Tänään Lasipalatsissa julkistettiin päättyvän Valtion Liikuntaneuvostokauden viimeinen suurempi asiakirja. Kyseessä oli arviointi valtionhallinnosta liikunnan edistäjänä vuosina 2011–2015 eli laaja asiakirja siitä miten paljon valtio on tukenut liikuntaa ja urheilua ja mitä kaikkea panostuksella on saatu aikaan. Ja itseasiassa tärkeänä osa myös se mitä meidän mielestä pitäisi muuttaa ja tehdä toisin jatkossa.
Merkittävää on se, että valtion liikuntamäärärahat ovat 2000-luvulla kasvaneet 80 miljoonasta 148 miljoonaan euroon. Peräänkuulutammekin Valtion Liikuntaneuvostona tänään julkaistussa arvioinnissamme lisää vaikuttavuutta suomalaiseen liikuntapolitiikkaan. Julkisen vallan keskeisenä tehtävänä on kuitenkin turvata kaikkien mahdollisuus liikuntaan. Tätä olen itse VLN:n jäsenenä kahdeksan vuoden aikana pitänyt esillä ja myös nyt Liikuntapaikkarakentamisen jaoston puheenjohtajana. Edellinen julkaisumme olikin jaostoni asiakirja siitä miten ja millaista liikuntapaikkarakentamista jatkossa tulemme valtion varoin tukemaan. Tässä tuo meidän Suunta-asiakirja ja siinä yhtenä keskeisenä punaisena lankana se, että jatkossa tuemme vuosittain myös pienempiä ja uusiakin lajeja perinteisten palloilu-, uima- ja jäähallien rinnalla. Ja myös nostimme esille mm. ratsatusmaneesit ja niiden tukemisen ja tänä vuonna veikkausvoittovaroin tuetaankin heti myös ratsatusmaneeseja. Mutta ei nyt tuosta Suunnasta sen enempää. Lukaiskaa se itse jos haluatte.
Mutta tänään arviointi siis vaikuttavuudesta ja nostimmekin esille mm. sen, että jatkossa Opetus- ja kulttuuriministeriön tulee toimenpiteissään huomioida eriarvoistuminen, liikunnan harrastamisen kohonneet kustannukset sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-ongelmat nykyistä vahvemmin. Omaehtoisen ja ei-organisoidun liikunnan asemaa sekä kunnille suunnattavaa resursointia tulee olennaisilta osin vahvistaa. Tämä voisi tarkoittaa mm. sitä, että kaavoissa ja julkisessa rakentamisessa otettaisiin aina huomioon se, että paikat olisivat sellaisia, että ne kuin huomaamatta innostavat liikkumaan. Tämän oivalluksen itse koin aikanaan OKL:ssä kun opiskelukaverini Titta Helenius teki gradun koulupihoista. Koulupihoissa on paljon tehtävissä pienelläkin sen hyväksi, että lapset ja nuoretkin liikkuvat ja usein hyvillä pihoilla vielä kuin huomaamattakin. Yksi mainio esimerkki minusta minulle tärkeäksi tulleen Riihimäen Harjunrinteen yläkoulun uusi piha. Siellä pelataan ja liikutaan.
Aamulla kuuden aikaan kohti Helsinkiä. Näin kaunis oli aamu Loppijärvellä vaikka koleaa olikin…
Valtionliikuntaneuvoston puheenjohtaja Leena Harkimo ja pääsihteeri Minna Paajanen esittelivät arviointiasiakirjan valtionhallinnosta liikunnan edistäjänä. Paljon olemme saaneet aikaa, mutta paljon on vielä tehtävääkin.
Valtion Liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen esitteli laajasti arviointi-asiakirjaamme Lasipalatsissa.
”Suomalaisen liikuntakulttuurin tilan arvio riippuu siitä, mistä näkökulmasta onnistumista mitataan. Jos tarkastellaan tilannetta ohjattuun liikuntaan osallistumisen määrässä, tilanne on suhteellisen hyvä. Alle 14-vuotiaista jopa 60 prosenttia jollakin tavoin on mukana seuratoiminnassa. Mikäli taas katsotaan liikuntakäyttäytymisen jakautumista eri väestö- ja ikäryhmien kesken, tilannekuva heikkenee: väestön liikuntakäyttäytyminen on voimakkaasti polarisoitunut. Kun siirretään katse väestötason fyysiseen aktiivisuuteen, tilanne on huolestuttava.
Valtion liikuntamäärärahojen painotuksissa ovat viime vuosina korostuneet järjestömuotoinen liikunta ja erityisesti huippu-urheilun resursointi. Nykyinen liikuntajärjestelmä edistääkin lähinnä valmiiksi aktiivisten ja kilpaurheiluorientoituneiden ihmisten liikkumista. Sen sijaan liikuntaa harrastamattomien ja riittämättömästi liikkuvien kohderyhmä on jäänyt tavoittamatta. Liikunnan rahoituksessa ja tarjonnassa tulisi nykyistä huomattavasti enemmän kiinnittää huomiota omaehtoiseen liikuntaan, ikäihmisiin, erityisryhmiin ja perheisiin. Kuntien liikuntatoiminnan turvaaminen on olennaista, sillä ne vaikuttavat päätöksillään laaja-alaisesti koko väestön liikuntamahdollisuuksiin.
Voimavaroja on tärkeä suunnata sellaisten ryhmien terveyden edistämiseen, joiden kokema terveys on huonoin, ja joilla omat mahdollisuudet terveytensä ylläpitoon ja edistämiseen ovat heikoimmat. Myös nuorten muuttuvat osallistumisen ja harrastamisen tavat edellyttävät uusia liikunnan muotoja ja toimivaa yhteistyötä mm. nuorisosektorin kanssa. Kilpa- ja huippu-urheilulla on edelleen vahva sija myös järjestöjen ja seurojen tavoitteissa ja toiminnassa. Osa lapsista ja nuorista haluaisi harrastaa kevyemmällä sitoutumisasteella, mutta nykyjärjestelmä ei tarjoa siihen riittävästi mahdollisuuksia.
Viime vuosikymmenten nopea yhteiskunnallinen muutos on heijastunut monin tavoin ihmisten arkeen ja elämäntapaan. Muutosten seuraukset näkyvät ennen kaikkea väestön fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärässä. Seuraukset ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä ja näkyvät muun muassa elintapasairauksien yleistymisenä, fyysisen kunnon ja toimintakyvyn heikkenemisenä ja jopa ennenaikaisina kuolemina. Yhteiskunnan tasolla vähäisen fyysisen aktiivisuuden seurauksiin on havahduttu ennen kaikkea siitä kansantaloudelle aiheutuvien kustannusten vuoksi.
Suomalainen valtionhallinto on edelleen sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti hajautunut. Hajanaisuus vaikeuttaa yhteisten linjausten läpiviemistä ja voimavarojen tehokasta kohdentumista sekä saa aikaan päällekkäistä työtä. Jatkossa liikuntapolitiikan on kyettävä tunnistamaan ne kohdat, joissa liikunnan edistämisen hyödyt kohtaavat muiden hallinnonalojen tavoitteiden kanssa (mm. terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, ilmastonmuutos, yhteisöllisyys, lasten ja nuorten hyvinvointi ja oppiminen) ja esitettävä, miten yhteistyötä viedään eteenpäin.
Kasvava tilaus vaikuttavalle liikuntatoiminnalle on olemassa. Yhteiskunnan kehittäminen liikkumista suosivaksi on tässä ajassa välttämätöntä ja järkevää. Keskustelu väestön ikääntymisestä, työssä jaksamisesta tai kuntatalouden tilasta jää tekniseksi ja ontoksi, jos rinnalla ei samanaikaisesti kuljeteta ihmisten fyysisen toimintakyvyn turvaamista.”
Yllä meidän Valtion Liikuntaneuvoston bloginostoja arviointiasiakirjamme pohjalta. Kokonaisuudessaan tänään julkaisemamme asiakirjan voi lukea täältä.
…
Kello nyt 22.00 ja ajattelin uutiset katsoa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö jatkanut työtä Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi Venäjällä tapaamalla presidentti Putinin. Toivottavasti hyvät kahdenväliset suhteemme auttavat edes pienin askelin kohti rauhaa ja vakautta. Lisävarustellun kierre mm. Itämeren ympärillä on huolestuttavaa, mutta ymmärrän hyvin Baltian maiden huolen turvallisuudestaan Ukrainan tapahtumiin peilaten. Ja on luonnollista, että meilläkin Venäjän agressiiviseksi muuttunut ulkopolitiikkaa aiheuttaa huolta ja ainakin kysymysmerkkejä. Tilanne on muuttunut nopeasti ja se on otettava vakavasti. Itseasiassa tänään myös puolustusvaliokunnassakin tähän tavallaan liittyviä asioita esillä. Ja huomenna aamusta jatkamme.