Olen huolestunut siitä, miten jengirikollisuus on nostanut päätään Suomessa viimeisten muutaman vuoden aikana. Erityisenä huolenaiheena ovat katujengit. Katujengien välillä on viimeisen vuoden aikana esiintynyt hyvin silmitöntäkin väkivaltaa. Mukana on ollut aseita aina teräaseista ampuma-aseisiin. Kyse ei ole ollut ainoastaan jengien välisistä välien selvittelyistä, vaan myös sivulliset ovat joutuneet vaaraan näiden selvittelyjen tapahtuessa julkisilla paikoilla.
Sivullisten lisäksi suuri huoli herää erityisesti meidän nuoristamme. Katujengeissä ja niiden ympärillä pyörii paljon nuoria. Riski lähteä tällaisiin jengeihin mukaan esimerkiksi kaveriporukan kautta voi olla hyvinkin suuri iässä, jossa ollaan vaikutuksille muutenkin alttiita. Kun miettii, että viime vuosina nuorten pahaolo ja syrjäytyneisyys ovat lisääntyneet, ei ole 
ihmekään, että se paha olo jollain tavalla purkautuu. Erilaiset nuorisotilat ja muut nuorten hengauspaikat ovat vähän väliä olleet suljettuina eikä esimerkiksi ”jojoilu” toisen asteen lähi- ja etäopetuksen välilläkään ole mieltä ylentävää seurattavaa ollut. Kun tervehenkiset ajanviettomahdollisuudet riistetään pahanolon kasvaessa samalla ei ole edes ihmeellistä, että katujengit alkavat houkuttaa ajanviettotapana. Onhan porukassa kiinnostavampaa kuin yksin kotona istuminen.
Ratkaisuja jengirikollisuuden torjumiseksi tarvitaan nyt. Olen jo pitkään puhunut ennaltaehkäisevien toimenpiteiden äärimmäisen olennaisesta roolista ja niin puhun nytkin. Olisikin korkea aika laittaa kauan puhuttu terapiatakuu kuntoon, panostaa nuorten yksilölliseen tuen tarpeeseen ja suunnata katse niihin, joihin pandemia-aika on pahiten vaikuttanut, eli nuoriin ja nuoriin aikuisiin.
Meillä Kokoomuksessa on jo pitkään ajettu terapiatakuun käyttöönottoa, jotta ihan jokainen saisi laadukkaita mielenterveyspalveluita niitä tarvitessaan. Ennaltaehkäisevään työhön kuuluu myös lastensuojelu, jonka resurssit on saatava kuntoon niin, että se pystyisi toimimaan mahdollisimman hyvin tehtävässään. Kolmantena tärkeänä ennaltaehkäisevänä toimena näen sen, että kunnille säädettäisiin uusia toimivaltuuksia turvallisuuden edistämiseksi ja rikollisuuden ehkäisemiseksi. Kunnat ovat kuitenkin huomattavasti lähempänä asukkaitaan ja näiden jokapäiväistä arkea kuin valtio, ja tuntevat oman alueensa parhaiten.
Moni katujengien jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia. Muun yleisesti kaikkia koskevan lisääntyneen pahan olon lisäksi maahanmuuttajilla muita haasteita voi aiheuttaa kieleen liittyvät haasteet opinnoissa ja työelämässä sekä yhteiskuntaan integroituminen. Maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaan on panostettava niin, että muualta tänne muuttavien olisi helpompi integroitua yhteiskuntaamme ja löytää oma paikkansa.
Ja vaikka nyt kirjoitinkin ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä, niin valitettavasti jengiytyminen ja jengirikollisuus on maassamme päässyt jo sellaiseksi, että koviakin keinoja tarvitaan. Jengien toiminta pitää saada päättymään ja niissä aktiivisesti toimivat pois kaduilta. Jengien ja jengirikollisuuden määrä on vielä sellainen, että se voidaan saada korjattua, mutta aikaa ei ole hukattavaksi. Emme varmasti halua olla tässä Ruotsin tiellä, vaikka jo osittain olemme siellä.
Tehdään siis kaikkemme, että Suomi pysyy turvallisena maana tulevaisuudessa.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen