Tänään raskas päivä. Saatamme viimeiselle matkalle pitkäaikaisen kuntavaikuttajamme kunnanvaltuutettu Aulis Kollinin. Päivän ohjelma meni uusiksi – mutta asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Tänään pysähdymme muistelemaan Aulista – päättäjänä, koulunjohtajana, työkaverina, ystävänä. Elämän epäreiluus pysäyttää. Aiheuttaa kysymyksiä – miksi?
Tänään en halua täälläkään muihin asioihin puuttua. Haluan omistaa tämän päivän Aulikselle – jolla oli suuri merkitys myös minun omaan uraani ennen kaikkea opettajana, mutta myös luottamushenkilönä.
Mielessäni on monia tapauksia 10 vuoden varrelta minkä sain Auliksen lähemmin tuntea. Ja nyt päälimmäisenä Auliksen viimeiseksi jäänyt puheenvuoro valtuustossa joulukuussa. Käsittelyssä oli hänen allekirjoittama valtuustoaloite koskien vanhustenhuollon tilannetta Lopella. Aulis piti erinomaisen puheenvuoron – mutta tärkeimpänä viimeisenä peräänkuulutti arvokeskustelua. Hän ehkä tiesi mitä tuleman piti – seuraavassa valtuuston kokouksessa tammikuussa hän pyysi eroa valtuustosta ja paria päivää myöhemmin Aulis oli poissa.
Päälimmäisenä mielessä kiitollisuus ja elämän epäreiluus.