Eilen tämä blogikin jäi lyhyeksi ja iltakin oli vaikea. Viikolla alkanut flunssa paheni vatsataudiksi ja ”täysistuntoja” joutui jatkamaan yömyöhään. Illalla laitoin Viljasen Ilkalle jo viestiä Lahteen. Ilkka kutsui Lahden kaupungin kanssa mukaan Salpausselän kilpailuihin tänään, mutta nyt on yksinkertaisesti pakko ja järkeväkin jättää se keikka väliin. Vatsa on saatava kuntoon.
Yö tosin meni jälleen hyvin ja aamun nyt vain lepäillen ja lueskellen. Juuri katselin lauantaiseen tapaan – aina kun vain suinkin on mahdollista – Lauantaiseuran. Vieraana oli opetusministerimme Sari Sarkomaa ja täytyy kyllä todeta, että nyt meillä on pitkästä aikaa sellainen opetusministeri joka oikeasti ottaa kantaa koko laajaan kenttään ja kantaa aidosti huolta perusopetuksesta aina korkeakouluihin asti. Erittäin hyvä haastattelu ja ministerimme osoitti, että asiat hyvissä käsissä.
Mielenkiintoista on ollut myös tuo miten demarit ovat nyt ryhtyneet vaatimaan normiohjausta alakoulujen luokkakokojen säätelemiseksi. Sekin sellainen asia, että jos sitova normitus heidän mielestään paras vaihtoehto niin voi hyvin kysyä miksi sitä ei 15 vallantäyteisen vuoden aikana haluttu hoitaa kuntoon? Nyt Sarkomaan johdolla itseasiassa vasta ensi kertaa kirjataan ylös luokkakokojen todelliset koot maanlaajuisesti ettemme ole vain mutu-tuntuman varassa ja samalla Sinivihreä hallitus jo päätti ohjata kaiken ikäryhmien pienentymisestä säästyvän rahan takaisin perusopetukseen juuri luokkakokojen hillitsemiseen, erityisopetukseen ja tukiopetukseen. Sarkomaan johdolla myös opettajien täydennyskoulutuksesta tehtiin lakisääteistä jne. Vaikka me Lopella päätimmekin rajata luokkakokoja omalla päätöksellä ja pidän tätä ratkaisua ainoana oikeana niin en itse ole valmis valtakunnalliseen normittamiseen. Jos raja nyt vedettäisiin jopa niinkin alas kuin keskusteluissa on esitetty – jopa reilusti alle 20 oppilaan niin silloin voi vain kysyä millaisia ongelmia tulisi niissä kouluissa ja kunnissa joissa tuo normitusraja esimerkiksi 18 oppilasta ylittyisi yhdellä? Olisiko lisäopettajan palkkaus tässä tilanteessa millään tavalla perusteltua kunnan kannalta tai edes lasten kannalta? Olen Sarkomaan kanssa samaa mieltä, että nyt on tärkeä selvittää mikä on todellisuus ja sitten varmistaa se, että eri tilanteissa löytyy oikea tapa järjestää opetus huomioonottaen erityisoppilaat, integroinnit, maahanmuuttajat jne. Tehdään asia joustavasti oppilaiden näkökulmalähtöisesti.
Toinen aihe joka luonnollisesti nousi keskustelussa esille Lauantaiseurassakin oli korkeakoulu-uudistus. Innoittajana jälleen kerran kaikkea liikkuvaa ampuna Jarmo Korhonen ja Sarkomaa totesikin, että nämä ulostulot ovat lähteneet vain tietämättömyydestä. Ministeri kertoi yhteistyö toimivan ja nämäkin asiat valmistellun hyvässä yhteishengessä. Lähtökohtahan kuitenkin on se, että vuonna 2020 maassamme on 25 000 korkeakouluopiskelijaa vähemmän ja siksi uudistukselle on tarvetta. Sen myöntää kaikki asian tuntevat. Korkeakoulujen määrän vähentämisellä hallitus pyrkii nimenomaan alueellisesti vahvan ja vaikuttavan korkeakouluverkon luomiseen siis opiskelijan ja opetuslaadun näkökulmasta. Tavoitteena siis tämän myötä mm. kansainvälisen yhteistyön edellytysten paraneminen, poikki- ja monitieteellisyyden vahvistaminen ja valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen opiskelijoille. Laskelmien mukaan yliopistojen määrä supistuisi 15:sta ja ammattikorkeakoulujen 18:sta. Itse olen asiasta ministerin kanssa tälläkin viikolla puhunut pariinkin otteeseen ja esimerkiksi ammattikorkeiden kohdalla esille nostetut mallit ovat vain ja ainoastaan yksi mahdollisuus. Alueilla on mahdollisuus esittää omalle alueelle parhaiten sopiva malli ja tätä työtä nyt kannattaa tehdä. Siksi itse haluan, että nyt Hämeen Ammattikorkea ja Laurea esimerkiksi käyvät vielä perusteelliset keskustelut tulevaisuudestaan. Niin kuin aiemmin täälläkin kirjoitin näiden kahden AMK:n yhteistyö on ollut jo ennen tätäkin omaehtoista ja omalähtöistä mm. kumppanuussopimuksen kautta ja tämä tie kannattaa nyt katsoa vielä huolella. Itse haluan tässä olla aktiivinen.
Järkyttävää oli myös kuulla aamulla, että kollegani SDP:n Kimmo Kiljusen kotiin oli eilen illalla murtauduttu ja varastelun lisäksi sohvaan oli isketty pystyyn puukko. Todella toivon, että tässä ei ole mitään poliittisia lähtökohtia vaan, että asia on vain ja ainoastaan ikävä yhteensattuma. On tosin ehdottoman tärkeää ottaa tilanne vakavasti ja tiedän, että se myös otetaan. Kimmon tukea ja voimia tässä tilanteessa.
Nyt pakko ottaa easysti. Seurataan rallia kotisohvalta ja tsempataan JM:ää hyvään kyytiin jälleen ja sitten Lahtikin nyt vain kotisohvalta. Valitettavasti.