”Kerran usko lapsuuden, sulla oli suloinen” – Jokakesäinen peltimukikahvihetki Kesijärvellä

Blogi, perjantaina 08.07.2022

Neljällä vuosikymmennellä on jo rippikouluissa laulettu Lapsuuden uskosta. ”Kerran usko lapsuuden, sulla oli suloinen” varmaan on lähes kaikille suomalaisille rippikoulun käynneille tuttu. Minulle se ja myös Kesijärvi on kuin Suvivirsi – perinne joka pitää vuodesta toiseen kokea. Tänään hyräilimmekin Kesijärvellä ystäväni Kari Monosen kanssa tätä laulua ja joimme peltimukista kahvia. Muistatko? Muistan, muistan.

Monosen Karin kanssa on ystävyys kantanut pitkään ja joka vuosi Kesijärvellä pitää juoda ne peltimukikahvit, mutta usein tavataan myös muutenkin ja muidenkin juttujen parissa.

Niin kuin teistä monet tietää, niin nuorena minulle Kesijärvi oli todella merkityksellinen paikka. Siellä sain itseeni varmuutta, itseluottamusta, hyväksyntää ja elämän eväitä. Ikuisesti olen kiitollinen tuolle paikalle ja sille kaikelle mitä se minulle antoi elämääni. Todellisia elämän eväitä.

Nimiä sieltä voisi mainita paljonkin. Oma rippileiri, sitten läheisten isosten Iles Stylen porukka, riparit Esan, Decen, Minnan, Eilan, Outin, Pekan, Rikun, Lassen ja kumppaneiden kanssa. Retken Kesijärveltä, öiset retket ja pidemmätkin retket. Ja totta kai ne rakkaudenkin ensipuraisut. Muistan, muistan. Tietysti myös Ilkka-pappi, Kontulan Lassi ja monet muut.

Tänään kahvit siis taas peltimukista. Kesijärvellä tämän vuoden heinäkuun rippileiri ja ennen leirin iltapalaa ja -toimia istuimme hetken Karin kanssa ja kiersimme tutut ja rakkaat paikat. Tärkeitä hetkiä ja odotettuja juttuja.

”Kerran usko lapsuuden
Sulla oli suloinen
Kätesi sä rukoukseen liitit ain:
”Levolle lasken Luojani
Armias ole suojani”
Näin sä rukoilit niin turvallisna vain

Etsiessäs onnea
Harhateille jouduit sä
Surua ja tuskaa toi vain maailma
Tie on pitkä takaisin
Salassa sä itketkin
Muistaissasi lapsuuskodin onnea

Onnellinen lapsena
Olit äidin helmassa
Äiti lauloi sulle maasta taivahan
Äänen kaiun kaukaisen
Kuulla vielä voitko sen?
Päiväsi hän uskoi käteen Jumalan

Jos vaan nöyrin sydämiin
Rukoilet, saat takaisin
Lapsenuskon aarteen kalliin ihanan
Riemu suur on taivaassa
Eksynyt kun palajaa
Kaukaa maailmalta jälleen kotihin”

Nuo sanat eivät unohdu. Ne on opittu ja lähes puhki laulettu. Joskus kaivelin tuon laulun taustoja. Sehän on usein kirjattu

ns. “Trad.” -merkinnällä mikä tarkoittaa, että kappaleen alkuperäistä tekijää ei tunneta. Jossain lähteessä oli sävel merkitty Bobby Barea ja toisaalla Hedy Westille. Westiä pidetäänkin yleisimmin laulun säveltäjänä, mutta toki kansansävelmää eli trad. mukaellen. Se levytti ensimmäisenä vuonna 1961 U.S. Journeymen nimellä 500 miles ja myöhemmin 1960-luvulla monet muutkin mm. vuonna 1962  Peter, Paul & Mary, seuraavana vuonna 1963 Bobby Bare, sitten 1964 Peter & Gordon ja jälleen seuraavana vuonna 1965 Sonny & Cher. Kari muisteli, että tekijänoikeudet menisi kuitenkin tuonne Jenkkeihin Journeymenille?

Ja sitten minun lapsuuden ja nuoruuden taitteessa 1989 The Hooters teki laulusta oman hittiversionsa reggaeta maistellen.

No, biisejähän voisi noilta Kessun vuosilta luetella paljonkin. Ehkä useimmin itse toivon tämän päivän nuorten kanssa piirissä istuessamme Krusifiksen juurella. Se ei tämän päivän nuorille ole niinkään tuttu. Muistatko?

Kaunis päivä illassa. Kesä. Kesijärvi.

 

 

 

 

 

 

Kommentit