Kuntavaalit värittävät siis jo varsin kovasti keskustelua ja on hieno huomata miten lehtien yleisönosastotkin pullistevat erilaisia kirjoituksia. Parhaita ovat nuo aidot kuntalaisten kirjoitukset ja tuntemukset kuntiemme nykytilasta ja ajankohtaisista aiheista. Mukavia toki myös valtaosa ehdokkaidenkin kirjoituksista.
Mielenkiintoinen tilanne kuntavaaleihin lähdettäessä on se, että nyt kuntien ykkösenä on häärännyt koko maan tasolla SDP. Demarithan voittivat edelliset kunnallisvaalit ja ovat olleet nyt vallan kahvassa kunnissa neljä vuotta. Tämä osaltaan hieman näyttää uudessa valossa SDP:n uuden puheenjohtajan Jutta Urpilaisen puheet ja kuntien arvostelun. Mahdollisuuksia siis SDP:llä olisi ollut edellisen maamme hallituksen tapaan myös hoitaa tärkeimmäksi katsomiaan kunta-asioita kuntoon. Tässä valossa kun kärkästä arvostelua kuuntelee niin hieman mietityttää. On toki totta, että monessa kunnassa – valtaosassa – asioita hoidetaan hyvässä yhteisymmärryksessä yli puoluerajojen, mutta silloinkin vastuunkantajina on yleensä myös SDP:n valtuutetut. Harvassa kunnassa varsinaista oppositiota on – mutta onhan sellaisiakin.
Mielenkiintoinen lähtöasetelma kuntavaaleihin syntyy pari viikkoa sitten päättyneestä ehdokasasettelusta. SDP:llähän oli suuria ongelmia saada kunnallisvaaleihin ehdokkaita – katsoen läpi koko maan. Demarien kokonaisehdokasmäärä laski neljän vuoden takaisesta lähes 1 200:lla. Meidän ehdokasmäärä sen sijaan kasvoi ja monessa kunnassa tulijoita olisi ollut enemmän kuin paikkoja ja hyvä henki ja tekemisen meininki näkyy nyt kampanjoissa. Keskusta pystyi kutakuinkin pitämään ehdokasasetelmansa siilipuolustuksella, mutta hävisi monessa kaupungissa kuitenkin. Keskustan ehdokasmäärä jäi alle 10 000:n kun vielä 2005 edellisvaaleissa ehdokkaita oli 11 164. Demarien ehdokasmäärä on noin 7 700 ehdokasta, kun vuonna 2004 ehdokkaita oli vielä 8 864.
Myös kolmesta suuresta puolueesta on SDP:n ehdokkaiden keski-ikä korkein. Tämä astelma luo siis äärimmäisen mielenkiintoiset lähtöpaikat kuntavaaleihin ja näkyy myös oppostion politiikassa.
Miten tämä sitten näkyy valtakunnan tasolla. Ehkä selvimmin SDP:n oppostiopolitiikan vaihtoehdottomuutena. Hyvä oppositiohan olisi vastuullinen ja hallituksen tekoja tiukasti seuraava, mutta sellainen rooli on nyt jäänyt lähinnä perussuomalaisille Timo Soinin johdolla. Se näkyykin Perussuomalaisten kannatuksen kovana nousuna. Pääoppositiopuolueen viitta on huomattu. Myös KD:t ovat olleet ajoittain miellyttävän kärkkäitä ja taitavia. Erityisesti olen ihastellut Bjarne Kalliksen taitavaa toimintaa. Miehen osaaminen on kovaa luokkaa ja esiintyminen vahvaa faktaa.
SDP:llä sen sijaan on ollut suuria vaikeuksia löytää paikkaansa oppositiossa. Vaihtoehtoja ei ole oikein löytynyt eikä näin ollen esitetty, mutta kaikkea on arvosteltu ja lähinnä arvosteltu sitä miksi joku asia hoidetaan vasta nyt tai miksi jotain ei hoideta heti. Mielenkiintoinen väite puolueelta jolla oli vuosikausia hallituksessa mahdollisuudet hoitaa asioita kuntoon.
Varjobudjetin SDP on kyllä aikaan saanut, mutta millaisen. SDP:n vaihtoehtobudjetteja on minusta vaivannut nimenomaan kauhea nokitustauti. Lisäksi sloganit jotka ovat jääneet tyhjiksi – mutta ehkä kuullostaneet hyviltä. Esimerkiksi demarien lupaaman ”Terveyskeskusten laaturemontti” 150 miljoonan euron satsauksineen kuulostaa komealta, mutta samalla se kumisee tyhjyyttään. Kaunis lause ei rahaa.
Toinen mielenkiintoinen piire SDP:n vaihtoehtobudjetissa on ”hieman enemmän mitä hallitus antaa -linja”. Eli SDP esittää samoja korotuksia mitä hallitus on nyt vuosien odotuksen jälkeen tehnyt, mutta aina hieman isompana. On totta, että oppositiolla on Jutta Urpilaisen johdolla tietysti täysi oikeus olla populistinen ja esittää hyvää mahdollisimman suurille joukoille. Mutta totuus on kuitenkin se, että talouskasvun hidastuessa ”Kaikille kaikkea äkkiä heti nyt” -jakopolitiikkaa ei voi tehdä saavilla, vaan on sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa parantaa kohdennetusti niiden asemaa, joiden arkeen parannukset vaikuttavat enemmän. Tästä esimerkkeinä esimerkiksi meidän korotukset lapsilisiin ensin monilapsisille perheille ja yksinhuoltajaperheille ja sitten lapsilisiin muuten tai kansaneläkkeen korotukset tai pienimpien päivärahojen korotukset tai 15 vuoden odotuksen jälkeen opintorahan korotukset jne.
Näihin demarit vastaavat hieman enemmän linjallaan. SDP:n vaihtoehto on esimerkiksi korottaa kaikkien perheiden lapsilisiä aina hyvätuloisista vähempiosaisiin. Eli tasaisesti kaikille eli kohdennetusti lisärahaa eniten tarvitseville. Me olemme halunneet kohdistaa parannukset oikeudenmukaisemmin. Siksi tämän vuoden alusta korotettiin yksinhuoltajaperheiden lapsilisiä ja siksi ensi vuoden alusta korotetaan lapsilisiä monilapsisten perheiden osalta. Yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet ovat taloudellisesti tiukimmilla, joten tuki kohdistuu sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Tämä on minusta vastuunkantoa jakopolitiikan sijasta.
Toinen mikä näkyy nyt vahvasti keskusteluissa on finanssikriisi. SDP:hän on arvostellut hallitusta toimettomuudesta kansainvälisen finanssikriisin kaataessa joitakin rahoituslaitoksia Yhdysvalloissa ja muutamissa Euroopan maissa. Lisäksi SDP on arvostellut hallituksen ensi vuoden budjettia siitä, ettei se vastaan uhkaavaan taantumaan. On rehellistä todeta, että hallitus on nimenomaan ollut monellakin tapaa kaukoviisas ja osoittanut olevansa hyvin tehtäviensä tasalla. Tästä esimerkkeinä lisäksi suomalaiset rahoituslaitokset ovat hoitaneet asiansa hyvin eikä valtiovallan ole tarvinnut miettiä pelastussuunnitelmia niiden varalle. Niin ja tämän lisäksi omatoimeneaan hallituksemme lyhensi täksi vuodeksi valtionvelkaa merkittävästi se antaa pelivaraa huomiseksi. Tätä kautta on voitu nimenomaan parantaa julkisen talouden kestokykyä ja pienentää ns. tuuleen meneviä korkomenoja ja ohjata nämä rahat kunnille ja yhteisiin menoihimme. Viime vuoden vaihtoehtobudjetissa SDP olisi halunnut taasen vähemmän velanlyhennyksiä esittäen miljardikaupalla lisäyksiä pysyviin menoihin. Nyt voi hyvin kysyä mikä olisi maamme tilanne jos näin olisi toimittu? Huonompi.
No aivan lopuksi vielä muutama sana talouden tunnusmerkeistä. Tästä lähtökohdasta ensi vuoden budjetti on tehty alusta asti elvyttävälle pohjalle. Siksi tässä tilanteessa ei ole tarpeen tehdä mitään erityisiä, uusia elvytyspaketteja. Pienituloisille painotetut veronkevennykset lisäävät ensi vuonna merkittävästi palkansaajien ostovoimaa. Tämä lisää kotimaista kysyntää, jolla puolestaan tuetaan työllisyyttä todennäköisen vientikysynnän hiipuessa. Vasemmisto-oppositiohan on arvostellut myös veronkevennysten kohdennusta, mutta arvostelun uskottavuutta heikentää mm. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Jaakko Kianderin myönteiset arviot niin veronkevennyksistä kuin työtulovähennyksestä. Kiander kommentoi veronkevennysratkaisua näin syksyllä ”Suhteellisesti tämä kevennys on kuitenkin hieman suurempi tulojakauman alapäässä, ja tätä voidaan pitää hyvänä tulonjaon kannalta”.
Summasummarum SDP:n suuria lupauksia sisältä oppositiopolitiikka on karhunpalvelus meidän poliittisen järjestelmän uskottavuudelle. Minun mielestä poliittisia tavoitteita ei pidä äänien kalastelun nimissä asettaa päiväksi tai kahdeksi. Jos muistamme esimerkiksi viime eduskuntavaalit. Niitähän pidettiin ympäristövaaleina ja esimerkiksi demarit piti tärkeimpänä tavoitteenaan öljyvapaata Suomea vuoteen 2030 mennessä. Puolueen puheenjohtaja valjasti näyttävästi hybridiauton vaalivankkureikseen. Tänä päivänä toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei SDP:n ohjelmista löydy. Unohtuiko se jo?
No tässä nyt hieman tuollaista pohdintaa ja myös vaihtoehtojen ruodintaa. Mielenkiintoista on ollut tutkia näitä vaihtoehtobudjetteja. Todellisia aitoja vaihtoehtoja tästä ei kuitenkaan oikein tahdo löytää. Ei ainakaan kestävällä pohjalla. Mutta toivotaan, että keskustelun taso nousee ja aitoja vaihtoehtokeskusteluja saadaan aikaan.
Jotain kertoi minusta eilinen Vanhasen ja Urpilaisen kohtaaminen. Urpilainen kannatti kovasti ns. pörssiveroa joka sisältyy tähän heidän vaihtoehtobudjettiin. Pörssikauppojen verotuksen palauttaminen kuuluu SDP:n varjobudjetin rahoituskonsteihin, mutta Vanhanen vähätteli sen tuottoa ja totesi jopa, että jos sellainen säädetään, Helsingin pörssilistan vaihtokärki Nokia muuttaa maisemaa.
Pääministeri totesi, että ”Jos valtiovarainministeri olisi SDP:stä, ette te sitä säätäisi”. Urpilainen vastasi: ”Sehän nähdään sitten”. Toivottavasti ei.
Mutta tänään päivä edessä. Aamusta pari tapaamista ja sitten sivistysvaliokunta ja täysistunto. Illalla yritän tänään ehtiä jälleen ratsaillekin. Katsotaan antaako kello periksi.
….
Tänään eduskunnassa hyvin perinteinen päivä. Sivistysvaliokunnassa jatkoimme mm. ensi vuoden talousarvion käsittelyä ja sama työ jatkui vielä keskustan ja vihreiden kanssa yhteisessä hallitusryhmässäkin. Muutamat asiat vielä sivistyspuolen budjetissa hieman työnalla. Palataan niihin kun työmme loppuun ja asiat sen myötä julkisiksi. Valiokunnassa tänään myös esillä äärimmäisen tärkeä ja mielenkiintoinen lakiesitys jolla tulemme ensi vuonna luomaan lukioihin uuden kielitaidon suullisen osaamisen kokeen. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja odotettu uudistus ja tästäkin palailen vielä myöhemmin. Ja toisena isona asiana esillä Maanpuolustuskorkeakoulun uudistus HE62. Sitäkin odotettu pitkään ja äärimmäisen mielenkiintoinen ja pitkä ja pikkutarkkakin kuuleminen tänään aiheen ympärillä.
Ja sitten vielä ajankohtaiskeskustelu Suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuuden näkymistä täysistunnon aluksi. No onneksi kuitenkin kello antoi niin periksi, että juuri ja juuri illan myöhäistunnille ehdin ratsastmaan. Teki hyvää. Perustunti.
Tänään Radio Häme sitten oikaisi eilisen uutisointinsa. Aina harmittaa kun tällaisia sotkuja hätiköidystä uutisoinnista syntyy. Usein syttyneen tulipalon sammuttaminen sytyttämistä moninverroin vaikeampaa ja siksi aina itse toimittajana pyrinkin aikanaan varmistamaan faktat juttuihin. Sitä toivon itse kyllä aina muiltakin alalla toimivilta ja jos tuollaisia virheitä sattuu niin silloin olen yksinkertaisesti pyytänyt jatkossa kysymykset kirjallisina ja antanut vastauksetkin kirjallisina ja lisäksi pyytänyt uutisen vielä etukäteen luettavaksi. Mutta sitten kun tulee tällainen palo joka syttyy toisten poliittisten tarkoitusperien kautta ja aihetta tai väittämää ei tarkisteta asianomaisilta niin silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin oikoa jälkikäteen. Mutta kiitokset Radio Hämeelle asiallisesta asian loppuhoidosta. Tästä on hyvä jatkaa. Tuo meidän vastineemme on myös täällä sivuillani ja Lopen kokoomuksen sivuilla kuten myös Ylen Radio Hämeen sivuilla. Hyvä niin.