Tänään ollut hieno päivä. Aamusta Lopen kirkkoon ensimmäisen kummilapseni, Eliaksen, konfirmaatiokirkkoon. Siitä on siis jo 15 vuotta kun samassa kirkossa olimme mukana pienen pojan kastejuhlaa todistamassa ja nyt sitten vahvistamassa nuortamiestä elämänsä matkalla.
Minulla itselläni paljon muistoja myös omilta rippikouluajoilta. Oma rippileirini oli kaikkien muidenkin omien rippileirien tavoin se paras. Kaunis kesä se olikin ja rakkaita muistoja paljon ja hyvä porukka meillä. Sieltä jatkoimme Tainan, Tanjan, Tiinan ja kumppaneiden kanssa isosiksi ja monta leiriä tuli vielä niinkin elettyä ja nautittua. Dece, Lasse, Esa, Pekka, Riku, Minna jne. Ilkka-pappi ja Ile-Style bändimme ja kuunteleva Ilefanttikin. Hiippareita ja leirikirkkoja ja kaikkea mahdollista. Niin ja leirinuotiot, kitarat, tikkupullat ja makkarat… Niistä oli ne kesät tehty. Rakkaita muistoja, jotka veivät minua ainakin elämässäni isoin askelin eteenpäin. Antoivat paljon, kasvattivat, opettivat ja mehän elimme. Kiitollisena muistelen.
Tänään tuli monia muistoja mieleen kun kirkonpenkkiin aamulla istahdin ja katselin komeita ja kauniita nuoria alboissaan. Ja sainhan minä vielä kummipojalla toivottua sen Lapsuuden uskonkin yhteislauluksi. Oli hieno hetki kummisedälle laulaa se Kummipojan vieressä. Lahjaksi veimme taistelijan ristin – sellaista elämässä tarvitaan turvaksi ja tueksi.
Kiitokset vielä Sannalle ja Kimmolle ja Eliakselle ihanista juhlista. Ristiäispäivänä Eliakselle lahjaksi viemäni liuskelehtikoivu oli 15 vuodessa kasvanut upeaksi puuksi yhden talviväännönkin jälkeen. Ja senkin elämä jatkuu niin kuin isoksi kasvaneen kummipojankin.
Onnea myös muille tänään konfirmoiduille rippikoululaisille Lopella ja muuallakin. Ihana oli saada tänään kutsu Lopen seurakunnan seuraavalle riparille. Olen vuosittain osallistunut isoiskoulutuksiin ja nyt sitten vuosien tauon jälkeen leirille. Odotan.