Reilu vuosi sitten keväällä hallitusneuvotteluissa asuminen ja rakentaminen nostettiin keskeisesti esille. Neuvotteluiden jo ollessa käynnissä tätä aihekokonaisuutta käsittelemään perustettiin erillinen erityisryhmä. Itse sain tässä ryhmässä olla mukana Tapani Mäkisen, Matti Vanhasen, Antti Kaikkosen ja Martti Mölsän kanssa ja tässä ryhmässä syntyi erillinen hallitusohjelman Liite 4: Asuntopolitiikan toimet.
Nyt olen hämmentyneenä seurannut, että tämän neuvottelutuloksen päätökset eivät näytä etenevän. Hallitusohjelma on jo kompromissi ja siitä linjattu on yhdessä sovittu ja päätetty eikä sitä enää ministeriössä eikä ministerinkään toimesta tule vesittää, jättää toteuttamatta tai etsiä uusia kompromisseja. Hallitusohjelma on jo kompromissi ja sitä ei voi jättää noin vain toteuttamatta.
Paraikaa esillä on tästä HO-osiosta nouseva Ympäristöministeriön luonnos rakennuslain muutokseksi. Se ei kuitenkaan missään määrin täytä yhdessä sovittua eikä näin ollen sujuvoita kaavoitusta ja rakentamista. Julkisuudessa on todettu aivan oikein, että ehdotus ei vastaa hallitusohjelmassa oleviin oleellisiin kirjauksiin. Toteuttamatta jää mm. sovittu täydennysrakentamisen helpottaminen ja yleensäkin toimet asuntotuotannon lisäämiseksi. Myös kaupan suuryksiköiden sääntelystä luopuminen jää hoitamatta kuin myös ELY-keskusten valitusoikeuden lopettamiseksi. Hallitusneuvotteluissa sovimme, että jatkossa ELY on näissä asioissa neuvova ja konsultoiva eikä valittava ja jarruttava.
Nyt Ympäristöministeriö tekee omaa kompromissiään missä kaupan suuryksiköitä koskevan sääntelyä vain kevennetään ja ELY-keskusten rooli muutetaan ohjaavasta konsultoivaksi, mutta valitusoikeus säilytetään maakunnallisissa ja valtakunnallisissa asioissa. Näin ei ole yhdessä sovittu.
Onneksi sentään ”maa- ja metsätalouteen liittyvää rakentamista joustavoitetaan, aurinkopaneeleille ja -keräimille vaaditaan toimenpidelupa vain kaupunkikuvaan tai ympäristöön merkittävästi vaikuttavissa paikoissa ja vapaa-ajan asunnon voi muuttaa pysyväksi asunnoksi ilman poikkeamispäätöstä ja suunnittelutarveratkaisua, jos ehdotus toteutuu sellaisenaan.”
Mm. Kauppakamari on aivan oikein todennut, että nyt tehty ympäristöministeriön esitykset ”jäävät osittain varsin vaatimattomiksi ja hallitusohjelman kirjauksia vastaamattomiksi.” ”Erityisesti metropolialueet ja muutkin kasvavat kaupunkialueet olisivat kaivanneet selkeää, rakentamista edistävää kaavoitus- ja lupabyrokratiaa vähentävää sääntelyn purkamista.”
Rakennusteollisuus on todennut aivan perustellusti, että ”Ehdotuksella ei ole asuntopoliittista merkitystä” ja ”täydennysrakentanista edistävä lainsäädäntö olisi kasvukaupunkien kannalta elintärkeä asia. Osa hallitusohjelman liitteen 4 kirjauksista on jätetty käsittelemättä”.
Ympäristöministeriö sivuuttaa kokonaan myös esityksessään sopimamme lupaprosessien sitovat käsittelyajat ja kevennetyt kaavaratkaisut. Palvelulupaus siis jää toteutumatta. Myöskään sovittua valitusoikeutta rajaamista ja siirtymistä kuntalaisvalituksista hallintovalituksiin ei ministeriö suostu toteuttamaan. Ympäristöministeriö näyttää saavan tässä kävellä hallituksen yli.
Rakennuslehti totesi osuvasti aiheesta kirjoittaessaan, että ”Maankäyttö- ja rakennuslain muutosehdotuksessa tärkeintä kaupunkien kannalta on se, mitä ehdotuksesta puuttuu – ei se, mitä siinä on.”
Nyt siis on hallituksessa käytävä keskustelu kuka oikein häntää heiluttaa.
Kello nyt 11.23 ja Turussa. Aamulla jo ennen seitsemää lähdin tänne Turkuun ja täällä nyt eduskuntaryhmämme kesäkokoustamassa. Käynnistymässä vaikea politiikan syksy ja hämmästynyt olen siitä, että aikalailla korkealta tasolta annetaan nyt ymmärtää, että vaikea ajat ovat ohi ja kaikki menee jo hyvin. Ei mene.