Meitä suomalaisia syytetään usein epäsosiaalisuudesta, omaan napaan tuijottamisesta ja välinpitämättömyydestä. Ehkä se joskus näin onkin.
Unicef starttasi Ole Hetken äiti-kampanjaansa lähes vuosi sitten jättämällä lastenvaunuja julkisille paikoille ilman aikuista. Vaunuista kuului lapsen itkua. Iso osa meistä aina niin ”kiireisistä” suomalaisista käveli ohitse, osa soitti hätäkeskukseen, tosin vilkaisematta edes vaunuihin. Meidän kaikkien onneksi löytyi kuitenkin niitäkin, jotka huolestuivat ja kurkistivat vaunuihin. Vaunuissa ei ollut lasta, vaan kortti, jossa luki: ”Kiitos, että välität.”
Ihmisten reagointi yllä olevaan tilanteeseen ei anna kovin hyvää kuvaa meidän suomalaisten auttamisenhalusta. Kuva ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Hyvä niin. Kyllä meistä suomalaisista löytyy yllättävästikin todellista halua auttaa, kun hätä on suuri.
Taloudellinen taantuma tuo monista julmista puolistaan huolimatta meistä suomalaisista esiin onneksi myös monia hyviä piirteitä. Ihmiset välittävät. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi siinä, että vaikka perinteisessä kodittomien ja vähävaraisten joulujuhlassa oli viime jouluna entistä enemmän syöjiä, niin yhä enemmän oli myös auttavia käsiä ja lahjoittajia. Myös Suomen Punaisen ristin ystäväpalvelussa kasvanut kysyntä on tuonut lisää ihmisiä vapaaehtoistyöhön, esimerkiksi työttömiksi jääneiden joukosta. Tämä antaa toivoa. Ja on loistava osoitus siitä, että vaikka itsellä on vaikeaa, niin halua auttaa muita löytyy.
Toinen esimerkki välittämisestä tulee vähän kauempaa. Tapaninpäivänä 2004 maailmaa järkyttäneen tsunamin seurauksena kuoli lähes 300 000 ihmistä ja yli miljoona jäi ilman kotia. Voisi sanoa, että tämä katastrofi aloitti uuden aikakauden suomalaisessa avustamiskulttuurissa, sillä suomalaiset lahjoittivat keräyksiin ja tsunamin uhrien hyväksi enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Ehkä osaksi siksi, että tuo tapahtuma kosketti kovalla – kovimmalla kädellä myös meitä suomalaisia. Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin keräys tuotti huimat 26,5 miljoonaa euroa. Suomi valtiona lahjoitti humanitaarista apua 20 miljoonaa ja osoitti vielä alueen jälleenrakennukseen 30 miljoonaa. Suuria summia, mutta tarve oli suuri ja on edelleen.
Tsunami laittoi liikkeelle myös kansainvälisesti historian suurimman avustusoperaation. Vuoden aikana rahaa kertyi ennätyksellinen määrä, 11,4 miljardia USA:n dollaria. Tähän samaan pottiin laittoivat kolikkonsa ja setelinsä niin suomalainen perheenäiti ja ikäihminen, kansainvälinen suuryritys kuin Yhdysvaltain ulkoministerikin. Jokainen teki sen, mihin pystyi ja enemmänkin. Osa antoi runsaudesta, osa niukkuudestaan.
Valitettavasti näiltä ikäviltä katastrofeilta emme ole välttyneet tänä vuonna emmekä välty varmasti jatkossakaan. Tammikuussa saimme järkyttäviä uutisia Haitilta. Maanjäristys otti hetkeksi vallan yhdessä maailman köyhimmistä maista, yli 200 000 ihmistä kuoli ja sadattuhannet jäivät kodittomiksi. Kansainvälinen huomio kiinnittyi hetkeksi sinne, kun järjestöt taistelivat avun saamiseksi perille vaikeisiin olosuhteisiin. Paljon on kuitenkin opittu vuodesta 2004 ja avustusten koordinointi on toiminut tällä kertaa paremmin.
Suomi ja suomalaiset ovat jälleen olleet mukana. Suomen ulkoministeriö on tehnyt päätöksiä avun lähettämisestä jo viiden miljoonan euron edestä, ja tämä raha ohjataan paikallisten ihmisten turvaksi YK:n, SPR:n ja Kirkon Ulkomaanavun kautta. Suomalaiset ovat lahjoittaneet eri tavoin Haitin ihmisten hyväksi jo yli 3,5 miljoonaa euroa. Lisäapuun on myös varauduttu.
Tärkeää niin Haitin kuin Aasian tsunaminkin yhteydessä on muistaa, että avun tarve ei lopu siihen, kun televisiokamerat sammuvat. Haitilla humanitäärisen avun tarve on jo vähenemään päin, mutta jälleenrakennustyöt vasta alkutekijöissään. On siis vielä pitkä matka siihen, että haitilaiset seisovat omilla jaloillaan, ja tähän tarvitaan edelleen muiden, vastuunsa kantavien maiden ja järjestöjen tukea.
Meillä suomalaisilla on historiassamme tilanteita ja aikakausia, jolloin apua on tarvittu, ja sitä on myös saatu. Uskoisin, että tähän perustuu nyt myös se, että olemme valmiina auttamaan, kun meitä tarvitaan.
Kiitos, että välität.
Timo Heinonen
Kansanedustaja