Minulta on jo kyselty, että koska aloitan eduskuntavaalikampanjani. Olen kaikille vastannut, että kampanjan aika on vasta sitten kun tämä eduskuntakausi on hoidettu loppuun. Se siis tarkoittaa sitä, että kampanjakiertue tulee ajoittumaan vasta pääasiassa viimeiselle kuukaudelle ennen huhtikuun eduskuntavaaleja. Joitain viikonloppujuttuja on jo varmasti sitä ennenkin, mutta sen ole teille äänestäjillenikin luvannut, että vaalien tai minkään muunkaan syyn takia en valiokunnista ole pois eduskunnasta tai täysistunnoista. Aikaa kampanjalle kyllä on.
Valmisteluja on toki tehty jo hetken aikaa. Tässä työssä on enemmän kuin tärkeää, että takana ja tukena on hyvät yhteistyönverkot. Sitä itseasiassa kansanedustajan työ vaatii läpi vuosien. Pitää tuntea ihmisiä eritehtävistä ja eri paikoista ja saada palautetta ja kommentteja arjen eri jutuista. Tätä varten olen itse läpi pian kahdeksanvuotisen kansanedustajanurani kiertänyt paljon eri paikoissa niin päiväkodeissa, kouluissa, yrityksissä kuin maatiloilla ja tehtaissakin. Mutta tärkeää on myös se, että eduskuntavaalikampanjaa on tekemässä innostunut ja sitoutunut joukko. Minulla tämä porukka on ollut iso aina. Viime vaaleissa mukana oli yli 600 tukijaa ja nytkin väkeä on tullut koko ajan lisää.
Kampanjani veturina jatkaa riihimäkeläinen Riku Bitter. Riihimäen Kokoomuksen puheenjohtaja pitkään toiminut Bitter vastannut Heinosen kampanjoista myös vaaleissa 2007 ja 2011. Ennen näitä Riku toimi myös Hannele Yrjö-Koskisen eduskuntavaalikampanjan johdossa. Riku on tehnyt erinomaisen hyvää työtä kampanjoitteni johdossa aiemmin. Minulle oli itsestään selvää, että haluan hänen jatkavan myös nyt kevään vaaleihin.
Rikulla on takana myös pitkä ura Riihimäen kaupungin luottamustehtävissä. Tällä valtuustokaudella hän istuu mm. kaupunginhallituksessa. Myös moottoriurheilu yhdistää meitä. Vaalipäällikön julkistamisessa Riku totesi, että ”Timo on tehnyt vahvan ja nousujohteisen uran kokoomuksessa ja valtakunnan politiikassa. Hänen osaamistaan arvostetaan eduskunnassa ja olen varma, että seuraavalla vaalikaudella tarvitaan nimenomaan kokeneita ja päätöksiin pystyviä päättäjiä.” Näin itsekin koen. Nyt tarvitaan ennen muuta sellainen joukkue joka pystyy tekemään päätöksiä ja myös niitä välttämättömiä ei aina niin miellyttäviä päätöksiä. Tähän itse olen valmis ja ennen muuta niin, että vaikeatkin päätökset tehdään vastuuntuntoisesti ja huomioonottaen myös se, että kukaan ei jää tyhjänpäälle. Taloutta pitää siis tasapainottaa ja kasvattaa, mutta se pitää osata tehdä taiten.
Mutta niin kuin alussa jo totesin, että eduskuntavaalikampanjamme ajoittuu pääosiltaan vasta päättyvän eduskuntakauden jälkeiseen aikaan. Kampanjassamme tullaan näkemään vanhaa ja tuttua, mutta myös uusia juttuja. Ja mukaan olette tekin kaikki tervetulleita. Uudistuvat nettisivut avataan pian ja tukiryhmässä ja kampanjatiimissä on tilaa kaikille. Tätä hommaa voi tehdä juuri sen kokoisella panostuksella kuin oma aikataulu periksi antaa. Pienikin juttu voi lopulta olla suuri.
Tänään puoluevaltuustomme kokoontuu hiomaan askelmerkkejä kohti vaaleja.
….
Puoluevaltuustosta hyvä viesti…
Kokoomuksen hyvä henki ja tekemisen meininki palautettu.
Se on monta kertaa hyvinkin pienestä kiinni. Nyt minusta muutoksen laukaisi Talouselämän tutkimus mikä selätti aiemmat ja lyhytaikaisemmat gallupit ja kertoi, että Kokoomus tuleekin yllätämään kevään eduskuntavaaleissa. Laaja tutkimus jopa lupasi esimerkiksi meille Hämeeseen lisäpaikkaa eli neljää kansanedustajaa ja myös Helsingissä kisaamme jopa lisäpaikasta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Ylen kuukausigallupien tuloksiin voisi olla tyytyväinen, mutta pidemmän aikavälin ja alueiden gallup kuitenkin kertoi parempaa. Tuon tutkimuksen leviäminen sosiaalisessa mediassa ja käsittely eri lehdissä nostatti henkeä kentällä heti kummasti. Itse kun oikeastaan päivittäin jossain aina käyn ihmisiä taapaamassa tilaisuuksien, yritysvierailujen tai vierasryhmien muodossa niin muutos näkyi samantien. Ja tänään kun puolueemme puoluevaltuusto kokoontui Tampereella niin sieltä kantantui sama tunnelman iso muutos.
Puolueemme puheenjohtaja pääministeri Alexander Stubb piti kansalaistilaisuuksien jälkeen tammikuun linjapuheensa. Se oli vahva viesti siitä mitä me haluamme tehdä ja mihin me nyt olemme sitoutuneet. Tätä on työstetty nyt pidempään ja näyttää siltä, että tulosta alkaa myös syntyä.
Hienoa oli myös tänään Tampereella se, että puheenjohtaja Alexander Stubbin lisäksi toisen kokoomuksen puheenvuoron käytti Jan Vapaavuori. Joukkueemme on siis yhtenäinen ja yhteenhiileen puhaltava, vaikka jotkut ulkopuoliset muuta yrittävätkin levittää. Pääasia, että itse tiedämme missä mennään ja mitä tehdään. Ja mehän tehdään.
Tänään puoluevaltuuston yhteydessä ministerimme kiersivät ja jalkautuvat laajasti ympäri Pirkanmaan. Tampereella totta kai, mutta myös Nokialla, Lempäälässä ja Pirkkalassa. Ja väkeä oli ollut liikkeellä hyvin kaikissa Kokoomus Kuuntelee -tilaisuuksissa.
Alexin puhe oli sellainen, että se aukeaa parhaiten kun sen kuulee tai toiseksi parhaiten kun sen lukee. Puhetta ei ainakaan vielä täältä meidän Video-sivulta löydy, mutta uskoisin, että pian löytyy. Kurkatkaapa siis sieltäki: Kokoomus Videokanava. Siellä toivottavasti pian myös Jan Vapaavuoren erinomainen puheenvuoro tältä päivältä. Mutta liitän pääministerin koko puheen myös tekstinä tähän:
Puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubbin puhe Kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksessa 17.1.2015. Puhe muutosvarauksin.
”Politiikka on tällä hetkellä rikki. Valitettavasti poliittisen päätöksenteon tilanne on Suomessa vuonna 2015 tämä. Tässä voimme katsoa myös itse peiliin. Ja kun olemme tämän vilkaisun tehneet, alamme keskittyä siihen, miten menemme eteenpäin.
Miksi poliittinen päätöksenteko on meillä rikki?
Karkeasti voisi sanoa, että me toimimme vuonna 2015 edelleen mallilla, joka on luotu vuosikymmeniä aiemmin. Me johdamme tätä maata samalla tavalla.
En sano tätä siitä syystä, että vanhassa olisi mitään pahaa. Ei todellakaan. Vanhaa kunnioittaen ja siitä oppien rakentuvat myös uudistukset. Mutta ajatellaan toisinpäin. Jos kaikki oli paremmin 1980-luvulla, niin miksi emme tekisi sitten täysin samoja asioita kuin silloin? Jokainen ymmärtää, että se ei tietenkään olisi enää mahdollista.
Tänään puhun kolmesta kokonaisuudesta: 1) Poliittinen järjestelmä on Suomessa rikki, perusteet sille miksi pitää uudistua 2) Keskittyminen vain kaikkein oleellisimpaan – tärkeintä on tehdä valintoja 3) Kokoomuksen valinnat – strateginen vaaliohjelma.
——
1)
Suomi on monien suurten muutosvoimien edessä. Eurooppa on kasvukriisissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa. Kilpailukykymme on heikentynyt. Elinkeinorakenteemme on murroksessa.
Näihin muutosvoimiin vastaaminen edellyttää Suomelta jämäköitä rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita on kyettävä uudistamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palveluita ja lisää hyvinvointia.
Monet meitä kohtaavista haasteista eivät ole syntyneet yhdessä yössä. Olemme vuosikausia tienneet, että väestön ikääntymisestä seuraa julkisen talouden kestävyysvaje. Olemme tienneet, että työuria on pidennettävä, että julkisten palveluiden tuottavuutta on parannettava ja että työmarkkinoita on uudistettava. Silti useamman hallituskauden ajan tarvittavat uudistukset ovat edenneet liian verkkaisesti.
Me olemme luottaneet esimerkiksi siihen, että konsensus eli yleinen laaja ymmärrys on tuttu ja turvallinen ja aina toimiva tapamme viedä asioita eteenpäin. Valitettavasti konsensuksessa on ongelmansa.
Samaan hengenvetoon pitää todeta, että konsensuksen moittiminen ei ole riitelyä. Tarkoituksena on se, että konsensuksellakin tulee olla tulosvastuu. Jos laajan yhteisymmärryksen hakeminen ei toimi, niin tarvitsemme tarpeeksi yhtenäisen hallituksen asioiden viemiseksi eteenpäin.
Kokoomus etsii keinoja ratkaista Suomen haasteet ja kun haasteet ovat mittavia, ne eivät välttämättä ratkea näteillä puheilla. Tulokset ratkaisevat, kansalaisilla on oikeus vaatia meiltä tuloksia ja me tarvitsemme järjestelmän joka kykenee niitä tuottamaan.
Tällä hallituskaudella olemme nähneet, miten kuuden puolueen konsensushallitus on toiminut. Tai kun olemme kuulleet, että onhan konsensuksella saatu eläkeratkaisu aikaan. Itse asiassa ei ole. Matti Vanhanen ehdotti ratkaisua jo vuonna 2009 ja sai täyden tyrmäyksen. Nyt kun viimeisellä rannalla saimme ratkaisun, niin Akava jäi sen ulkopuolelle. Ei voida puhua konsensuksen riemuvoitosta.
Tai kun hallitus esitti työsuhteen koeajan enimmäispituuden nostamista 4 kuukaudesta 6 kuukauteen. Tämäkin uudistus tyrmättiin heti. Tai kun Kokoomus esitti oppisopimuskoulutuksen muuttamista koulutussopimuksen suuntaan, jotta nuorille saataisiin töitä. Tämän ay-liike torppasi, koska TES-pohjaisen, mutta huonosti toimivan järjestelmän puolustaminen oli tärkeämpää kuin parempi, koulutussuhteeksi määriteltävä järjestelmä.
Emme halua jäädä pienimmän yhteisen nimittäjän vangiksi. Päätöksiä pitää tehdä. On keskityttävä oleelliseen. Ja Suomi on saatava liikkeelle.
Jos politiikka on rikki, niin sitten pitää toimia eikä jäädä seisomaan tumput suorina. Nyt jos koskaan tarvitsemme politiikassa korjausliikettä. Tarvitsemme vaihtoehdon.
—–
2)
Olen kuullut sanottavan, että poliitikot tekevät vaarallisimpia lupauksia isänmaan kannalta muutama kuukausi ennen vaaleja. Luvataan helposti rahaa sinne, tänne ja tuonne. Kultaa ja mirhamia eri puolille.
Tällä hetkellä elämme juuri tuota vaarallista aikaa. Toki erotuksena tilanteeseen on Suomen haastava taloudellinen tilanne. Vaalikeskustelua avatessa on kuitenkin syytä ihan ensimmäisenä panna asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Hallituskausi eli neljä vuotta on lyhyt aika. Siksi kannattaa keskittyä joihinkin asioihin, joilla oikeasti käännetään maan suunta. Kaikkea lupaamalla ja kaikkeen keskittymällä emme saa mitään aikaan.
Puolueet ovat olemassa maailmaan muuttamiseksi paremmaksi. Olemme lähestymässä demokratian juhlahetkeä, vaaleja. Se on valinnan paikka. Valinnan paikka suomalaisille; mille tavoitteille ja ihanteille antaa äänensä. Valinnan paikka myös puolueille; mitkä asiat halutaan valita seuraavan neljän vuoden osalta kaikkein tärkeimmiksi.
Olen puhunut Snellman-säätiön tilaisuudessa joulukuussa paljon uudesta ja vanhasta tavasta. Valinnasta uuden ja vanhan välillä.
Jokainen eduskunta ja hallitus kykenevät kyllä hallinnoimaan eteen tulevia haasteita. Sillä Suomea ei kuitenkaan pelasteta – se on hallinnointia ja reagointia. Suomi rakennetaan asettamalla tietyt asiat toisia tärkeämmiksi.
Meillä Suomessa on muodostunut kulttuuri, jossa vaalien jälkeen hallitusta muodostavat puolueet kokoontuvat yhteen ja kirjoittavat hallitusohjelmaan kaikkien mukanaolevien puolueiden kaikki tavoitteet ja keinot. Mitä enemmän puolueita sitä pidemmät ohjelmat. Ja mitä pidemmät ohjelmat, sitä vähemmän on priorisoitu mitään.
Hallitusohjelmat ja puolueiden valmistautuminen niihin on aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän kokonaisvaltaisten maailmanselvityskoontien tekoa. Tässä muodossa on täytynyt sanoa jotain rahapelipolitiikasta, kestävän kehityksen mittaroinnista, tai vaikka “PLM:n ja MMM:n valtuuksien budjetoinnin uudistamista selkeämmäksi ja läpinäkyvämmäksi”, kuten vuoden 2011 hallitusohjelmassa todetaan.
En väheksy edellisiä esimerkkejä itsessään, mutta eiköhän tämä voitaisi tehdä vähän toisinkin.
Vuoden 2011 hallitusohjelmassa oli 89 sivua ja 26 633 sanaa. Vuosien saatossa on myös kerääntynyt mitä erilaisimpia strategioita, periaatelinjauksia tai ohjelmia valtionhallinnon puolesta. Julkisista lähteistä kerätyn tiedon mukaan erilaisia strategioita ja ohjelmia on yhteensä 317 kappaletta.
Suomi on nyt sen verran hankalassa tilanteessa, että sanan aidossa merkityksessä meidän tulee keskittyä oleelliseen.
Meidän tulee tehdä strategisia valintoja. Meidän pitää linjata, mitkä ovat ne kaikkein keskeisimmät Suomea koskevat haasteet.
Se on valintaa priorisoida, tehdä tärkeimmät. Se on usein hankalaa. Se on itse asiassa niin vaikeaa, että siksi monet haluavat jättää strategisen valinnan tekemättä. On helpompaa puhua eri asioista, ja vaatia priorisointia juhlapuheissa.
Vanhalla tavalla voimme edetä jatkossakin, mutta lopputuloksena on tehotonta hallinnointia ilman todellista muutosten aikaansaamista. Sitä ei kestä poliittinen päätöksentekojärjestelmämme – ja silloin politiikka pysyy rikkonaisena.
Monet maat ovat kyenneet lisäämään strategisuutta päätöksenteossaan. Kun eri maat oikeasti kilpailevat tänä päivänä verisesti investoinneista, työpaikoista, osaamisesta, arvon kotiuttamisesta jne. myöskään Suomi menestyvänä ja kehittyvänä yhteiskuntana ei kestä nykyistä jähnäystä.
Meidän on tehtävä valintoja. Meidän on keskityttävä oleelliseen.
———–
3)
Kokoomuksen vaihtoehto on uusi tapa. Kokoomuksen vaihtoehto on liike.
Puolueiden kaikkein tärkeimmiksi asettamissa tavoitteissa on kyse politiikan kuluttajasuojasta. Siitä että ennen vaaleja kerrotaan, että jos äänestäjät antavat valinnoillemme tukensa, tulemme keskittymään seuraavien tavoitteiden toteuttamiseen.
Meidän poliitikkojen tehtävä on näyttää suuntaan, tuonne haluan että kuljemme. Virkamiehet ja asiantuntijat eri aloilta löytävät kyllä keinoja, kunhan suunta on selvillä.
Viime viikon perjantaina valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian yhteinen hanke (ns. OHRA-hanke) luovutti raporttinsa, jossa pohdittiin valtion johtamisjärjestelmää. Siinä ehdotetaan korjauksia Suomen poliittiseen järjestelmään.
Työryhmä ehdottaa uudenlaista toimintatapaa hallituspolitiikkaan. Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittaisiin strategisesta hallitusohjelmasta, jossa nimettäisiin selkeästi hallituksen keskeiset politiikkatavoitteet. Näitä olisi kolmesta viiteen. Lisäksi hallitus syventäisi keinoja vuosittain erillisellä toimenpideohjelmalla.
Kun on seurannut keskustelua Suomen politiikasta, niin raportin ehdottamille toimille on kysyntää. Strategiselle hallitusohjelmalle on kysyntää, koska se todella pakottaa priorisoimaan.
Kokoomus ottaa näistä huomioista opikseen. Me valmistelemme tulevia vaaleja varten strategisen vaaliohjelman. Valmistelemme ohjelman samassa muodossa kuin on puhuttu strategisesta hallitusohjelmasta. Se on oma valintamme. Me keskitymme oleelliseen.
Kukaan ei ole vielä näyttänyt, minkälainen strateginen hallitusohjelma olisi. Mutta Kokoomus tämän tekee tämän kevään aikana. Me haluamme näyttää äänestäjille, että jos laajasti Suomessa on oltu yksimielisiä strategisemman hallitusohjelman tarpeesta, niin sellainen pitää pystyä myös laatimaan.
Tällainen strategiaohjelma on muodoltaan noin 5-10 sivun pituinen paperi. Vain oleellisin otetaan mukaan.
Kokoomuksen vaihtoehdossa tärkein valinta on työ. Kokoomus asettaa työn kaikessa päätöksenteossa etusijalle. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jan Vapaavuori tulee puheenvuoroni jälkeen kertomaan muutamia esimerkkejä.
Kokoomus tarjoaa näissä vaaleissa vaihtoehdon. Ja se vaihtoehto on keskittyminen vain kaikkein oleellisimpaan.
Valintoja tehdään myös siksi, että resurssit ovat rajalliset. Vielä neljä vuotta sitten kuvittelimme, että talouskasvu korjaa kaikki ongelmat. Toivottavasti nyt kaikille on rehellisyyden nimissä selvää, ettei korjaa. Tulevia strategisia valintojamme ohjaa muutama pääperiaate. Nämä eivät ole siis vielä valintojamme. Vaan kaikkia valintoja ohjaavia periaatteita:
1) Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus laitetaan kestävälle pohjalle. Julkisen talouden tasapainottamisesta on tehtävä selkeä ja jämäkkä suunnitelma. Lyhyellä aikavälillä tämä edellyttää kuntien tehtävien vähentämistä, toisaalta valtion menojen vähentämistä. Pidemmällä aikavälillä tämä edellyttää uutta rakennepoliittista ohjelmaa, jolla katetaan julkisen talouden kestävyysvaje.
2) Kokoomus on tulevaisuuspuolue, joka haluaa käyttää tieteen, taiteen ja teknologian mahdollisuuksia maamme kehittämiseksi. Korkean teknologian kehittämisen ja hyödyntämisen on oltava koko tulevalla vaalikaudella keskeinen toimintatapa.
3) Sääntelyn, normituksen ja kilpailun esteiden purkamisen on oltava keskeinen periaate kaikilla hallinnonaloilla tulevalla vaalikaudella.
4) Ketterämpi hallinto, joka tarkoittaa esimerkiksi kokeilukulttuuria kaikilla hallinnonaloilla. Politiikkakokeilut ovat väline uudistaa Suomea.
Nyt kysymys kuuluu, olemmeko valmiita siihen, että menemme muutamalla teemalla ja vaikeillakin valinnoilla vaaleihin. Meillä on periaateohjelmamme ja muut ohjelmamme. Niissä olevat hyvät kannat pysyvät voimassa. Nyt on kyse siitä, mihin olemme valmiit keskittymään seuraavan neljän vuoden aikana. Vaaleissa on kyse suunnasta, ei yksityiskohdista. Niidenkin aika tulee, mutta ensin on hankittava tuki suunnalle.
Tätä kysymystä on nyt syytä miettiä tarkkaan, koska nyt emme puhu jostain sellaisesta, jonka osalta kuukauden kuluttua tai puolen vuoden kuluttua puhuisimme taas uusista painopisteistä. Nyt puhumme siitä, millä Suomen suunta käännetään.
Puhumme siitä, miten insinöörimme voisivat yrittää ja työllistyä. Puhumme siitä, kuinka Puolangalla terveydenhuolto toimisi mahdollisimman hyvin ja rahatkin vielä riittäisivät koko Suomen alueella. Puhumme siitä, kuinka lapsemme saisivat nykyaikaista opetusta kouluissa. Puhumme siitä, kuinka huolehdimme modernilla tavalla isänmaamme turvallisuudesta.
Valintoja varten on hyvä kuulla suomalaisia. Tulemme seuraavan parin viikon aikana käymään keskustelua suomalaisten kanssa siitä, mitkä ovat kaikkein tärkeimmät teemat tulevalle hallituskaudelle. Jälleen, ei meillä ole kaikkia ratkaisuja. Suomalaiset itse ovat oman elämänsä ja tulevaisuutensa parhaita asiantuntijoita.
Olemme valmiit haastamaan muut puolueet strategisilla valinnoilla. Olemme myös valmiit kuuntelemaan muilta puolueilta hyviä ideoita siitä, miten toivomamme suunta saavutetaan. Olennaista eivät ole keinot, vaan se että Suomi saadaan nousuun.
Me tuomme koko oman strategisen ohjelmamme lähiviikkoina julkiseen keskusteluun. Me haluamme antaa suomalaisille mahdollisuuden analysoida Kokoomuksen kaikkein oleellisimmat valinnat. Koska tässä nykytilanteessa emme yksinkertaisesti voi tehdä kaikkea, vaikka mieli tekisi. Mielikuvapolitiikan aika on ohi. Löysien lupausten aika on ohi.
Kokoomuksen vaihtoehto on se, että nyt on keskityttävä oleelliseen.”
……..