Tänään Lapin Sodan päättymisen päivänä 27.4. vietetään kansallista Veteraanipäivää. Osana arvokasta juhlapäivää päätetään aikanaan jo presidentti Mauno Koiviston aloittama kiitostyö, jossa palkitaan ne sotaveteraanit, joita ei aiemmin ole palkittu kuin sotiemme muistomitaleilla. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön myöntämiä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. lk:n mitaleita on jaettu jo loppuviikon aikana ja jaetaan vielä alkuviikostakin ympäri Suomen, sillä kaikki iäkkäät veteraanit ja lotata eivät enää pääse korkean ikänsä liikkumaan veteraanijuhliin. Veteraanien keski-ikä on jo 94 vuotta ja kunniakansalaisiamme on keskuudessamme enää noin 10 000 ja heistä sotainvalideja 1500. Viimeinen iltahuuto kutsuu nopealla tahdilla näitä itsenäisyytemme pelastaneita ja sen jälkeen maamme uudelleen rakentaneita miehiä ja naisia. Mitali jaetaan henkilökohtaisesti tänä vuonna noin 3 000 sotaveteraanille. Perinne aloitettiin vuonna 1987, minkä jälkeen mitaleja on myönnetty noin 10 000. Sotaveteraaniliiton mukaan yli 100-vuotiaita palkittavia on peräti 66 kappaletta. Vanhin kunniamerkin saaja on 108-vuotias. Naisia palkituista on noin 70 prosenttia.
Ritarikuntien suurmestariksi 2012 tultuaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö hyväksyi syksyllä 2014 Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien hallituksen esityksen, jonka mukaan vuosina 2015–2017 pyrittäisiin palkitsemaan kaikki kunniamerkittä vielä jääneet sotaveteraanit – miehet ja naiset. Hanketta päätettiin jatkaa vielä vuosina 2018–2019. Sotiemme veteraanien palkitseminen siirrettiin siis vuonna 2015 tasavallan presidentti Niinistön aloitteesta juuri kansalliseen veteraanipäivään. Yhteen laskettaessa viimeisten viiden vuoden kansallisina veteraanipäivinä on annettu runsaat 10.000 veteraanimitalia sotiemme veteraaneille. Tänään Kiitos saadaan kunnialla loppuun. Muistot jäävät.
Tänään erityisesti ajatukseni ovat juuri Veteraanipäivän alla ajasta ikuisuuteen siirtyneen Aimo Pekkalan luona. Aimo oli mukana molemmissa sodissamme ja eli sen jälkeen vielä pitkän elämän saavuttaen aina reilusti yli 100 vuoden iän. Muistot elävät. Osanotto myös Aimon läheisille.
Ajatukset ovat myös omien isovanhempien töissä ja uhrauksissa sotavuosina ja myös niiden jälkeen. Niitä uhrauksia voimme ajatella ja kunnioittaa, mutta vaikea niitä kaikkia on ymmärtää. Moni perhe menetti poikansa ja moni isänsä ja monet myös äitinsä ja tyttäriään. Kaikki vain sen takia, että meillä olisi tänäänkin vapaa ja itsenäinen Isänmaan.
Veteraanipäivän pääjuhla on tänään Kuopiossa, mutta veteraanipäivää muistetaan paikallisesti useilla paikkakunnilla niin myös meillä täällä Lopella. Vuoden 2019 kansallisen veteraanipäivän teemaksi on valittu On aika muistaa – Det är dags att minnas.
Lapin sota oli Suomen toisen maailmansodan loppunäytös. Sitä ennen maamme oli joutunut taistelemaan itsenäisyytensä säilyttämiseksi kahdessa sodassa. Lapin sota päättyi 27.4.1945. Sodan päättymisen päivä on otettu sotiemme veteraanien juhlapäiväksi. Kansallista veteraanipäivää on Suomessa vietetty aina vuodesta 1987 alkaen.
Onnea ja kiitos vielä kaikille tänään palkituille! Ja kiitos kaikille sotiemme veteraaneille ja lotille! Ja kiitos kaikille jotka näiden kovien vuosien jälkeen maamme uudelleen rakensitte.
…
Illalla vielä sitten käynti Sankarihautausmaalla ja valkovuokkoja isovanhemmille, jotka olivat Lottia, sotainvalidi ja poliisi. Kiitos ja kunnia.
