Turvallisuustilanne Suomen lähialueilla on rauhallinen. Emme kuitenkaan elä lintukodossa, sillä maailma on muuttunut nopeasti. Kaukana kotimaasta tapahtuvat alueelliset kriisit ja sodat voivat näkyä heijastevaikutuksina myös meillä. Terrorismi, rajat ylittävä rikollisuus tai kyberhyökkäykset ovat näistä vain eräitä esimerkkejä. Parhaiten näitä uhkia torjutaan yhteistyössä muiden kanssa niin YK:n, EU:n kuin Natonkin johdolla.
Kriisinhallinta on yksi puolustusvoimien kolmesta päätehtävästä. Se on myös tärkeä osa Suomen ulkopoliittista keinovalikoimaa yhdessä kehitysyhteistyön kanssa. Tavoitteena on edistää suomalaisten turvallisuutta omaan arvopohjaamme nojaten – oikeusvaltioperiaatteen juurruttaminen, tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat lähtökohtia, kun kriisialueista pyritään luotsaamaan vuosien saatossa vakaita yhteiskuntia, joissa nämä perusarvot toteutuvat.
Yhteiskunnan rakentaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ennen kuin turvallisuus on saatu riittävälle tasolle. Kriisialueille ei voi sännätä suin päin, vaan se vaatii huolellista koulutusta ja asianmukaista kalustoa. Suomalaisten joukkojen korkeasta tasosta selvää kieltä kertookin se, että vakavia vahinkoja tai hengenmenetyksiä on tapahtunut pitkän historian saatossa vain harvoin. Suomalaiset ovat myös arvostettuja kumppaneita, jotka tunnetaan ammattimaisista joukoista – näin siitä huolimatta, että pääosa joukoista koostuu erikoiskoulutuksen saaneista reserviläisistä.
Vahinkoja kuitenkin sattuu eikä virheiltäkään voida aina välttyä. Tehtävät ovat vaativia ja niihin sisältyy riskejä, jotka jokainen lähtijä joutuu arvioimaan yhdessä läheistensä kanssa. Toistaiseksi Suomelta on kuitenkin puuttunut keinoja, joilla operaatioissa loukkaantuneet ja työkykynsä kenties pysyvästi menettäneet nuoret miehet ja naiset saavat riittävän ja laadukkaan hoidon, kohtuullisen korvauksen sekä mahdollisuuden uuden koulutuksen hankkimiseksi. Kenenkään etu ei voi olla, että operaatiossa loukkaantunut joutuu aloittamaan uuden taistelun kotimaassa korvausten saamiseksi. Ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa käsitellessämme viime keväänä eduskunnassa tein Kriha-veteraaniohjelmasta esityksen ensin puolustusvaliokunnassa ja myöhemmin ulkoasiainvaliokunnassakin. Kummassakin esitykseni sai yksimielisen tuen ja Kriha-Veteraaniohjelman tekeminen tuli lopulta myös eduskunnan yksimielisesti linjaukseksi. Tämän jälkeen Kataisen hallitus ilmoittikin kriisinhallintaveteraaniohjelman laadinnasta vielä tämän kauden aikana.
Suomalaisen kriisinhallintastrategian lähtökohtana on muodostaa kokonaisuus, jossa eri sektorien toimijat työskentelevät yhdessä. Esimerkiksi Afganistanissa käynnissä olevan, Naton johtaman ISAF-operaation saavutuksiksi voidaan laskea naisten eliniänodotteen nouseminen yli 20 vuodella ja lapsikuolleisuuden puolittuminen. Tytöt pääsevät nykyisin myös Afganistanissa kouluun ja yhteiskunta on ottanut monia arvokkaita askelia eteenpäin. Samoin maan poliisia ja armeijaa on saatu koulutettua siinä määrin, että Afganistanin omat turvallisuusviranomaiset ottavat päävastuun maan turvallisuudesta ensi vuonna.
Suomalaisia sotilaita osallistui kriisinhallintatehtäviin huhtikuussa 2013 lähes 400, joista alle kymmenen oli naisia. Naisten määrän kasvattaminen myös sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa olisi tärkeää, sillä monilla alueilla vuorovaikutusta paikallisen väestön välillä ei synny, mikäli partio koostuu vain miehistä. Pohjoismaalaisen naissotilaan kohtaaminen voi olla mullistavaa myös esimerkin vuoksi – koulutettuja, itsenäisesti toimivia naisia ei usein löydy näistä yhteisöistä. Siviilikriisinhallinnan puolella sukupuolijakauma on onneksi parempi, sillä lähes 40 % tehtävissä toimivista on naisia. Tämä on kansainvälisesti arvioidenkin merkittävää.
Suomalaiset ovat ylpeitä maineestaan rauhanturvaamisen suurvaltana. Vaikka joukkojen määrässä mitattuna kunniakkaimmat päivät ovat ehkä takana, ovat kriisinhallintaoperaatiot välttämättömiä suomalaisten oman turvallisuuden rakentamiseksi. Puolustusvoimille ne tarjoavat sellaista kokemusta esimerkiksi yhteistoiminnasta muiden maiden joukkojen kanssa, jota ei voitaisi koskaan saada omilla harjoitusalueillamme. Kriisinhallintatehtävillä on siis merkittävä vaikutus myös oman armeijamme osaamistasoon. Tämä on siis tärkeä osa reservin kertausharjoitusten ja puolustusvoimien muun koulutuksen rinnalla. Niihin pitää jatkossa pystyä panostamaan myös lisää.
Mutta laajemmin nähden kriisinhallintaoperaatioihin osallistumalla olemme, ei enempää eikä vähempää – rakentamassa parempaa maailmaa siellä, missä meidän itsestäänselvyyksinä pitämämme perusoikeudet eivät vielä toteudu.
Timo Heinonen
kansanedustaja
puolustusvaliokunnan jäsen
ulkoasiainvaliokunnan varajäsen