Timo Heinonen Kansanedustaja, kunnanhallituksen puheenjohtaja

Loppilainen historian opettaja Heli-Maija Heikkinen julkaisi loppukesästä esikoisromaaninsa. Esikoiskirjailijan kirjoittamisinnostus vahvistui Jyväskylän avoimessa yliopistossa, kun Heli-Maija opiskeli siellä luovaa kirjoittamista. Ensin syntyi novelli, joka laajeni sitten romaaniksi. Näin syntyi hänen ensimmäinen romaaninsa Viestikyyhkyupseeri, joka ei varmastikaan jää viimeiseksi eikä jätä ketään kylmäksi

Heli-Maija Heikkisen romaanin aine löytyi kirjailijan itsensä kertoman mukaan sota-arkiston kätköistä kun hän etsi tietoja sotakoiria käsittelevään tutkimukseensa. Sotakoirien rinnalla toisessa maailmansodassa nähtiin myös periksiantamattomia ja rohkeita viestikyyhkyjä ja näin eläinihmisenä tunnetun Heli-Maijan kirjan päähenkilöt oli päätetty.

Minerva kustannuksen kustantama Viestikyyhkyupseeri kertoo kapteeni Frans Jokimiehestä ja hänen Anja vaimostaan. Rakkaustarina, mutta myös taitavasti kirjoitettu sotatarina ja ennen muuta tarina työlleen vannoutuneesta ja uskoutuneesta suomalaismiehestä jonka elämäntyötä ei lopulta tietämättömyyttä osata arvostaa. Tarina miehestä jolle työ oli kaikki kaikessa jopa parisuhdetta ja oppi-isääkin arvokkaampi asia. Viestikyyhkyupseeri on koskettava rakkaustarinakin. Luopuminen on kirjan johtolanka. Luopuminen lapsista, parisuhteesta, juutalaisesta ystävästä, elämäntyöstä. Heikkinen kirjoittaa värikkäästi ja tunteikkaasti niin rakkauden tuskasta kuin parisuhteenkin kiemuroista. Toisaalta intohimosta ja halustakin. Mutta myös arjen pienistä asioista joita ei tavallinen ihminen edes osaa huomioida.

Kirjailijan tyyli on äärimmäisen tarkkaa kuvailua. Ehkä ajoittain turhankin tarkkaa. Mutta tunnelmaan on helppo päästä ja havainnoida siis ympäristöä jopa omaa arkielämääkin enemmän. Kirjassa päästään syvälle uupuneiden sotilaiden sielunelämään ja väsymykseen. Myös toivottomuuteen ja periksi antamiseen kuin loukkaamiseen ja loukatuksi tulemiseen. Mutta lopulta kuitenkin urhollisuuteen ja vahvaan tahtoon mikä kantaa läpielämän ja päättyy ennen lopullista ratkaisua. Tai mikä sitten meidän ihmisten elämässä onkaan se lopullinen ja tärkein ratkaisu.

Tarinassa Kyyhkysten kasvattaja Frans Jokimies on tehnyt upean elämäntyön. Jalostanut Suomen Puolustusvoimille mm. Tanskasta tuoden osaavat ja periksiantamattomat viestikyyhkyt. Kirja kuvaa kyyhkyslakan elämää ja jalostusta niin hyvin, että sen on pakko olla totta ja jonkun kertomaa. Viestikyyhkyt toimivat silloinkin kun muut viestiyhteydet eivät. Frans Jokimies saa tämän todistaa ystävineen myös rintaman taistelujen puristuksessa. Mutta tätä ei toki kaikki ymmärrä eikä arvosta. Se koituukin Jokimiehen elämäntyön kohtaloksi. Sodan päättyessä annetaan käsky tappaa kaikki kyyhkyt ruuaksi. Suomalainen sotilas tottelee vai totteleeko. Lapsena Frans oli nimittäin totellut vastentahtoisesti vain mielyttääkseen isäänsä metsällä ampuen kyyhkyjä, mutta miten aikuinen mies suhtautui koko elämäntyön tuhoavaan käskyyn. Oliko hän jälleen valmis tappamaan kyyhkyjä vastoin sydäntään?

Kirjan luettuani laitoin viestin kirjailijalle. Minun oli pakko kysyä, että onko tämä tarina totta. Hän vastasi viestillä, että ”totuutta on vain nimeksi, on ollut kyyhkysiä, ne on tapettu ruuaksi aselevon jälkeen, Suomeen on tuotu kyyhkysiä Tanskasta ja tietenkin sotakehys”. ”Henkilöt ja heidän elämänsä ovat keksittyjä”. Tämä kaikki nostaa kirjan arvoa entisestään. Uskomattomalla tavalla Heli-Maija on onnistunut luomaan todentuntuisen ja aidon tarinan. Kirjan joka kertoo, että näin sen on ollut pakko olla ja mennä. Kirja etenee upeasti päällekkäin, kerroksittain, ollen välillä sotavuosissa ja välillä taasen 1990-luvun Tanskassa. Tarinan vahva lanka kestää ja kietoo mukaan. Jään odottamaan Heli-Maijan seuraavaa kirjaa – Suomenhevosista sodassa, sotakoirista tai mistä lie kertookaan, mutta olen varma, että se tulee. Ja eläinihmisenä en yllättyisi, että myös jatkossa eläimet saavat olla Heli-Maijan kirjoissa esillä ja jopa pääosassa.

Hunsalan vanhan aseman uumenissa on syntynyt siis koskettava kirja ja uusi kirjailija. Heli-Maija on tuttuni ja ystäväni. Mutta siitä huolimatta haluan todeta sen millainen fiilis kirjan jälkeen tuli: Ole hyvä Aku Louhimies ja lue tämä kirja. 

Heli-Maija Heikkinen:
VIESTIKYYHKYUPSEERI 

Muuta: Kansi Taittopalvelu Yliveto Oy