Kerhotoiminta palautetaan nyt koulujen arkeen

Kynästä, torstaina 08.05.2008

Muistan omilta kouluajoiltani liikuntakerhot ja näytelmäkerhot. Ne oli tärkeä osa meidän lasten ja myös nuorten vapaa-aikaa ja kasvua. Laman aikana kouluissakin jouduttiin kuitenkin tekemään kipeitä säästötoimenpiteitä ja mm. kerhotoiminta loppui maastamme käytännössä kokonaan.

YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen yksi kulmakivi on se, että jokaisella lapsella on oikeus harrastuksiin, ystäviin ja leikkiin. Vaikka suurin osa lapsistamme löytääkin koulupäivän jälkeen itselleen seuraa ja tekemistä esimerkiksi koulukavereistaan, ei oikeus harrastuksiin ja ystäviin kaikkien lasten kohdalla aina toteudu. Syitä tähän on monia ja ne vaihtelevat kunkin lapsen kohdalla.

Kuten tiedämme, suomalaislasten koulupäivät päättyvät verrattain aikaisin ja iltapäivät, ennen vanhempien kotiintuloa, ovat pitkiä etenkin pienille lapsille yksin vietettäviksi. Iltapäiväkerhot toimivat hetken, mutta pian kasvavat koululaiset kaipaavat jo muuta toimintaa. Pitkiin ja yksinäisiin iltapäiviin onkin olemassa kuitenkin yksi, jo aiemmin hyväksi havaittu lääke, nimittäin kerhotunnit. Ne avaavat mahdollisuuden sellaisillekin lapsille saada vastapainoa koulutyölle, solmia sosiaalisia kontakteja ja löytää uusia harrastuksia, jotka eivät kenties muuten hakeutuisi harrastusten tai muun ohjatun toiminnan pariin.

Voikin aiheellisesti kysyä miksei kerhotoimintaa ole palautettu kouluihin laman mentyä? Laman jälkeen toiminta jätettiin yksinomaan järjestöjen ja vapaaehtoistyön varaan eikä se näin ole saavuttanut kaikkia lapsia ja nuoria. Nyt tähän ollaan onneksi saamassa muutos. Opetusministeri Sari Sarkomaa ilmoitti, että hallitus tulee lisäämään nyt kerhotuntien määrää. Laskukaan ei jää kunnille vaan aivan oikein ja perustellusti valtio suuntaa kunnille nimenmaan kerhotoiminnan järjestämiseen korvamerkittyä uutta rahaa tänä vuonna yhteensä kuusi miljoonaa euroa. Kunnat voivat hakea valtiolta tätä rahaa kerhotoimintansa kehittämiseen toukokuun loppuun asti. Nyt kannattaakin siis kouluissa herätä ja laittaa hakemukset liikkeelle. Perheille maksuttomille näytelmäkerhoille, liikuntakerhoille, käsityökerhoille ja luontokerhoille ja vastaaville on varmasti tarvetta tänäänkin.

On totta, että vain osassa maamme kunnista on koululaisten kerhotoimintaa ollut viime vuosina saatavilla. Olemmekin nyt asettaneet tavoitteeksemme, että jokaiselle lapselle, ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan asti, taataan jatkossa vähintään yksi ohjattu kerhotunti viikossa. Tämä ei ole vielä valtavasti, mutta sen on hyvä alku.

Kerhotoiminnan lisääminen on osa Vanhasen-Kataisen hallituksen aloittamaa koko vaalikauden mittaista perusopetuksen parantamiseen tähtäävää POP-ohjelmaa. Siinä ikäluokkien pienenemisestä säästyvät varat, 20 miljoonaa euroa vuodessa, suunnataan suoraan ja lyhentämättömänä takaisin kunnille opetuksen laadun ja saatavuuden parantamiseen. Koko hallituskaudella (2007-2011) kunnat saavat normaalien valtionosuuksien päälle siis yhteensä 80 miljoonaa euroa kerhotoimintaan, opetusryhmien kokojen pienentämiseen, erityisopetuksen, tukiopetukseen ja oppilaanohjauksen saatavuuden parantamiseen sekä opettajien täydennyskoulutukseen.

Näiden toimenpiteiden kautta hallitus haluaa antaa kouluille ja opettajille aiempaa paremmat mahdollisuudet ongelmien tunnistamiseen ja varhaiseen puuttumiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pienemmässä opetusryhmässä opettajalla on mahdollisuus havaita paremmin erilaisten oppilaiden erilaiset tarpeet ja samalla hänellä enemmän aikaa kunkin oppilaan huomioimiseen. Itse todella toivon, että ylisuuret opetusryhmät saadaan näin historiaan ilman ongelmia aiheuttavia maanlaajuisia ja yhteneviä maksimiluokkakokoja. Meidän tulee vain vaatia kunnissa toimenpiteitä luokkakokojen pienentämiseksi ja nyt kun valtio ohjaa kunnille merkittävästi lisää rahaa niin siihen on aidot mahdollisuudet ja oikeudet. Uskon itse myös siihen, että oppilaanohjauksen ja erityisopetuksen saatavuuden parantamisella on myös ennaltaehkäisevä vaikutus luokassa syntyviin ongelmiin. Oppilaanohjauksen ja erityisopetuksen parempi resursointi puolestaan lisää niin oppilaiden kuin opettajien kouluviihtyvyyttä ja –hyvinvointia.

Kokoomus teetti tammikuussa 2007 TNS-gallupilla tutkimuksen, jossa kysyttiin 250 peruskoulun opettajalta, minkä he näkevät tämän hetken suurimpana yksittäisenä ongelmana kouluissamme. Noin 80 prosenttia vastaajista piti ylisuuria luokkakokoja ongelmista suurimpana. Itse opettajana olen samaa mieltä. Tiedän sen arjesta. Juuri tämän vuoksi me nostimmekin menneissä eduskuntavaaleissa tavoitteekseen juuri ryhmäkokojen pienentämisen. Tähän huutoon me nyt vastaamme – ohjaamalla mm. lisärahoitusta tarkoin suunniteltuihin kohteisiin sekä valmistelemalla perusopetuksen laatukriteerit.

Ihmisen hyvinvointi ja vastaavasti henkinen pahoinvointi lapsena heijastuu myöhemmin aikuiselämään. Tämän vuoksi on tärkeää, että meistä jokainen tekee voitavansa sen eteen, että lapsillamme ja nuorillamme on kouluissaan hyvä oppimis- ja kasvamisympäristö. Tässä avainasemassa ovat opettajan aika oppilaille, varhainen puuttuminen, sosiaaliset suhteet ja yhdessä omien vanhempien kanssa kotona vietetyn ajan määrä ja laatu.

Jos nyt kunnissa ei ala tapahtua on syksyllä hyvä paikka vaihtaa meitä kuntapäättäjiä lapsi-, koulu- ja perheystävällisempään suuntaan. Tai vaikka lähteä itse mukaan tekemään oikeita ratkaisuja.

Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
luokanopettaja, KM

Kommentit