Kunta- ja palvelurakenneuudistus on saanut viimeisen puolen vuoden aikana sellaisia piirteitä, että suurimmilta pelotteluilta on syytä nyt katkaista siipiä. Yleisin väite on se, että kuntauudistus tehdään vain kuntarajoja muuttamalla ja kuntia pakkoliittämällä suurempaan kuntaan.
Voin todeta, että väitteet kuntien pakkoliitoksista eivät perustu hallitusohjelmaan. Sellaista ei ole kirjattu hallitusohjelmaan eikä sellaisesta ole sovittu hallituspuolueiden kesken. Tällaiset väitteet pakkoliitoksista perustuvat vain perusteettomaan pelotteluun.
Onneksi jo hyvin moni ministeri onkin oikaissut väärän pelottelun pakkoliitoksista perusteettomiksi. Viimeksi pääministeri Jyrki Katainen (kok.) totesi Yleisradiolle 17.1.2012, että ”kuntia ei liitetä yhteen pakolla”. Voisi todeta, että kun pääministeri näin toteaa ja ilmoittaa niin toivottavasti sen jälkeen ei enää tällaisia keskusteluja tarvitse käydä. Hyvä niin.
****
Julkisuuteen on syksyn mittaan milloin minkäkin median toimesta levitetty erilaisia kuntakarttoja. Yleisradio julkaisi aikanaan omansa ja Suomen Kuvalehti omansa ja moni maakuntalehtikin on julkaissut omalta alueeltaa erilaisia karttoja ja hahmotelmia. Niistä on helppo todeta myös yksiselitteisesti, että ne kartat toimivat varmasti keskustelun herättelijöinä ja hyvä niin, mutta oikea Arto Kosken johtaman työryhmän kunta- ja palvelurakenne-esitys ei ole vielä valmis eikä näin ollen kenenkään vuodettavissakaan. Se siis niistä kartoista.
Toisaalta on tärkeää todeta, että työryhmän esitys, kun se aikanaan tulee valmiiksi ja julkaistaa, ei tule olemaan pelkkä kuntaraja ja karttaharjoitus. Ei tietenkään. Se tulee olemaan keskustelun avaus ja virkamiesten tekemä pohjaesitys. On myös todennäköistä, että työryhmä tulee esittämään erilaisia vaihtoehtoja. Ja tavoitteena se, että Suomeen saadaan vahvoihin peruskuntiin perustuva elinvoimainen kuntarakenne, jonka pohjana ovat luontaisen elämisen ja asioinnin ja työssäkäynnin alueet.
Ja kaiken tavoitteena vain se, että pystyisimme tulevaisuudessakin turvaamaan laadukkaat lähipalvelut kaikkialla Suomessa tasa-arvoisesti. Siis palvelut joita käytetään hyvin usein, päivittäin ja viikottain, on tuotata tulevaisuudessa mahdollisimman lähelle asukkaita. Niin että tulevaisuudessakin väestön ikärakenteenkin muuttuessa hurjasti pystymme turvaamaan päivähoito, lähikoulu ja sosiaali- ja terveydenhoidon palvelut kaikille lähellä omaa kotia.
Väestön ikärakenteen muutos nimittäin tarkoittaa sitä, että se ei tule lisäämään verotulojamme, mutta sen sijaan kasvattamaan menojamme. Tähän haasteeseen voimme vastata kahdella eri vaihtoehtolla: joko karsimalla kovalla kädellä lähipalveluita tai muuttamalla rakenteita.
Jokainen voi itse valita tästä kumpaa pitää tärkeämpänä: laadukkaita päivähoito, koulu ja vanhuspalveluita vai hallintoa ja byrokratiaa. Minulle valinta on helppo ja selkeä. Minä valitsen hyvät ja laadukkaat peruspalvelut.
Mutta alleviivaan nyt vielä kertaalleen. Kuntauudistusta ei tehdä pakolla. Yhtään kuntaa ei liitetä pakolla toiseen nykyiseen vanhaan kaupunkiin. Ja nyt vasta virkamiestyöryhmä suunnittelee keskustelun avausta. Sen jälkeen jokainen kunta ja seutukuntakin pääsee kertomaan siitä oman mielipiteensä. Sen jälkeen käydään avoin ja laaja keskustelu siitä, mitä me tulevaisuudessa haluamme. Ja sen jälkeen katsotaan mihin Suomessa ollaan valmiita ja mitä pidetään tärkeimpänä.
Mutta se on fakta, että pakkoliitoksilla, liittämällä pikkukunnat suureen kaupunkiin, ei tässä työssä onnistuta. Ja onneksi sellaista ei edes kukaan suunnittele. Tällaiselta pelottelulta on jo maton vetänyt alta myös pääministeri Jyrki Katainen.
Voisi siis hyvin todeta, että ”ei ole mitään pelättävää”.
Timo Heinonen
kansanedustaja
Lopen kunnanhallituksen jäsen