Kunnanjohtaja Karoliina Viitanen Lopen Sinivalkoisessa Vapussa: Yrittäjä – työn sankari

Uutiset, perjantaina 09.05.2014

Seitsemännen kerran järjestetty Lopen kaikkien yhteinen Sinivalkoinen Vappu keräsi koleassakin kevätsäässä hyviä väkeä yhteen. Senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla kevään juhlapuheen piti Lopen kunnanjohtaja Karoliina Viitanen. Tilaisuuden avaussanat lausui Lopen kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Tiina Seppälä ja räntäsateessa väkeä lämmitti myös muutamaan eri kertaan laulaneet Timotein laulajat. Kuoro valittiin keväällä Suomen parhaaksi Naiskuoroksi.

Tapahtuman avannut Tiina Seppälä kertoi loppilaisen vappuperinteen historiasta. Aiempina vuosina vapun pienen juhlapuheen ovat kirkonmäen juurella pitänee Hannele Yrjö-Koskinen, Pekka Perko, Tarja Toivonen, Risto Nurmi, Ahti Gåpå ja viime vuonna Seppo Kuparinen.

– Tänä vuonna meillä on ilo kuulla Lopen kunnanjohtajaa. Karoliina Viitanen on yrittäjäperheen tyttärenä valinnut puheensa otsikoksi: Yrittäjä, työn sankari, totesi Tiina Seppälä.

Seppälä totesi, että Lopella onkin tehty paljon yrittäjäystävyyden parantamiseksi viime vuosina.

– Kunnanhallituksen varapuheenjohtajana olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että Lopen kunnan ja Lopen Yrittäjien keskusteluyhteys on tiivis ja yhteistyö mutkatonta. Kuntamme strategiassakin yrittäjyys on vahvasti esillä ja kaikessa päätöksenteossammekin teemme aina ns. yrittäjyysvaikutusten arvioinnin. Parasta yrittäjäpolitiikkaa on huolehtia siitä, että yritystonttien ja infran lisäksi yritysten työntekijöiden perheille on hyvät päivähoitopalvelut, koulupalvelut ja muut keskeiset peruspalvelut erilaisten perheiden erilaisten tarpeiden mukaan.

Kolme tarinaa työn sankareista

Kunnanjohtaja Karoliina Viitanen aloitti puheensa toteamalla, että vappu on kansainvälinen työväen juhlapäivä, suomalaisen työn päivä. Siksi hän halusikin kertoa väelle kolme pientä tarinaa työn sankareista.

– Ystäväni Jukka, insinööri, työskenteli vuosia kansainvälisessä elektroniikka-alan yrityksessä. Hän vastasi isoista, valtakunnallisista projektikokonaisuuksista. Jukka tienasi reilut 4500 euroa kuukaudessa, lomaa hänellä oli kuusi viikkoa vuodessa. Työpaikka oli turvattu ja elämä tasaista mutta Jukkaa ahdisti. Jukalla oli idea – hän tiesi mitä suomalaiset tarvitsevat mutta mitä kukaan ei tarjoa. Jukka on rohkea ja ennakkoluuloton. Tammikuussa 2009 Jukka irtisanoutui työstään, perusti yrityksen – aloitti täysin tyhjästä – ideaansa luottaen. Jukka antoi perheensä talon yrityksen lainan vakuudeksi. Nosti lainaa sen verran, että pystyi maksamaan itselleen yrityksen ensimmäisen toimintavuoden aikana 1500 euroa kuussa palkkaa. Jukka teki vuoden ajan töitä seitsemänä päivänä viikossa. Tuntipalkka ei ollut kummoinen. Ensimmäisenä kesänä Jukka lensi kesken perheen viikon mittaisen lomamatkan Suomeen, töihin. Jukka näki perheenjäseniään lähinnä silloin kuin he nukkuivat.

– Jukalla on visio ja selkeät tavoitteet. Jukka tekee töitä kelloon katsomatta ja voimiaan säästämättä. Vuonna 2013 Jukan yrityksen liikevaihto oli reilut 9 milj¤. Jukan yritys työllistää suoraan kymmenen henkilöä, välillisesti toisen mokoman. Yrityksen pienipalkkaisin työntekijä tienaa 3200 euroa kuukaudessa. Yrityksen henkilöstöllä on kuusi viikkoa vuodessa lomaa, he voivat jäädä palkalliselle sairaslomalle sairastuessaan ja heillä on työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaiset oikeudet turvanaan. Jukka ei kyseisten etujen piiriin kuulu.

– Jukan avioliitto päättyi reilu vuosi sitten eroon. Jukan lapset eivät vietä viikkojen mittaisia lomia isänsä kanssa. Jukalla on aina kiire. Hän tekee edelleen töitä lähes joka päivä. Jukka nukkuu puhelin tyynyn vieressä. Siitä huolimatta helmikuussa jutellessamme Jukka ilmoitti olevansa onnellinen. Hän saa toteuttaa itseään. Hän on pystynyt luomaan 11 työpaikkaa. Hän pitää vain muutaman päivän vuodessa lomaa ja hän miettii yrityksensä asioita joka päivä. Se kuulemma sopii hänelle, pitää hänet elossa. Hän haluaa saada aikaa isoja asioita. Hän haluaa menestyä ja antaa myös muille mahdollisuuden menestyä.

Puheessaan Viitanen totesi, että Jukkaa kadehditaan. Hän on monen mielestä ahne. Joidenkin mielestä Jukka on kohtuuton ja energisyydessään ja aikaansaamiskykyineen ärsyttävä. Viitanen totesi itse, että…

– Minun mielestäni Jukka on työn sankari. Hän on tehnyt ja tekee joka päivä töitä, elättääkseen itsensä ja lapsensa mutta taatakseen työn ja toimeentulon myös monelle muulle.

Omalle isälle iso arvostus

Toinen tositarina kertoi Viitasen omasta isästä Risto Frankista. Yrittäjäperheen tyttärenä kasvanut kunnanjohtaja tietää mitä yrittän arki on. Puheessaan Viitanen puhui isästään ensin vain etunimellä Risto.

– Risto, vaatekauppiaspariskunnan poika, oli jo lapsena kätevä käsistään ja hyvä puhumaan. Koulu ei pahemmin kiinnostanut mutta kun tarvittiin rakentajaa tai korjaajaa, piirtäjää tai maalaajaa tai kun piti puhua musta valkoiseksi, pyydettiin Risto paikalle.

– Ristolle oli selvää jo nuorena, ettei hän jaksa istua koulunpenkillä eikä halua olla kenenkään käskettävänä. Risto halusi olla oman onnensa seppä, yrittäjä. Riston motto oli ja on edelleen: Ihminen osaa mitä vain, kun vain tahtoo ja yrittää.

. Äitinsä ikääntyessä ja pohtiessa vaateliikkeestään luopumista, Risto ilmoitti ryhtyvänsä kauppiaaksi, toisen polven yrittäjäksi. Moni hämmästeli: Nuori mieskö ryhtyisi myymään vaatteita ja kankaita, nappeja ja vetoketjuja? Parikymppisenä Risto aloitti kuusipäiväisen työviikon omassa vaateliikkeessään. Hän toimi yrityksen toimitusjohtajana, sisäänostajana, myyjänä, ompelijana ja somistajana. Kivijalkakauppa kehittyi ja yrityksen liikevaihto kasvoi vuosi vuodelta – parhaimmillaan vaateliike työllisti pienellä paikkakunnalla yrittäjän itsensä lisäksi neljä henkilöä. Risto ja yritykseen aikanaan mukaan tullut vaimo pitivät yleensä lomaa keskimäärin kaksi viikkoa vuodessa – talvella käytiin lasten kanssa pohjoisessa viikko laskettelemassa ja kesällä lomaa pidettiin mökillä päivä kerrallaan, perheen äiti ja isä vuoropäivinä.

– Risto täyttää tämän vuoden heinäkuussa 70 vuotta. Edelleen hän työskentelee kuutena päivänä viikossa. 50-vuotiselle yrittäjäuralle on mahtunut ylämäkiä ja alamäkiä. 80-luvun nousukausi oli kasvun aikaa ja työtä vuorotta – rahaa tuli mutta vapaa-aikaa ei ollut. 90-luvun lama oli painajaismaista aikaa – toimintaa oli supistettava ja henkilöstöä irtisanottava. Vuosien ajan arki oli yrityksen eloonjäämistaistelua. Tasaista ja turvattua elämä on ollut harvoin. Töihin on menty ja vastuu kannettu myös sairaana ja väsyneenä. Töitä Risto on tehnyt niin oman äidin hautajaispäivänä kuin lastensa ylioppilasjuhla- tai hääjuhlapäivinä.

Lomaa Risto piti viime vuonna viisi päivää. Yrittämistä Risto aikoo jatkaa niin kauan kuin terveys suinkin kestää. Yrittämisen päättyessä kukaan ei maksa muhkeaa eläkettä eikä järjestä eläkekahvitusta.

– Risto on isäni. Hän on yksi ahkerimmista tietämistäni ihmisistä. Minulle hän on työn sankari.

Kolmas tarina kertoi Matista.

– Ystäväni Matti on monella tapaa lahjakas: Älykäs, sosiaalinen, rohkea ja ahkera. Matti pärjäsi hyvin koulussa. Hänellä oli kutsumus jonka mukaan hakeutui opiskelemaan. Hän suoritti yliopistotutkinnon ja sai valmistuttuaan koulutustaan vastaavan valtion viran. Kuukausipalkka maksettiin tilille jokaisen kuun 15. päivä. Ylityöt korvattiin rahana tai vapaana. Työt jäivät työpaikalle kun kotiin lähtiessä sulki työpaikan oven. Nuorella virkamiehellä oli vuodessa 30 arkipäivää palkallista lomaa. Palkka ei ollut huima mutta toimeentulo oli varma ja turvattu.

– Muutaman virkavuoden jälkeen Matti irtisanoutui valtion virasta. Velvollisuudentunto johti rohkeaan päätökseen. Matti otti alle 30-vuotiaana vastuun sukunsa perheyrityksestä, ryhtyi isänsä jälkeen yrityksen pääomistajaksi ja toimitusjohtajaksi. Matti vaihtoi virkatyön totaalisesti toisenlaiseen työelämään: Hyppäsi virkamiehen turvatusta ja tasaisesta arjesta epävarmaan yrittäjän arkeen, luopui kutsumuksestaan ja ryhtyi yrittäjäksi. Varma kuukausipalkka vaihtui yrityksen tuloksesta riippuvaiseen vuosituloon.

– Matin johtama yritys työllistää reilut 30 henkilöä. Matti kantaa vastuun työntekijöidensä toimeentulosta, heidän ja heidän perheidensä hyvinvoinnista. Matti nostaa yrityksestä lähes minimipalkkaa ja elää ja elättää perheensä käytännössä osinkotuloilla. Osinkotulojen määrä on täysin riippuvainen yrityksen tuloksesta – jokainen vuosi on haaste ja tulojen määrä arvoitus. Tunnetun perheyrityksen toimitusjohtajaa kadehditaan. Perheyrityksen johtajan ja omistajan koetaan nauttivan saavutetuista eduista – tai palkatun henkilöstön työpanoksen tuomasta lisäarvosta, varallisuuden kasvusta, ilman omaa työpanostaan.

Totuus on kovin toisenlainen. Lomaa Matti viettää kun pystyy – yleensä lomallaankin hän käy säännöllisesti työpaikalla. Yrityksen asiat pyörivät päässä viikonpäivään katsomatta. Yrityksen tulevaisuus mietityttää jatkuvasti kiihkeämmin muuttuvassa markkinatilanteessa. Matti lähtee lauantaiaamuisin lenkille – mutta piipahtaakin työpaikalla, jossa kuluu kuin huomaamatta tunti jos toinenkin. Matti tekee yrityksessä kaikkea – vessan pesusta satojen tuhansien eurojen hankintasopimuksiin ja kaikkea siltä väliltä. Perheyrityksen toimitusjohtajan työ on ihan muuta kuin puvussa patsastelua ja edustamista.

Matti olisi voinut valita toisinkin: Jatkaa valtion virassa ja elää taloudellisesti tasaista ja turvattua arkea. Mutta yrittäjäperheen poika halusi kantaa vastuunsa ja hoitaa osuutensa suvun yrityksessä. Yrittää ja työllistää. Kantaa vastuun muistakin kuin itsestään ja omasta perheestään.

– Matti on yksi suomalaisista työn sankareista.

Esimerkkitarinoiden kautta Karoliina Viitanen halusi kertoa miten yrittäjyyteen päädytään erilaisia polkuja pitkin – joskus tavoitteellisesti, joskus sattumalta ja joskus velvollisuudesta.
– Kaikkia tuntemiani, menestyviä yrittäjiä yhdistää muutama tekijä: Keskimääräistä korkeampi vastuuntunto sekä intohimo ja sitoutuminen työhön. Yrittäjien arkea ja koko elämää värittää kokemukseni mukaan työ enemmän ja vahvemmin kuin ns. vieraalla palkkatyössä olevia tai kaltaisteni, turvatussa ja vakaassa virkasuhteessa olevien elämää.

J- okainen yrittäjä tekee joka päivä sankariteon – työllistäessään itsensä. Jokainen menestyvä, itsensä saatikka vielä muita itsensä lisäksi työllistävä yrittäjä kantaa yhteiskuntavastuuta, joka usein jää huomaamatta ja ilman julkista arvostusta. Suurin osa yrittäjistä muistaa ja palkitsee säännöllisesti henkilöstöään hyvästä työstä, jakaa kunniamerkkejä ja tulospalkkioita. Kiittää ja kannustaa. Kuka kannustaa ja kiittää yrittäjää?

– Tänään on suomalaisen työn päivä. Mielestäni tänään on siten myös suomalaisen yrittämisen päivä. Yrittäjälle työ on elämää. Kiitos työn sankareille! Ja hyvää vappua ja kevättä jokaiselle, päätti Karoliina Viitanen puheensa.

Reilu 80 henkeä kuunteli puhetta räntäsateessakin ja tunnelma oli hyvä takatalvesta huolimatta. Tilaisuudessa Vuoden Naiskuoro Timotei lauloi muutaman laulun ja kansanedustaja Timo Heinosen päätössanojen jälkeen tilaisuus päättyi perinteen mukaan Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen sanoittamaan yhteislauluun Suomen Salossa.

Kommentit