Työllisyystilanteemme on kansainvälisestä talouskriisistä johtuen heikentynyt nopeasti. Työpaikkojen turvaaminen on vaikea haaste, vaikka Suomessa talouden kokonaiselvytys onkin Euroopan kärkeä ja toimenpiteitä on tehty koko ajan eläen ajassa. Ja näin pitääkin olla: ensisijaista on työpaikkojen säilyminen. Inhimillisellä tasolla jokainen menetetty työpaikka on tragedia, mutta myös yhteiskunnallisesti kova paikka.
Taantuman taituttua seuraava haasteemme on nimittäin väestön ikääntyminen ja työvoimapula. Tässä tilanteessa sitä on ehkä vaikea uskoa ja itseasiassa erikoiselta tuntuu myös kirjoittaa samana kirjoitukseen työttömyydestä ja työvoimapulasta. Mutta juuri tämä tekeekin tilanteemme erittäin kimurantiksi.
Edessä olevien haasteiden takia osaavasta työvoimasta onkin nyt pidettävä kiinni erityisen tiukasti ja henkilöstön hyvinvoinnista on huolehdittava. Työhyvinvointia pohtiva kolmikantainen työryhmä onkin nyt tiukan paikan edessä. Työurien pidentäminen edellyttää parempaa työssäjaksamista ja kriisitilanteet ovat omiaan jaksamista heikentämään. Tämä vaatii toimenpiteitä kaikilla tasoilla ja muutosjohtamista ja esimiestyötä onkin juuri nyt kyettävä kehittämään. Osaavat ja motivoituneet työntekijät ovat kullanarvoisia, kun vaikeimman yli on päästy. Ja me pääsemme.
Nyt onkin tarkkaan pohdittava, miten henkilöstöön kohdistuvat säästöt toteutetaan. Esimerkiksi lomautuksia voitaisiin nykyistä enemmän toteuttaa osa-aikaisina niin, että työelämässä voisi pysyä kiinni. Tällä hetkellä ryhmälomautetuista vajaat 10 000 tekeekin lyhennettyä työviikkoa ja noin 40 000 on kokoaikaisesti lomautettuna. Ellei osa-aikainen lomautus onnistu, lomautusaika tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää ammatillisten valmiuksien lisäämiseen ja ammattitaidon ylläpitämiseen.
Lomautusten lisäksi myös irtisanomisiin on jouduttu ja se on lisännyt paineita työllisyyspolitiikan hoitamisessa. Selvää on, että työvoimapolitiikan määrärahoja on kohdennettava uudelleen ja lisättävä – näin on myös toimittu ja tullaan toimimaan jatkossakin tilanteen mukaan. Tällä viikolla juuri hallitus ilmoitti lisäävänsä työllisyysmäärärahoja 61 miljoonan euroa työ- ja elinkeinokeskusten esitysten mukaisesti. Lisämääräraha kohdennetaan erityisesti nuorten ja vastavalmistuneiden työllistymiseen.
Samaan aikaan vasemmisto-oppositio on ryhtynyt kilpalaulantaan siitä, kuka lupaa eniten työllisyysmäärärahaa. SDP:n Urpilainen avasi pelin 200 miljoonalla ja vasemmistoliiton Martti Korhonen nokitti välittömästi 400 miljoonaan euroon. Tällainen miljoonien heittely summamutikassa ei helpota tilannetta lainkaan. Ei ole niin, että työllisyyttä hoidetaan parhaiten lupaamalla eniten rahaa työvoimapolitiikkaan. Tärkeintä on elää ajassa, seurata määrärahojen todellista tarvetta ja tehdä nopeasti oikeita toimia – niin kuin nyt kuluneen vuoden aikana on useampaan kertaa tehty. Määrärahojen suruton lisääminen toimiin, jotka eivät lomautetun tai irtisanotun elämää oikeasti auta, ei ole järkevää. On inhimillisesti katsoen suuri järkytys ja pettymys joutua työttömäksi, valtionhallinnon ei pidä tuota pettymystä lisätä toimilla, jotka eivät tilannetta millään tavoin auta.
Tärkeää on se, että TE-toimistoissa voidaan nyt käydä yksilöllisesti läpi työttömäksi jäävän henkilön koulutus- ja työllistymismahdollisuudet. On voitava yhdessä arvioida, mikä on kullekin toimivin polku takaisin työelämään, joko suoraan tai koulutuksen kautta. Vaikka työttömäksi jääviä on nyt paljon, ei palveluneuvonta saa olla liukuhihnatoimintaa, vaan on pyrittävä tukemaan kaikkia yksilöllisesti vaikeassa tilanteessa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa, oikein kohdennetuilla toimilla, pulmiin pystytään puuttumaan, sitä helpompaa työllistyminen jatkossa on. Jo puolen vuoden työttömyys kasvattaa merkittävästi pitkäaikaistyöttömyyden riskiä ja sitä me emme halua yhdellekään.
TE-toimistojen resursseja on kohdennettava erityisesti nyt työttömiksi jääviin sekä nuoriin. Erityisesti olemme huolissamme nyt nuorista miehistä. Taantuma on kolahtanut nimenomaan nuorten miesten työllistymismahdollisuuksiin ja nuoria miehiä on jäänyt työttömiksi moninkertaisesti naisia enemmän. Tämä onkin otettu yhdeksi hallituksen erityistehtäväksi.
Samaan aikaan meidän on varmistettava myös se, että nuorten valmistumisen kannalta välttämättömät harjoittelupaikat voidaan järjestää. Oppisopimuskoulutukseen on jo ministeriöiden ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyöllä linjattu keinoja, joilla mahdollisimman moni oppisopimusopiskelija voisi jatkaa opintojaan lomautettuina tai oppisopimussuhteen irtisanomisen jälkeen. Näitä keinoja viedään nyt käytännön toimiin työ- ja elinkeinotoimistoissa.
Tässä tilanteessa kaikkien on puhallettava yhteen hiileen ja yhdessä on löydettävä keinot, joilla taantumasta selvitään. Taantuma taitetaan vain yhdessä yritysten ja työntekijöiden – meidän kaikkien toimin. Tavoitteenamme tulee olla työpaikkojen säilyttäminen sekä uuden yrittäjyyden edistäminen, nopea uudelleentyöllistyminen ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tukeminen.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)