Lauantai, 02.09.2006

Blogi, lauantaina 02.09.2006

Lauantai aamuna kello 7 ylös ja nopea suihku ja aamiainen ja sitten kohti Kangasalaa. Aloitimme tv-kuvaukset Kangasalalla kello 11 ja siitä sitten urakoimme aina iltaan kello 18.30 asti. Sää oli jälleen kerran upea. Yhtä pientä loppuhetken sadetta lukuunottamatta.

Ajellessa soitin valtuustoryhmämme puheenjohtajalle Nylundin Riitalle. Kävimme läpi seurakuntavaaleja ja myös maanantain valtuuston asioita. Huomenna illalla kello 19 kokoonnumme kunnantalolla ryhmäkokoukseen ja olemme sopineet, että samalla myös tapaamme SDP:n ryhmän kanssa. Maanantaina vielä palaveri keskustan ryhmän kanssa. Nyt jo hotellilla ja huomenna aamulla jatkamme toisen kuvauspäivän parissa.

Juuri sain myös puhelinsoiton Kimiläisen Hannulta Tanskasta. Emma oli voittanut tänään sekä aika-ajon että itse kilpailun ja on nyt Pohjois-Euroopan mestaruussarjan pisteissä tasapistein kärjessä. Toivotaan huomikseksi parasta.

Eilen kirjoitin tuosta verenluovutus ”harrastuksestani”. Kiitos mukavasta palautteesta. Tästähän voisi tehdä sellaisen kampanjan – mietitään asiaa. Laitoin tuohon kuvaan tämän hetken veritilanteen Suomessa. Punasolutilannekuva esittää valtakunnallisen punasoluvaraston veriryhmäkohtaisesti. Kuvassa varastotilannetta verrataan tavoitevarastoon. Eniten on tarvetta on siis aina siitä veriryhmästä, joka on kauimpana tavoitetason alapuolella. Jokaisella veriryhmällä varastotavoite on erilainen. Varastotilanne voi muuttua äkillisesti. Vaikka punasoluja olisikin varastossa riittävästi, voidaan luovuttajia joutua kutsumaan muiden valmisteiden takia. Näin siis kävi juuri minulle – tuon oman veriryhmäni takia.

Punasolujen lisäksi Veripalvelu tekee luovutetusta verestä verihiutale- ja jääplasmavalmisteita. Verihiutaleet säilyvät käyttökelpoisina vain viisi vuorokautta luovutuksesta, joten tasainen luovuttajavirta on todella tärkeää. Luovutettu veri auttaa mm. leikkauspotilaita, syöpää sairastavia ja keskosvauvoja.

Pieni vaiva ja siis elintärkeä apua! Kannattaa siis mennä. Joskus aikanaan myös ilmoittauduin luuydin luovuttajaksi. Kävin antamassa myös näytteet, mutta tarvetta ei ole vielä ollut. Onneksi – tai miten se pitäisi sanoa. Mielelläni siis autan, mutta hyvä ettei ole tarvetta ollut. Yleensä kun tarvetta ilmenee niin ensin tutkitaan sukulaiset ja kolmasosa löytää avun heistä. Sitten kolmasosa saa avun meistä rekisterissä olevista ja kolmas osa ei löydä apua. Rekisteri on kansainvälinen eli ehkä jonain päivänä voin auttaa vaikkapa ihmistä Japanissa tai Australiassa.

Nyt syömään ja illalla lupasin pyörähtää ratasarjojen päättäjäistilaisuudessa. Mutta nyt siis suihku ja ruokaa…

Kommentit