Kokoomus jättää hallitukselle välikysymyksen hallituksen talouspolitiikasta.
Tuoreet tiedot alleviivaavat huolta maamme taloudenpidosta ja valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) talous politiikka on ajanut maamme holtittomaan velkaantumiseen. Talouden ongelmien sysääminen seuraavan hallituksen hoidettavaksi on vastuutonta ja myös se, että valtion lainankorkojen räjähdysmäinen kasvu kuitataan vain olankohauksin. Tällaisella politiikalla hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden rahoitus on vaarantunut.
Nykyisen hallituksen aikana lisävelkaa on otettu yhteensä pian jo 40 miljardia. Neljä vuotta, neljäkymmentä miljardia. Ja nyt korkokulut ovat räjähtämässä valtiovarainministeri Annika Saarikon käsiin. Kuva: Hanne Salonen
Tänään Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä nimittäin kertoi, että ”On jo nyt selvää, että tullaan korjaamaan korkoarviota ylöspäin lisäbudjetilla. Joulukuisen talouskatsauksen pohjalta arvio on, että korkomenot kasvaisivat aiemmin budjetoidusta 900 miljoonalla 2,4 miljardiin euroon”.
Valtion ja kansalaistenkin pitkään nauttima alhaisten korkojen aika on nyt takana päin. Jokainen joutuu nyt pohtimaan miten selviää omien asuntolainojen ja muiden lainojen kanssa ja näin pitäisi nyt Saarikonkin vastuuministerinä tehdä. Se, että lisämenot valtion lainan korkoihin vain lisätään iso miinuksena tammikuun lisätalousarvioon ilman muita toimia kertoo karulla tavalla nykyisen vasemmistohallituksen vastuuttomuudesta ja välinpitämättömyydestä. Olen varma, että Saarikko tulee 26.1. antamassaan lisätalousarviossa kuittaamaan nämäkin lisämenot uudella lisävelalla. Velkaa siis hoidetaan uudella velalla ja oravanpyörä pyörii.
Viime syksynä julkistetun valtion talousarvion yhteydessä kerrottiin, että valtion lainojen korkomenot noin kaksinkertaistuvat tänä vuonna 1,5 miljardiin euroon viime vuodesta. Nyt valtiovarainministeriön valmistellessa vaalikauden viimeistä lisätalousarviota, korkomenojen osuuden arvioidaan nousevan syksynkin laskelmista peräti lähes miljardin yhteensä 2,4 miljardiin euroon. Se kaikki menee suoraan ulkomaille lainanantajille ja on yksinkertaisesti pois maamme palveluiden kehittämisestä; kouluista, varhaiskasvatuksesta, turvallisuudesta yms.
Koko luokkaa siitä miten paljon korkoihin eli ns. tyhjään rahaa menee kuvaa se, että 2,4 miljardia vastaa koko sisäministeriön hallinnonalan budjettia, joka pitää sisällään mm. poliisin, rajavartiolaitoksen, hätäkeskuksen ja maahanmuuttoviraston toimintamenot.
Veljekset kuin ilvekset 🙂 Kuva: Hanne Salonen/ Eduskunta
Historiallisestikin katsottuna maamme on nyt Saarikon vahtivuorolla ylittämässä selvästi jo vuosikymmenen takaisen tason, jolloin korkomenoihin käytettiin 1,8 miljardia euroa. Vielä dramaattisemmaksi tilanteen tekee kuitenkin se, että muutos vaalikauden alkuun on merkittävä: vuosina 2020—2022 valtion korkomenot olivat 800—900 miljoonaa, eikä tilannetta helpota hyytyvä talouskasvu.
Niemelä totesi, että vaikka korkomenot ovatkin kehyksen ulkopuolinen meno, niin ”kyllä se tässä tapauksessa on lisävelkaa eli kasvattaa budjetin alijäämää”.
Kehyksissä Saarikolla on käytettävänä kaikkien hallituspuolueiden kanssa 375 miljoonaa euroa niin sanottua jakamatonta varaa. Kuka uskoo, että Saarikko pitäisi tästä kiinni? Ei kukaan, ei edes keskustan uskollisinkaan kannattaja. Saarikko tulee esittämään satavarmasti kehysten rikkomista jälleen uudelleen ja nyt kysymys kuuluukin, että meneekö viisikon palaverissa miljardi vai kaksi? Riittääkö lopulta sekään?
Valtion talousarvion alijäämä alkaneelle vuodelle 2023 oli jo 8,1 miljardia euroa. Nyt näyttää jo selvältä, että uutta velkaa vasemmistohallitus ottaa vielä kymmenisen miljardia?
Meidän puheenjohtaja Petteri Orpo totesikin tänään, että…
“Hallituksen vastuuton velkapolitiikka uhkaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden tulevaisuutta. Me olemme koko vaalikauden vaatineet hallitukselta ryhtiliikettä taloudenhoidossa, mutta tämä ei ole selkeästi ollut tämän hallituksen työlistalla. Suomi ansaitsee hallituksen, joka kykenee vastuulliseen talouspolitiikkaan ja julkisen talouden ongelmien korjaamiseen”.
Ja jatkoi, että “velkaantuminen johtuu nopeasti kasvaneista julkisista menoista. Rahaa on tällä vaalikaudella laitettu koronakriisin hoidon ja turvallisuuden vahvistamisen lisäksi miljardikaupalla myös muihin menokohteisiin aivan vaalikauden alusta lähtien. Kun uusia tärkeitä menokohteita on tullut, hallitus ei ole pystynyt hillitsemään menoja missään vähemmän tärkeässä”.
Onhan tämä tilanne järkyttävä. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen puolueet ja poliitikot ovat koko vaalikauden hokeneet, ettei velalla ole väliä. Vasemmistoliitosta taidettiin todeta jopa niin, että valtionvelkaa ei koskaan tarvitse maksaa takaisin, joten velkaa voidaan ottaa loputtomiin. Mutta nyt sekä valtiontaloudessa että suomalaisissa kodeissa nähdään, että velalla todella on väliä. Ilmaisen rahan kupla on puhjennut.
Meidän mielestä julkisen talouden velkaantuminen on vain yksinkertaisesti pakko pysäyttää vuosikymmenen loppuun mennessä. Peräänkuulutammekin jo nykyiseltä hallitukselta uskottavaa suunnitelmaa julkisen talouden tasapainottamiseksi. Ja tätä työtä pitää seuraavan hallituksen jatkaa ja vielä sitäkin seuraavan. Itseasiassa työ olisi pitänyt käynnistää jo tämän vaalikauden aikana.
Orpo totesi välikysymyksestä kertoessamme, että “Julkisen talouden suunta on pakko muuttaa. Hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden rahoitus ajautuu haaksirikkoon, jos alijäämiä ei paikata ja velkaantumista pysäytetä. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Tulevien sukupolvien palveluista ja verorahoista. Täytyy muistaa, että tämän päivän velka on huomisen veronkorotus”.
Ja me emme siis tasapainottaisi taloutta veroja korottamalla. Samaa mieltä ovat itseasiassa Maaseudun tulevaisuuden kyselyn mukaan myös kaksi kolmasosaa suomalaisista. Meidän mielestä ensi vaalikaudella on myös vahvistettava työllisyyttä ja parannettava talouskasvun edellytyksiä.
Velkaantumisen ja veronkorotusten tie on kuljettu loppuun. Suomen kokonaisveroaste on korkea kilpailijamaihimme verrattuna. Suomalaiset kodit kamppailevat arjen kustannusten ja nousevien korkojen kanssa. Verotusta ei ole varaa kiristää. Tarvitsemme talouskasvua, pohjoismaisen työllisyysasteen sekä menojen priorisointia.