Yksi aivan keskeinen tavoite tällä kampanjallani on saada aikaan ruokiin alkuperämerkkinät. Se palauttaisi meille ruuanostajille, asiakkaille, päätösvallan kun tietäisimme mitä olemme ostamassa. Sen jälkeen jokainen voisi itse päättää esimerkiksi lihan suhteen haluaako suomalaista lihaa vai kelpaako tuotantoketjultaan epäselvä eurooppalainen. Tai haluaako pöytään argentiinalaista lihaa tai uusiseelantilaista lammasta. Tai suomalaista juustoa tai vaihtoehtoisesti virolaista jne. Hyvää varmasti löytyy ympäri maailman ja erinomaisia juustoja ja makkaroitakin monestakin eri maasta. Mutta tärkeintä olisi, että meillä olisi aina tieto mitä kaupasta ostamme.
Ruuan alkuperämerkinnät mahdollistaisivat aidon ja todellisen valinnanvapauden.
Teemme nimittäin kaupassa päivittäin valintoja. Erilaisia, erikokoisia, lyhyt sekä pitkä kestoisia, toisilla valinnoilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen kun taas toiset vaikuttavat vain siihen vallitsevaan hetkeen. Valintojamme ohjaavat mielikuvat, normit sekä odotukset. Valinnan vapaus luo meille kuluttajalle valtaa, mutta myös vastuuta, sillä valinnoilla on merkitystä.
Kuluttajina teemme valintamme parhaan mahdollisen tiedon varassa. Jollekulle tärkein kriteeri on edullisin hinta. Joku on pakotettu ostamaan edullisinta. Joku haluaa ehdottomasti luomua. Jollekulle toiselle on tärkeää, että ruoka on tuotettu mahdollisimman lähellä. Suosituksilla, mainonnalla ja tuotteen tai pakkauksen ulkonäölläkin on väliä. Ne vaikuttavat päätökseen, joka yleensä syntyy muutamissa sekunneissa. Suomalaisten elintarvikkeiden suosijana kiinnitän paljon huomiota kaupassa tekemiini ostopäätöksiin. Ja valitettavasti vielä tänäkin päivänä törmää tapauksiin, jossa ulkomaista ruokaa ”pestään” suomalaiseksi harhaanjohtavalla mainonnalla tai pakkauksen kuvituksella sekä selosteella. Siis paketissa joka on hyvinkin suomalaisen näköinen vaikkapa järvimaisemineen ja jussipaidassa viljapellon laidalla seisovine miehineen myydäänkin ulkomailta tuotua lihaa. Tai perisuomalaisen vaalea hiuksisen eloveenatytön kuvalla myös tuotteita jotka eivät ole suomalaisia.
Kuitenkin Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) sivuilta käy ilmi, että tuotteen alkuperästä on ilmoitettava tarkemmat tiedot, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeiden todellisen alkuperän suhteen. Säädös jättää paljon tulkinnanvaraa ja mahdollisuuden tahallisesti puutteellisiin alkuperämerkintöihin. Ja tätä valtaa nyt käyttää ruokamerkit usein hyvinkin härskisti. Tänään esimerkiksi esittelin Etelä-Suomen Sanomien toimittajalle tällaisia epäilyttäviä paketteja lehtijuttua tehdessämme Lahden Launeen Citymarketissa. Moni paketti yllätti toimittajan ja muutamalla paketilla yllätin myös itse kauppiaakin. Luulivat suomalaiseksi.
Asiat ovat onneksi nyt edenneetkin. Lihatuotteissa nyt naudanlihan alkuperän ilmoittaminen on pakollista. Tosin vain naudanlihan. Tavoite on, että pakko koskisu siipikarjan, sian, lampaan ja vuohen alkuperän ilmoittamista astuisi voimaan mahdollisimman pian. Valmistajien johtaessa harhaan kuluttajia erilaisilla mainoslauseilla sekä pakkausten kuvituksilla, asettaa se myös suomalaiset tuottajat hankalaan asemaan. Tällöin markkinat ovat samat suomalaiselle maatalousyrittäjälle sekä ulkomailla toimivalle kilpailijalle jolla säännökset esimerkiksi eläinsuojelukysymyksissä ovat huomattavasti väljemmät. Nämä vaikuttavat suoraan tuotantokustannuksiin. Suomalaisten elintarvikeyritysten ja kauppojen on tunnettava vastuunsa. Selkeillä alkuperämerkinnöillä parantaisimme myös kotimaisen elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä.
Globaali ruokaturvallisuus on noussut esiin viime vuosien aikana. Ei ole itsestäänselvyys, että ruoka on turvallista. Tämä on vaikuttanut kotimaisten kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Suomalainen ruoka koetaan turvalliseksi valinnaksi ja raaka-aineiltaan sekä tuotannoltaan puhtaaksi. Siihen ei ole maailmalaajuiset ruokakriisit iskeneet. Yhä useampi suomalainen haluaa myös ostaa kotimaista ruokaa, osa periaatteesta, osa maun ja laadun takia. Suomalainen ruoka tarvitsee kuluttajiaan ja päätöstä kotimaisen ruuan ostamisesta kaupassa on tuettava. Tietoa on lisättävä. Pakollistamalla alkuperämerkinnät kaikkiin elintarvikkeisiin loisimme tilanteen, jossa kuluttaja voi täyden tiedon vallitessa tehdä ratkaisunsa. Valta palautuisi tällöin kuluttajalle. Selkeillä alkuperämerkinnöillä helpottaisimme kotimaisten elintarvikkeiden ja niiden tuottajien tilannetta. Kuluttajilla olisi ensimmäistä kertaa todella mahdollisuus vertailla ostamiaan tuotteita rehellisesti ilmoitettujen tietojen varassa. Kuluttaja tietäisi mitä ostaa.
Tänään vietin Maakuntapäivääni suomalaisen ruuan parissa ja näiden kysymysten ympärillä Päijät-Hämeessä. Aamulla Kärkölän kautta Lahteen. Lahdessa Etelä-Suomen toimittaja teki juttua Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa -kampanjastani. Mukana on nyt jo yli 3400 suomalaista hyvän ruuan ystävää ja se on muuten jo nyt yli 1000 enemmän kuin viime vuonna. Hyvä ruoka siis kiinnostaa ja puhuttaa. Lahdesta sitten Hollolaan. Mielenkiintoinen päivä takana ja nyt jo kotona Lopella. Palaan illalla vielä hieman Ukrainan tilanteeseen. Näyttää siltä, että se tulee meitä ulkoasiainvaliokunnassa työllistämään nyt lähiviikot päivittäin.
…
Kello 21.55 ja vielä paluu tänne. Ukrainan tilanne näyttää Krimillä entistä vaikeammalta. Viestejä ja tietoja tulee niin kovalla tahdilla, että enää vaikea tietää mikä kaikki pitää paikkansa ja mikä ei. Tarkoitan siis Twitter-maailmaa ja lehtienkin juttuja. Mutta fakta on se, että tilanne on kriittinen ja yksikin väärä liike tai provokaatio puolelta tai toiselta voi laukaista sodan. Nyt täytyy toivoa malttia ja järkeä kaikilta alueella olevilta ja Venäjältä ennen muuta itsenäisen maan oikeuksien kunnioittamista. Toivottavasti tilanne tästä vakiintuisi.
Huomenna eduskunnassa jatkamme aiheen parissa. Ja huomenna myös aloitamme valtion kehysriihen asioiden läpikäymisen oman ryhmän kanssa. Työteliäs viikko siis edessä.