Keskiviikko, 13.02.2008

Blogi, keskiviikkona 13.02.2008

Eilen illalla siis kokoonnuimme Riihimäen seutukunnan kokoomuslaisten iltakouluun. Olen erittäin tyytyväinen, että tällaisia yhteistapaamisia järjestetään. On paljon asioita joissa päätökset ovat kuntakohtaisia ja näkemykset siis puolueiden sisällä kunnittainkin ristiin, mutta luottamuksen ilmapiiristä kertoo se, että näistäkin asioista keskustelemme etukäteen ja tiedämme hieman missä naapurikunnissa mennään. Sitten on nippuasioita joissa meillä hyvin yhtenevät näkemykset – tällaisia omaishoito, lastenhoidon kuntalisät ja hyvin usein halu yhtenäisempään maapolitiikkaan ja suunnitteluun ja myös palveluiden raja-aitojen murentamiseen kuntien välistä. Näistä hyvä keskustella – paikallisista asioista valtakunnan asioiden rinnalla.

Eilen täysistunnossa pääministeri ilmoituksen jälkeen käytiin aika kiivastakin keskustelua perintöverouudistuksesta. Oppositio hyökkäsi kovin sanoin perintöveron uudistamista vastaan. Ymmärrän heidän reaktionsa, mutta toisaalta pitää muistaa, että tämä oli yksi kokoomuslaisten ja keskustan hyvin laajasti esille nostama asia eduskuntavaaleissa. Eikö näin juuri äänestäjien ääni kuulu? Hieman vastaava tilanne, kun opiskelijat turhautuivat SDP:n toimiin opintorahan korottamisen suhteen. Vaalien jälkeen uusi hallitus päätti korottaa opintorahaa 15 prosentilla 15 vuoden odotuksen jälkeen. Äänestäminen siis kannatti tässäkin tapauksessa. Valintoja.

Nyt siis esillä yritysten perintöveroasia. Asia josta minäkin lukuisia kertoja ennen vaaleja ja vaalien jälkeen olen puhunut. Huoli siis perheyrityksistä jotka ovat tulossa nyt kymmenientuhansien yrityksien volyymilla sukupolvenvaihdostilanteeseen. On tärkeää, että voimme turvata näiden perheyritysten jatkon ja työpäikat ja antaa yrityksille mahdollisuuden investoida tulevaisuuteen. Hallitusohjelmassammehan lähdettiin alunperin siitä ajatuksesta, että veronhuojennus kohdistettaan vain sellaiseen omaisuuteen, joka aidosti liittyy tuotannolliseen toimintaan. Tältä pohjalta asiaa lähdettiin valmistelemaan. Työnedetessä kuitenkin kävi ilmi, että tämä jako olisi mahdotonta ja suunnittelutyötä suunnattiin hieman uusiksi. Viime perjantaina sitten julkisuuteen saatiin malli jossa jakoa tuotannolliseen ja ei tuotannolliseen tarvitse tehdä. Perintövero siis hieman säilyy, mutta koko yritysvarallisuus voidaan siirtää näin jatkamaan eloa. Verovapaan yritysvarallisuuden osuus nostetaan siis mallissa nykyisestä 60 prosentista 80 prosenttiin. Eilen asiasta vielä kävin hyvän keskustelun Suomen Yrittäjien puheenjohtajan ja kansanedustaja Eero Lehden kanssa ja vakuutuin siitä, että tämä malli täyttää ja jopa ylittää vaaleissa esilläpitämämme verohelpotuksen. Keskustella vielä toki voi siitä voisiko 80 prosenttia olla jopa korkeampikin? Minusta voisi.

Eli tämä malli ei vaadi yritysten tasaiden aukirepimistä. Ei jätä yrittäjälle näyttöongelmaa tuotannollisen ja muun toiminnan välille. Näyttöongelma olisi luonut valtavasti työtä yrityksen ja verohallinnon välille ja nostanut helpolla perintöveron osuuden yrityksen jatkon kannalta mahdottomaksi. Nyt näin ei käy.

Mauri Pekkarinen eilen salissa totesi, että ”Kukaan ei voi sanoa, että tätä olisi jollain tavalla pimittämällä viety eteenpäin. Tämä oli yksi pääkysymyksiä vaaleissa.”

Ja tietysti voi tässäkin asiassa todeta, että malli vain jatkaa SDP:nkin tekemiä toimia. SDP:n johdollahan poistettiin varallisuusvero ja kevennettiin yritysten perintöveroa. Hyvä niin. Mutta ongelmia vielä tämänkin jälkeen jäi ja siksi asia nousi vaaleissa niin vahvasti esille ja äänestäjät antoivat valtakirjan sen korjaamiseksi kuntoon.

Tänään maamme hallitus vastaa eilen esitettyyn välikysymykseen, jossa oppositiopuolueet kysyvät valtion omistajapolitiikasta ja Stora Enson tehtaiden lopettamisesta. Vasemmiston sorvaama kysymys kuuluu: pitääkö hallitus oikeana ja perusteltuna Kemijärven ja Summan tehtaiden lopettamista vai aikooko se ryhtyä toimiin tehtaiden jatkon turvaamiseksi. Ja aikooko hallitus käyttää tarvittaessa äänivaltaansa Stora Enson yhtiökokouksessa. Samalla oppositio kysyy hallitukselta yhteiskuntavastuun toteutumisesta omistajapolitiikassa. Tähän aiheeseen menin jo aiempina päivinä täälläkin varsin syvälle eli en sen kummemmin nyt etukäteen enää asiaa valaise. Katsotaan mitä salissa tapahtuu.

Nyt töihin.

….

Päivä kulunut jouten. Tänään ennen kokousten alkua sain vieraakseni entisen kollegani ja hyvän ystäväni Jussi Lempisen luokan Hämeenlinnan Ruununmyllyn koululta. Oli todella mukava nähdä Jussia ja hienot olivat kaksi luokkaakin jotka matkassa. Aktiivisia 6. luokkalaisia. Kyselivät ja tiesivät paljon. Juuri hetki sitten palasin työhuoneeseen Jyväskylän ja Tampereen Yliopistoallianssin tapaamisesta. Mielenkiintoinen yhteistyöpohjainen hanke kolmen elinvoimaisen ja vahvan yliopiston kanssa ja todella mielenkiintoista nähdä miten järjestelmä toimii ja miten yliopistot pystyvät tukemaan toisiaan. Tavoitteena nimenomaan yhteistyön kautta hakea tehokkuutta ja purkaa päällekkäisyyttä. Esillä myös tutkimustoiminnan tehostaminen, tehtäväjaot, yhteiset maisteriohjelmat ja jopa joskus mahdollisesti allianssitutkinnot. Itse annan tällaiselle omaehtoiselle ja -lähtöiselle hankkeelle kaiken tuen. On hyvä lähteä kehittämään laitoksia sisältä ja sisällöistä. Mielenkiinnolla seuraa miten asia etenee.

….

Kello 20.20 ja juuri täysistunto keskeytettiin. Ei välikysymyksen tehneitä montaa asia loppuun asti kiinnostanut. Pari demaria ja pari vasemmistoliittolaista yritti henkeä pitää yllä, mutta ei yhtään puheenjohtajaa eikä muuten yhtään puheenjohtajaehdokastaan. Sellaista se.

Mutta lopussa vielä lyhyt deabtointi missä itse nyt lähinnä halusin hieman oikaista kummallisia väitteitä siitä, että valtion omistajapolitiikassa olisi nyt tapahtunut joku muutos. Nostin esille viime vaalikaudella tehdyn yhtiöiden jaottelun kolmeen eri ryhmään – viimeisessä puhtaat sijoitukset ja siinä ryppäässä mukana juuri StoraEnsokin ja toisena esimerkiksi Sampo. Kahdessa muussa erityistehtäväyritykset mm. Alko ja Veikkaus ja strategisetyritykset kuten Finnair ja Fortum. Tämä jako siis syntyi SDP:n ollessa hallituksessa ja Eero Heinäluoman ollessa varapääministerinä. Ei siis mikään ole muuttunut tästä. Tätä linjaa on noudatettu nytkin.

Toisaalta jos katsoo menneitä – nekin osoittavat, että muutosta ei ole. Esimerkkejä löytyy Erkki Tuomiojan valtiovarainministeriajalta, Sinikka Mönkäreen ajalta ja Eero Heinäluomakin on asiaan kantaa ottanut. Viimeisin esimerkiksi Heinäluoman kommentti koskien keväällä 2006 UPM:n irtisanomisia kuvastaa hyvin, että ei linja ole mihinkään muuttunut. Aamulehti 18.3.2006 kirjoitti, että Eero Heinäluoma ei usko, että metsäyhtiö UPM:n rajut irtisanomiset saavat valtion tiukentamaan otettaan omistusosuuksistaan. ”En näe, että tämä vaikuttaa valtion omistajapolitiikkaan. Sen kehityssuunnat ovat kiinni muusta kuin yksityisten yhtiöiden toiminnan järjestämisestä.”

Ollaan tässäkin asiassa nyt rehellisiä. Niin kuin aiemmin totesin niin kyllähän se jokainen näkee mistä tässä keskustelussa on kyse. Mutta siitä huolimatta se jatkuu huomennakin ja pitkäksi venyy sekin ilta. Saa nähdä kiinnostaako aihe silloin välikysymyksen allekirjoittajia tätä iltaa runsaslukuisemmin. Enpä usko.

Tänään illansuussa vieraanani kävi täysistuntoa vielä seuraamassa loppilaisia Nordean Meidän kerholaisiakin. Vierailu oli sovittu jo syksyllä ja nyt hieman välikysymyskeskustelu laittoi minun aikatauluja uusiksi. Onneksi hetken yhteistäkin aikaa saimme ja ehdin monen vanhan ja nykyisenkin tuttuni kanssa muutaman sanan vaihtamaan. Mukana mm. monta entistä opettajaani, koulumme keittiön väkeä ja siistijöitä, minun uralleni erittäin tärkeä entinen nuoriso- ja liikuntasihteerimme, kuoromme johtaja ja monta monta muuta minunkin elämälleni erittäin merkityksellistä loppilaista. Oli tärkeä vierailu.

Mutta nyt painan tietokoneen kiinni. Huomenna puhe jatkuu… ja jatkuu.

Kommentit