lapsivaikutusten arvioinnin merkitystä kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa lapsen edun toteutumisen varmistamiseksi. Lapsia koskevia asioita ei tule mieltää kapea-alaisesti, sillä lähes kaikilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on vaikutusta lapsiin, oli kyse sitten esimerkiksi varhaiskasvatukseen, opetukseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä ympäristön suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvistä päätöksistä tai työelämään liittyvistä ratkaisuista.
Tehtävää siis riittää ja onneksi myös tekijöitä. Tehdään siis jokainen oma osamme omissa kodeissa, lähipiireissämme ja myös muuten suomalaisessa yhteiskunnassa. Liputetaan tänään siniristilipuinkin lapsen oikeuksien puolesta.
…
Kello 21.30 ja kämpillä. Tänään siis jouduin jäämään pitkästä aikaa yöksi Helsinkiin. Ja vielä tällaisena lasten oikeuksien päivänä. Kolahtaa. Mutta joskus tässä työssä vain näin pakko kun ilta venyy pitkään ja aamulla liiankin aikainen herätys. Tänään vielä illalla puhuimme eduskunnassa täysistunnossa nimittäin koulukiusaamisesta. Kollegani Markku Eestilä teki lakialoitteen mikä antaisi opettajille oikeuden puuttua myös tietoon tulleisiin kiusaamistapauksiin koulumatkoilla. Itse annoin tuen tälle esitykselle ja uudistin myös puheessani esitykseni koulukiusaamisen kriminalisoimiseksi. Kiusaamisen kitkemiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen! Tuo minun lakialoitteeni löytyy tuolta Eduskuntatyö-sivun kautta ja sitä tietä myös tänäänkin käyttämäni puheenvuorot tästä aiheesta.
Tänään eduskunnassa mielenkiintoinen päivä. Valiokunnissa isoja asioita eteenpäin ja sitten vieraita kotikunnastani Lopelta. Joentaan Koulun väkeä entisen opettajakollegani ja nykyisen ystäväni Leila Tschokkinen-Passojan johdolla tuli luokkaretkelle eduskuntaan. Olipahan mahtavan mukava porukka tämäkin ja hyviä kysymyksiä ja muutamana aina erinomainen. Alakoululainen tyttö esimerkiksi kysyi mikä on minun arvomaailmani. Kiitokset Leila, aikuiset ja lapset! Hauskaa loppuvuotta Joentaan koululle ja täytyy tulla vastavierailulle tässä vielä. Jos sopii 🙂
Työvaliokunnan, ryhmäkokouksen ja yhden start-up-yritystapaamisen jälkeen sitten kyselytunti ja sinne myös vieraakseni ryhmä riihimäkeläisiä nuoria. Tämä porukka syntyi Riihimäen Pizzaa ja Politiikkaa -illasta myötä ja tänään nuorten kanssa upea ilta eduskunnassa ja totta kai päätimme tämäkin tapaamisemme minnekäs muualle kuin pizzalle. Palaan tähän huomenna. Nyt ajattelin ottaa ihan rennosti ja mennä ajoissa nukkumaan.