Esitykseni kirjata koulukiusaaminen lakiin omana rikosnimikkeenä on saanut aikaan valtavan keskustelun. Arvokkaan keskustelun. Viestejä olen saanut teiltä ja muilta toista sataa ja päivittäin puheluita, haastattelupyyntöjä ja Facebookissakin keskustelu on ollut poikkeuksellisen vilkasta. Yhtä yhteydenottoa lukuunottamatta kaikissa on asian etenemistä toivottu ja kerrottu monessa toinen toistaan surullisempia tarinoita arjesta. Kiitos niistäkin ja voimia teille kaikille joita koulukiusaaminen on tavalla tai toisella koskettanut.
Itse tunnen entisenä opettajana asian varsin hyvin sieltä ihan arjesta. Se vaikeuden havaita kaikki kiusaaminen. Ja sen vaikeuden puuttua kiusaamiseen ja toisaalta myös sen tuskan mitä kiusaaminen lapsille ja nuorille aiheuttaa ja myös kiusatun läheisille ja perheille ja myös kiusaajankin perheille. Tämä on ongelma joka satuttaa ja paljon.
Viime kaudella sain olla sivistysvaliokunnassa laajentamassa KiVa-koulu hankkeen koko maan kattavaksi. Kiusaamisesta Vapaa -koulu hanke on tuottanut hyviä tuloksia, mutta ei kuitenkaan saavuttanut sitä, että kiusaamisessa olisimme saavuttaneet nollatoleranssin. Jos sellainen koskaan edes mahdollista onkaan. Mutta hyviä tuloksia on saatu aikaan ja keinoja myös puuttua kiusaamiseen on parannettu. Mutta tästäkin huolimatta viestejä tulee paljon kiusaamisesta ja uutisetkin usein välittävät niistä vakavimmat meille kaikille. Kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty.
Koulukiusaaminen on ollut jo siis liian kauan otsikoissa. Ei viikkoa eikä oikeastaan päivääkään ettei jostain päin tulisi uutista tai vähintäänkin viestiä koulukiusaamistapauksista. Pahimmillaan kiusaaminen on johtanut siihen, että kiusattu on tarttunut lopulta aseeseen. Väkivaltaa on siis seurannut väkivalta.
Opetusministerinä ollessaan Sari Sarkomaa käynnisti siis tuon KiVa-koulu hankkeen laajentamisen. Kiusaamisesta Vapaa Koulu –hanke laajeni maan kattavaksi ja tavoitteena oli ministerinkin sanoin ”nollatoleranssi koulukiusaamiseen”. Tästä on jo kulunut viisi vuotta. On totta, että KiVa-koulu –hankkeella on saatu siis valtavasti hyvää aikaan, mutta ei riittävästi. Kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen on edelleen liian monen koululaisen arkea. Kiusaamista tapahtuu joka päivä ja jopa lähes joka viides koululainen kertoo joutuvansa kiusatuksi säännöllisesti. Useita kertoja kuukaudessa.
Koulukiusaamisen kavaluus onkin siinä, että liian usein jopa opettajat kuittaavat sen vain huonoksi käytökseksi. Koululaiset ja jopa itse kiusaajakaan eivät pidä toimintaansa vakavana, mutta usein tilanne on juuri päinvastainen kiusatuksi tulleen sisällä.
Pilkkaamista ja naurunalaiseksi tekemistä. Syrjimistä ja ryhmän ulkopuolelle jättämistä. Juoruilua ja ilkeiden juttujen levittämistä. Ja vasta näiden jälkeen yleisyysjärjestyksessä tulee sitten fyysinen kiusaaminen; töniminnen, tuuppiminen ja jopa hakkaaminen ja potkiminen. Puhumattakaan sitten nettikiusaamisesta tai kännykkäkiusaamisesta. Kaikkea sitä keksitään. Toinen toistaan julmempaa. Koulukiusaamista paremmin tätä kaikkea kuvaakin kouluväkivalta-terminä.
Laissa todetaan yksiselitteisesti, että niin peruskoulussa kuin lukiossa ja ammatillisessakin koulutuksessa jokaisella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Tämä velvoittaa kuntia ja kouluja huolehtimaan väkivallan ja koulukiusaamisen estämisestä koulussa ja oppilaitoksissa.
Laissa ei kuitenkaan varsinaisesti säädetä kiusaamista rikokseksi ainakaan omana rikosnimikkeenä. Tämä osaltaan on johtanut siihen, että kiusaamista ei aina ajatella rikoksena. Monien oppilaiden ja jopa opettajienkin keskuudessa ainakin osa kiusaamisesta esimerkiksi toisen loukkaaminen sanoin on korkeintaan huonoa käytöstä.
Tiedän entisenä opettajana, että kaiken kiusaamisen havaitseminen ja tunnistaminen on hyvinkin vaikeaa. En siis tässä ole syyllistämässä ketään. En opettajia enkä vanhempia. Vaan mieluumminkin haastamassa kaikkia mukaan kiusaamisen vastaiseen toimintaan. Ja siinä tärkeimmässä roolissa on aivan varmasti se oma koti. Sen periaatteet ja sieltä lähtevät mallit ja esimerkit näkyvät varmasti myös koulun arjessa. Ja kaikessa.
Tiedän myös sen miten helpolla itse kiusaaja ei tekemistään kiusaamiseksi ymmärrä. ”Sehän oli vain leikkiä”. ”Älä nyt leikistä suutu”. Mutta itse opettajana aikanaan opetin ohjeeksi sen, että kiusaamiseksi ”leikkikin” muuttuu viimeistään silloin kun sitä jatketaan senkin jälkeen kun toinen pyytää lopettamaan. On muuten aika hyvä pelisääntö ja malli meille aikuisillekin.
Koulukiusaaminen löytyy laista kyllä monestakin paikasta. Ei omana rikosnimikkeenä eikä sananakaan, mutta muiden rikosten nimillä kuten laiton uhkaus, kiristys, vapaudenriisto, kunnianloukkaus, pakottaminen, pahoinpitely jne. Ja onhan rikoslain 27 luvussa säädetty rangaistavaksi teoksi myös toisen solvaaminen tai herjaaminen. Lisäksi myös näihin yllyttäminen ja avunantaminen on rikos.
Koulukiusaaminen täyttää usein esimerkiksi ainakin jonkun edellämainituista rikosnimikkeistä ja ne kaikki on rikoslaissa säädetty rangaistaviksi. Laissa on siis säädetty erilaiset koulukiusaamisen muodot rangaistaviksi, mutta lain käytännön toteutumisessa on puutteita. Koulukiusaamista ei siis aina mielletä rikokseksi.
Rikosvastuuikäraja maassamme on 15 vuotta. 15 vuotta täyttänyt voidaan siis tuomita rikoksesta rangaistukseen. Kiusaaja voi siis saada tuomion, jos hän on 15 vuotta täyttänyt. Jos kiusaamiseen on syyllistynyt useampi kiusaaja niin heitä lainmukaan rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä. Ja myös yllyttäjä voidaan tuomita kuten rikoksen tekijä. Alle 15 vuotiaiden kohdalla rikosvastuullisuuden ikäraja ei täyty joten heidän kohdallaan asia käsitellään sosiaaliviranomaisten kanssa. Mutta sen sijaan vahingonkorvausvastuulla ei ole ikärajaa, joten myös alle 15-vuotias kiusaaja, vaikkapa alakoululainenkin, voidaan tuomita maksamaan vahingonkorvausta kiusaamisen uhrille, jolle on aiheutettu vahinkoa.
Minä haluan kirjattavan koulukiusaamisen selkeästi omana rikosnimikkeenä maamme lakiin. Olen huolissani kiusaamisen lisääntymisestä kouluissa ja oppilaitoksissamme, mutta myös toisaalta siitä, että opettajilta on viety tehokkaat keinot puuttua järjestyshäiriöihin ja koulukiusaamiseenkin. Ja olen myös huolissani siitä, että joskus opettajat ovat jopa itse kiusaajia ja joskus opettajat myös kiusaamisen kohteita. Enkä nyt puhu siis aikuisten välisestä työpaikkakiusaamisesta, mitä sitäkin kaikkialla ilmenee.
Koulukiusaamisen määrittely jää siis usein epäselväksi. Eroja on niin oppilaiden, opettajien kuin vanhempienkin keskuudessa siitä, mitä he pitävät kiusaamisena ja mitä eivät. Kun laissa lukisi selkeästi, että koulukiusaaminen (kouluväkivalta) on oma rikoksensa ja siitä seuraa rangaistus ja jopa vahingonkorvausvastuu niin uskon, että se osaltaan selkeyttäisi tätä tilannetta. Samaan aikaan on syytä lisätä myös opettajien keinoja puuttua kasvaviin järjestyshäiriöihin ja häiriökäyttäytymiseen. Nyt meillä on opettajilta viety tehokkaimmat työkalut puuttua ongelmiin. Olen tehnyt näistä asioista nyt esityksen maamme hallitukselle.
Mutta lopuksi. Haluan tässäkin alleviivata ja muistuttaa meidän vanhempien ja kotien vastuuta. Kodeissa on paljon tehtävää ja tehtävissä.
Otetaan siis yhteiseksi tavoitteeksi ”nollatoleranssi kiusaamisessa”. Ja hyvä tavoitehan se on meille aikuisillekin myös työpaikoille. Ei ihan kauhean hyvää esimerkkiä ole viime päivien lehtiuutiset aikuistenkaan maailmasta lapsillemme ja nuorillemme näyttänyt. Valitettavasti.
Keskustelu aiheesta siis jatkukoon. On varmasti kaikkien etu teemme kaikkemme kiusaamisen kitkemiseksi kouluistamme ja muutenkin yhteiskunnastamme. Aina sitä varmasti tulee kuitenkin olemaan, mutta tehdään nyt kaikki se mitä voidaan.
….
Takaisin busineksen parissa. Maanpuolustuskurssin jälkeen nyt jälleen eduskunnassa ns. täysipäiväisesti ja toivottavasti täysipäisestikin. Tänään valiokuntiin heti ja puolustusvaliokunnassa kuultava mm. puolustusministeri Stefan Wallin.
**************************
Lopen Kokoomuksen
KEVÄTKOKOUS
PILPALAN KOULULLA
to 29.3.2012 klo 18.30
(hallitus kokoontuu klo 18.00)
Sääntöjen määräämät asiat
Lopen kunnan ajankohtaiset asiat; alustajana kunnanjohtaja Karoliina Viitanen.
Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat jäsenet ja mukaan toimintaamme haluavat.
***************************
Kello 21.25 ja jälleen kotona. Eduskunnassa heti tänään täysillä takaisin työn touhuun. Puolustusministeri Stefan Wallin oli kuultavanamme valiokunnassa Dragsvik-asiasta ja puolustusvoimauudistuksesta ja nyt asia siltäkin osin käsitelty ja läpikäyty. Myös hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiinen valiokunta Utva käsitteli asian tänään ja päätyi samaan lopputulokseen eli nyt tehdyillä ratkaisuilla eletään vuoteen 2015 ja sen jälkeen katsotaan vielä mahdolliset lisäuudistustarpeet. Sitä kohden lähtee myös nyt käynnistyvä puolustuspoliittisen selonteon valmistelu jota johtamaan nimitettiin tänään Olli-Pekka Heinonen. Tavoitteena kaikkien puolueiden kesken yhdessä nyt hahmotella ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tulevaisuuteen ja uskoisin, että yhdessä tekien pääsemme parhaaseen lopputulokseen.
Puolustusvaliokunnan jälkeen sitten ulkoasiainvaliokunnan kokous ennen kokoomuksen työvaliokuntaa ja ryhmäkokousta. Siihen perään kyselytunti ja väliin vielä lounastapaaminen sivistyspolitiikan asioiden parissa. Siinä sitä yhteen päivään olikin aihetta.
Helsingistä sitten Klaukkalan kautta Lopelle ja Lopen kokoomuksen kevätkokoukseen Pilpalan koululle. Ja täytyy sanoa, että erinomaisia uutisia oli meille kerrottavana koulun rehtorilla Jukka Mursulalla. Ratkaisumme pelastaa Pilpalan kyläkoulu on osoittautumassa todellakin oikeaksi ratkaisuksi. Nyt koulun oppilasmäärä kasvaa ja ensi syksynä koulussa on jo 42 oppilasta nykyisen 29 sijaan. Huikea kasvu ja samaan aikaan olemmekin sitten positiivisen ongelman kanssa kun tarvitsemme kouluun lisää opettajaresurssia ja myös lisää rahaa oppimateriaaleihin. Mutta itse totesin, että ainakin minä olen enemmän kuin mielelläni niitä hyväksymässä syksyksi. Koulu on kehittymässä juuri niin kuin muutama vuosi sitten toivoimme kun sen lopettamisuhan alta pelastimme. Silloin muutamilla oli kova halu ajaa alas kyläkoulut, mutta onneksi enemmistön johdolla järki voitti. Kiitos iso kuuluu aktiivisesti asiaa hoitaneelle Tiina Seppälälle. Ja nyt tätä ratkaisua on helppo kiittää ja uskon, että jatkossa sitä kiittävät kaikki.
Kokouksessamme oli mukana myös kunnanjohtajamme Karoliina Viitanen joka kävi läpi laajasti kuntamme ajankohtaisia asioita ja tulevaakin. Sen perään hyvä ja laaja keskustelu ja myös kokouksen kannanotosta päättäminen. Teimme päätöksen edelleen vahvistaa kyläkoulujemme asemaa ja ainakin meillä kokoomuksessa vahva yksimielinen tuki ja halu antaa kyläkouluille myös työrauha tulevaisuudessa. Jos ja kun oppilasmäärät ovat tällaisella kasvu-uralla niin en jaksa uskoa, että kukaan enään ryhtyy koulujamme alasajamaan. Ja toivotaan, että palveluiden ja ennen muuta lähipalveluiden arvo ymmärretään kaikissa puolueissa ja kaikessa päätöksenteossa. Se on sitten eri asia jos jonkun koulun oppilasmäärä lähtisi jyrkkään laskuun eikä kasvua olisi näköpiirissä tulevaisuudessakaan. Silloin pitää asioita pohtia uudelleen. Mutta nyt kaikki mittarit näyttävät kaakkoon ja kaikilla kylillämme hyvä tekemisen meininki koulujen tapaan ja se kantaa varmasti hedelmää jatkossakin.
Lopen Kokoomuksen kevätkokous päätti myös ns. sääntömääräiset asiat illan kokouksessa ja hieman keskustelua myös tulevan maanantainkin valtuustosta. Siellä isoja asioita palveluiden turvaamisenkin näkökulmasta. Nyt on syytä keskustella siitä mikä on arvokasta ja miten se arvokkain eli hyvät lähipalvelut turvataan tulevaisuudessakin. Onneksemme kotipesä eli kuntamme talous on nyt laitettu kuntoon. Olimme jo muutama vuosi sitten pahasti kriisikunnan kehityspolulla ja se oli pakko pysäyttää se kehitys. Nyt se on tehty ja kaikki päätökset voidaan tehdä itse.