Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen joutunut tilanteeseen jossa lapsen puhe keskeytetään tyyliin: ”Hei aikuiset puhuu nyt”. ”Nää on aikuisten juttuja”.
Varmasti näin onkin oikein toimia joskus, mutta jäin itse miettimään kerran kaupassa, että olisiko sillä pienellä tytöllä voinutkin olla ihan oikeasti jotain sanottavaa ja asiaa. Näin minä uskon.
Opettajana pidin tärkeänä aina sitä että en torjunut lapsia. Halusin niin, että lasten ja nuorten oli helppo lähestyä minua ja myös heidän mielipiteitään halusin kuulla ja arvostinkin. Itse asiassa siitä rakentui monta kertaa erinomainen luottamuksen juttu. Teimme yhdessä.
Hei, päättäjä kuuletsä mua?
Lasten ja nuorten kuuleminen myös päätöksenteossa jää edelleen usein jopa kokonaan hoitamatta. Usein tuntuu, että vallalla päätöksenteossa on edelleen tuo sama ”Hei aikuiset puhuu nyt” –mentaliteetti. Ja tässä omassa tärkeydessämme unohdamme myös usein jopa itse lain kirjaimen, joka edellyttää, että lapsia ja nuoria tulee kuulla heitä koskettavissa asioissa.
Maamme hallitus onkin asettanut tavoitteekseen, että vuoteen 2010 mennessä kaikilla Suomen kunnilla tulee olla vaikuttamisjärjestelmät 5–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Itse asiassa tätä edellyttää nuorisolakimme lisäksi myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus.
Eri-ikäisille kuntalaisille – lapsille, nuorille ja aikuisille – tulee antaa osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia heidän ikätasolleen sopivalla tavalla. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen ja kuulemiseksi tuleminen tuleekin nyt ottaa yhdeksi keskeiseksi kehittämiskohteeksi niin, että pian voimme vastata ”Suomi kuulee”.
Hei Pallo, kuuletsä lapsii?
YK:n lasten oikeuksien sopimuksen hyväksymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Sopimus velvoittaa aikuisia lasten yhdenvertaiseen kohteluun. Tämän myötä kaikilla maailman lapsilla tulisikin olla oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa.
Hienoa, mutta myös hämmentävää on se, että kaikki maailman maat kahta lukuun ottamatta ovat allekirjoittaneet YK:n Lasten oikeudet. Valitettavasti iso osa maailmamme lapsista kärsii edelleen meille itsestään selvien asioiden, kuten puhtaan veden, vaatteiden, ruoan, terveyden ja koulutuksen puutteesta. Näiden parissa vapaaehtoistyötä riittää enemmän kuin tarpeeksi.
Mikä onkaan siis lapsen mielipiteen painoarvo silloin, kun hänet värvätään sotilaaksi ja laitetaan kivääri käteen? Entä silloin, kun kouluun pääsy evätään vain siksi, että olet tyttö? Millä tavalla nämä lapset voivat vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin tai tulevaisuudensuunnitelmiin? Kuuluuko heidän äänensä?
Vastaisin, että ei, ellemme me pidä ääntä heidän puolestaan. Lasten oikeudet ovat ennen kaikkea aikuisten velvollisuuksia.
Timo Heinonen
kansanedustaja, Sivistysvaliokunnan jäsen
luokanopettaja, KM