Uuden peruslain tultua voimaan ensimmäisen kerran uuden perustuslain mukaiset hallitusneuvottelut käytiin kevään 2003 eduskuntavaalien jälkeen. Tällöin eduskunta valitsi ensimmäistä kertaa pääministerin avoimella äänestyksellä. Tuolloin valituksi tuli keskustan Anneli Jäätteenmäki äänin 111-72. Sen jälkeiset tapahtumat ovat historiaa, mutta historiaa on myös se, että samalla luotiin hallituksen muodostamiseksi prosessi, jota edelleen noudatetaan hallitusta muodostettaessa.
Kuva: Valtioneuvosto
Jo edellisenä vuonna eduskuntapuolueet olivat yhdessä sopineet askelmerkit uuden perustuslainmukaisiin hallitusneuvotteluihin. Maaliskuun 3. päivänä 2002 kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat olivat antaneet alla olevat suosituksen menettelytavoista:
1. Suurimman eduskuntaryhmän edustaja/nimeämä henkilö kutsuu valtiopäivien avajaisten jälkeen koolle muiden eduskuntaryhmien edustajat neuvotteluun, jossa sovitaan vetäjästä hallitusneuvottelujen tunnusteluvaihetta varten.
(Suurin eduskuntaryhmä on edustajamäärältään suurin ryhmä. Jos kahdella tai useammalla ryhmällä on yhtä suuri edustajamäärä, ratkaisevaa on puolueiden eduskuntavaaleissa saama äänimäärä.)
2. Hallitusneuvottelujen vetäjän tehtävänä on selvittää eduskuntaryhmien suhtautuminen hallituksen muodostamiseen liittyviin keskeisiin kysymyksiin.
3. Tunnustelujen jälkeen vetäjä kutsuu koolle kaikki eduskuntaryhmät informoidakseen käymänsä neuvottelukierroksen tulokset.
Tämän yhteisen sopimuksen mukaisesti toimimme myös tänä keväänä. Uuden käytännön myötä vakiintui myös maan tapa, jonka mukaan suurimman puolueen johtaja aloittaa hallitustunnustelut lähettämällä kaikille eduskuntapuolueille kirjeen, jossa pyytää eduskuntaryhmiltä vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Kysymyksiä on vuosien mittaan tullut lisää ja myös niiden painotukset muuttuneet tilanteiden mukaan. Myös maamme kansainvälistyminen on kasvattanut kysymyspatteristoa. Eduskunnan kotisivujen historia-arkistoista löysin tiedon, että vuonna 2011 kokoomuksen hallitustunnustelija Jyrki Katainen lähetti kaikille eduskuntaryhmille vastattavaksi seitsemän kysymystä. Seuraavien vaalien jälkeen keskustan hallitustunnustelija Juha Sipilä selvitti puolueiden hallitusvalmiutta viidellätoista kysymyksellä. SDP:n Antti Rinne kasvatti patteristoa 2019 peräti 29 kysymykseen yhdestätoista eri teemasta. Ja nyt tänä keväänä Petteri Orpo (kok) antoi vastattavaksi 24 kysymystä. Määrää ei siis missään ole sinänsä määrätty tai määritelty – ehkä yksikin kysymys riittäisi tähän vaiheeseen esimerkiksi tyyliin: Onko puolue valmis hallitusvastuuseen kanssamme?
Saatuaan vastauksen hallitustunnustelija ja puolueen säännöissä määrätyt hallitusneuvottelijat analysoivat vastaukset ja sen perusteella kutsuvat sopivaksi katsomansa puolueet varsinaisiin hallitusneuvotteluihin. Parlamentarisoitumisen myötä hallitusneuvotteluihin kulunut aika on vähentynyt, mikä voi tuntua yllättävältä. Ennen hallituksen muodostamiseen kuitenkin tarvittiin tavallisesti aikaa pari kuukautta, eduskunnan johtamat hallitusratkaisut ovat sen sijaan syntyneet keskimäärin 35 vuorokaudessa.
Hallitusneuvottelut on nykyisin perinteisesti käyty Säätytalolla. Kataisen hallituksen neuvottelut käytiin tosin Smolnassa. Neuvotteluissa hallitusta muodostaneiden puolueiden edustajat jakaantuvat ryhmiin valmistelemaan hallitusohjelmaa. Tätä vaihetta elämme siis nyt. Käymme hallinnonala hallinnonalalta tilannetta läpi kuullen asiantuntijoita ja etsien yhteisiä askelmerkkejä neljännelle vuodelle. Mitä hallitusohjelmaan kirjataan ns. mustaa valkoisella on puolueiden keskinäinen päätös. Voidaan tehdä lyhyt ns. strateginen hallitusohjelma tai hyvinkin yksityiskohtainen hallitusohjelma esimerkiksi säästöistä lähes riviriviltä.
Ryhmät neuvottelevat niin pitkään, että löytävät yhteisen näkemyksen hallituksen tavoitteista. Vanha sanonta on, että…
Mitään ei ole sovittu kunnes kaikki on sovittu.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että jokaisesta kohdasta pitää saavuttaa yhteinen sopu tai mahdollista on aina palata myös takaisinpäin ns. aiemmin jo neuvoteltuihinkin ratkaisuihin. Politiikka onkin kompromissien taidetta.
Kokoonpano neuvotteluissa voisi myös matkan varrella muuttua. Joku puolue voisi jäädä pois jne. Pahimmassa tilanteessa hallitusneuvotteluiden vetäjä voisi joutua ilmoittamaan, että hallitusta ei tältä pohjalta synny. Jos tunnustelija joutuisi myöntämään epäonnistuneensa, niin silloin hallitusta alettaisiin koota uudelta pohjalta. Vetäjäkin voisi vaihtua jne. Ja jos konkelosta muodostuisi niin paha, että hallitusta ei maahamme saataisi niin edessä voisi olla myös uudet eduskuntavaalit.
Mutta näin ei ole koskaan käynyt eikä käy nytkään. Olen varma, että kevään vaalien jälkeen maahamme saadaan toimima enemmistöhallitus. Nyt homma etenee myös hyvin ja katsotaan syntyykö hallitus tuohon keskiarvoon noin kuukauteen vai meneekö vähemmän aikaa vai liekö hieman enemmän? Se on toissijaista niin kuin eilen täällä blogissani kirjoitin. Ratkaisevaa on vain lopputulos.
Hallitusneuvottelut päättyvät Säätytalolla siihen, että meillä on kasassa yhteinen puolueiden sopima hallitusohjelma neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Ensimmäinen hallitusohjelma tehtiin maahamme jo vuonna 1917. Nykyisen perustuslain aikana hallitusohjelman merkitys on entisestään kasvanut. Vaalikauden aikana poliittisesti vaikeissa asioissa ministeri voi sitten todeta, että…
”Kirjan mukaan mennään”.
Tämä tarkoittaa sitä, että hallitusneuvotteluissa sovittu ja hallitusohjelmaan kirjattu ratkaisee.
Hallitusohjelma sieltä nytkin tulee. Malttakaa siis vielä hetki. Mutta ihan mielenkiinnosta. Kuinka moni on lukenut historian ensimmäisen hallitusohjelman? Kaivoin sen tähän alle.
Itsenäisyyssenaattiin kuuluivat vasemmalta lukien Eero Yrjö Pehkonen, Juhani Arajärvi, Arthur Castrén, Jalmar Castrén, Emil Nestor Setälä, Pehr Evind Svinhufvud, Kyösti Kallio, Onni Talas, Heikki Renvall, Alexander Frey ja Oskari Wilho Louhivuori. Istuntosalin seinällä oli Aleksanteri I:n muotokuva. (Kuva: Museovirasto)
Senaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvudin hallituksen ohjelma 27.11.1917
Svinhufvudin hallituksen ohjelma julkaistiin Helsingin Sanomissa seuraavassa muodossa:
”Nyt on meillä siis vihdoinkin taas Suomessa hallitus kaksiviikkoisen täydellisen tyhjyyden jälkeen, täysilukuinen hallitus yli kolmikuukautisen väliajan jälkeen, jolloin senaatti on, sosialistein siitä lähdettyä, toiminut puolella voimalla. Meillä on nyt hallitus, ensimmäinen laatuaan, eduskunnan valitsema, itsenäisen Suomen oma hallitus, jonka kokoonpanoon ja pystyynsaantiin ei mikään venäläinen valta ole vaikuttanut, ja jonka, edesvastuullisena yksin Suomen eduskunnalle, on toimittava maamme myrskyistä kehkeytyneen itsenäisyyden lujittamiseksi ja vakaannuttamiseksi ja sen saattamiseksi maailmanrauhan kautta taatuksi.
Tämä tulos murrostilassa olevan ajan pitkällisestä ja vaikeasta synnytystuskista on omansa täyttämään mielemme hyvillä toiveilla, avaamaan kansallemme valoisan ja vapaan tulevaisuuden näköpiiriä. Se olisi niin vielä enemmän, ellei kansamme tänä tärkeänä ajankohtana niin suuressa määrin potisi sisäistä järkkymistä, että koko yhteiskunta, niin kuin sen vasta asetettu hallituskin, vielä liikkuu kuin tulivuoren juurella, ellei oikeusjärjestyksemme ja olemuksemme lakipohjaista perustusta olisi luokkapyyteiden ja hirmumellakkain kautta niin pahasti järkytetty, että järjestyksen ja terveen kehityksen palauttaminen näihin oloihin näyttää melkein ylivoimaiselta tehtävältä. Kuinka toivorikas olisikaanasemamme, jos nyt voisimme seistä eheänä, kansallisista ja valtiollisista päämääristään tietoisena, vain niiden toteuttamiseen pyrkivänä kansana!
Järjestyksen ja oikeuspohjan palauttaminen täytyy joka tapauksessa olla uuden, vapaan Suomen hallituksen ensimmäisenä tehtävänä, sillä se on välttämätön edellytys, jotta saisimme suuren päämäärämme, itsenäisyytemme, turvatuksi ja karikosta ohjatuksi selville vesille. Se on epäilemättä nykyoloissa ylen vaikea tehtävä. Mutta uusi hallitus tietää siinä pyrinnössään nauttivansa kansamme voimakkaan, yleisen mielipiteen lämmintä tukea.
Tämä ensimmäinen tehtävä on välttämätön edellytys myöskin muiden kaikista tärkeimpäin ja kiireellisimpäin toimenpiteiden onnistumiselle, joita kansamme sisäisiin oloihin nähden uudelta hallitukselta odottaa ja jotka se itse on ohjelmakseen ottanut. Jokaiselle niin sosialistille kuin porvarille, täytyy olla selvää, että ellei järjestystä saada maahan palautetuksi, ellei jatkuvista ryöstöistä ja väkivallanteoista tule loppua, ei elintarveasiaa voida hallituksen parhaillakaan ponnistuksilla saada järjestetyksi järjelliselle kannalle, siitä sekasorrosta ja seisahduksesta, johon se lakkolevottomuuksien kautta joutui, vaan kehittyy nälänhätä maassamme pian huutavaksi. Uhkaavan työttömyyden laita on sama. Hallituksen täytyy näihin hädän ilmiöihin käydä viipymättä ja terävästi käsiksi, mutta edellytys siihen on sisäisen rauhan, työrauhan, kotirauhan ja elintarpeiden kuljetus- ja jakamisrauhan palauttaminen. Tästä siis myös hallituksen toiminnan mahdollisuus ja pystyssäpysyminen riippuu. Myöskin siihen uudistuslainsäädäntöön nähden, jonka aloitteet ovat kiireellisesti vireille pantavat ja jonka uusi senaatti on ottanut ohjelmaansa, on järjestyksen ja oikeuspohjan palauttaminen välttämätön.
Toivomme hartaasti, että uudella hallituksella on oleva kykyä ja voimaa suoriutua niistä tavattomista vaikeuksista, jotka nyt heti sen ensi taipaleella ovat edessä. Olisimme puolestamme suoneet, jotta edellytykset juuri mainittujen vaikeuksienvoittamiseksi olisivat olleet mahdollisimman hyvät, uuden hallituksen kokoonpanon hiukan toisenlaiseksi. Mutta ne syyt, jotka tässä kohden olivat esteinä, ovat tunnetut. Ja uusi hallitus voi kyllä, täysin oivaltaen suuren tehtävänsä ja suuren edesvastuunsa maan yhteisonnea kohtaan, teoilla osoittaa ne epäilykset, joita tässä kohden saattaa eri piireissä olla, turhiksi. Me tiedämme, että siltä ei siinä suhteessa hyvää tahtoa puutu ja että sillä on täysin selvänä toimintansa suuri kantavuus ja tarkoitus, pyrkimällä voittaa sisäisen särkymisen, viedä kansamme johdonmukaisesti ajan kuohujen läpi täydelliseen valtiolliseen itsenäisyyteen ja itsenäiselle kansalle välttämättömään järjestykseen. Tässä pyrkimyksessään sen täytyy saada nauttia eduskunnan, jolla nyt on korkein valta ja josta se on riippuvainen, enemmistön varmaa kannatusta, niinkuin sillä on maamme nykyisen aseman oivaltavain kansalaisten luja kannatus.”
Myös sotavuosina maamme hallitukset tekivät hallitusohjelmansa. Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 maamme sai uuden hallituksen 1.12.1939. Pääministeri Risto Ryti ei pitänyt tuolloin ohjelmapuhetta valtioneuvoston istunnossa, mutta kertoi myöhemmin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 11.-13.12.1945 pitämässään puolustuspuheessa ensimmäisen hallituksensa ohjelmana olleen ”rauhantilan palauttaminen kaikin keinoin Suomen ja Venäjän välille” ja kunnes hallitus tässä tehtävässä onnistuisi, ”oli puolustauduttava niin voimakkaasti kuin se meille oli mahdollista”.
Aina olemme selvinneet. Suomi selviää jatkossakin…
….
Iso-Britannia sai uuden kuninkaan
Tänään Iso-Britanniassa on juhlittu uuden kuninkaan kruunajaisia. Kuningatar Elisabethin pitkän valtakauden takia monille nämä kruunajaiset elämän ensimmäiset ja näytti tapahtuma saaneen väen liikkeelle.
God Save the King
Itse en paljoa ehtinyt tapahtumaa seurata, mutta hieman kuitenkin ja uutisista sitten tärkeimmät. Päivään mahtui nimittäin paljon muutakin. Hallitusneuvotteluissa nyt välipäivä, mutta ensi viikon puolustuspolitiikan pöydän asiat työllistivät tänäänkin. Askelmerkit hyvät ja uskon, että tämän kokonaisuuden saamme hyvin valmiiksi. Palaa tähän, kun työt etenevät.
Iltapäivällä ehdin sitten vielä katsomaan käsipallon SM-kauden finaalisarjan avausottelun Riihimäelle Cocks Areenalle. Karjaan BK46 johti peliä pitkään, mutta lopulta vahvemmalla ja laajemmalla rosterillaan käveli rinnalle ja ohi. Ja käsipallohan on Suomessa peli missä 14 pelaajaa jahtaa palloa 60 minuuttia ja lopussa Cocks aina voittaa.
Kolmella voitolla siis mestaruuteen ja sarja jatkuu nyt tulevalla viikolla kahdella seuraavalla pelillä. Katsotaan miten nyt käy.
Tiedättekö muuten mistä tuo lajiluonnehdinta alunperin tuli?
Vuoden 1990 MM-kisoissa Englannin Gary Lineker luonnehti jalkapalloa todeten, että ”Jalkapallo on yksinkertainen peli. 22 miestä jahtaa palloa 90 minuutin ajan ja lopussa Saksa aina voittaa”.
Myöhemmin 2018 Lineker hymyilytti fudiskansaa sitten twiitillään hieman vetäen sanojaan takaisin umpisurkean Saksan jalkapallokauden jälkeen. Marraskuussa 2018 Lineker twiittasi:
”Whoever said that football is a game where 22 players kick a ball about for 90 minutes and at the end the Germans always win hasn’t got a clue, and should be relegated.”
Niin ne ajat kuluu ja tarinat muuttuu – ja jää elämään.
Nyt Pekkalassa. Sauna lämpeni ja heitin talviturkin. En ottanut kuvaa 🙂 Hyvää viikonloppua kaikille.