Kaikilla lapsilla tulee olla yhtäläinen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen

Kynästä, maanantaina 08.12.2014

Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) esitteli juuri oman esityksensä uudeksi varhaiskasvatuslaiksi. Itse olen ollut vuosia uudistuksen vankka kannattaja ja vauhdittaja. Yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistamisen lähtökohta on ollut koulutuksellisen tasa-arvon ja osaamisen nostaminen vuoteen 2020 mennessä. Maailma on muuttunut paljon näinä vuosikymmeninä ja päivähoito lastentarhoista varhaiskasvatukseksi. Olin kuitenkin pettynyt kun kuulin, että Opetusministeri Kiurun lakiesityksen mukaan varhaiskasvatuslaki uudistus tulisi voimaan vuonna 2025. Näin vanha päivähoitolaki ehtisi täyttää täysin vanhentuneena jo 52 vuotta.

Itse haluan, että varhaiskasvatuslaki uudistetaan nyt, ja Kiurun esitystä korjataan muiltakin osin. Lakiin on tarkennettava varhaiskasvatuksen pedagoginen määritelmä ja samalla kirjattava lastentarhanopettajan pääasiallinen vastuu varhaiskasvatuksen suunnittelusta ja arvioinnista. Laadukkaaseen ja pedagogiseen varhaiskasvatukseen tulee saada normeiksi valtakunnalliset ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Tällä hetkellä valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma on suositus. Nämä uudistukset ovat lähes kustannusneutraaleja myös kunnille.

Varhaiskasvatuslain on suunnattava katse tulevaisuuteen ja mahdollistettava lapsille jatkumo esiopetukseen, alkuopetukseen ja perusopetukseen. Lakiuudistusta tehtäessä 65 % vanhemmista piti tärkeänä, että varhaiskasvatuksen tulee tukea lapsen kasvua ja oppimista. Tulevassa lainkirjauksessa varhaiskasvatuksen onkin oltava pääosassa ja päivähoidolle on varattava sitä täydentävä rooli. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen eron voi kiteyttää näin: kaikilla perheillä ei ole yhtä laajaa päivähoidon tarvetta, mutta kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Opetusministeri Kiurun 14.11.2014 esittelemän varhaiskasvatuslain luonnoksen mukaan tulevaisuudessa kolmen työntekijän lapsiryhmässä saisi olla korkeintaan alle 3-vuotiaiden ryhmissä yhdeksän lasta ja yli kolmevuotiaissa 18 lasta. Siirtymäaikaa ministerin mukaan tarvitaan henkilöstön lisäkouluttamiseen. Lisäkoulutukseen on tarvetta juuri nyt. Pelkästään Helsingissä laskettiin tänä syksynä puuttuvan 450 lastentarhanopettajaa. Yliopistollisen koulutuksen saaneista lastentarhanopettajista on tällä hetkellä pula ja koulutuksen aloituspaikkamäärät eivät vastaa tarvetta. Lakia säädettäessä on otettava huomioon, että OECD:n linjausten mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstöstä 50 %:lla tulisi olla varhaiskasvatuksen korkea-asteen koulutus.

On esityksessä toki paljon hyviäkin elementtejä, joilla varhaiskasvatuslaki edistää tämän päivän koulutuksellisia tarpeita ja sillä lisätään myös lasten tasa-arvoisia mahdollisuuksia laadukkaaseen suunnitelmalliseen varhaiskasvatukseen. Näitä kannatettavia parannuksia ovat muun muassa tavoitteen määrittely, ryhmäkokomäärittely, lasten osallisuus, Opetushallituksen roolin määrittely ja arviointi.

Keskeisin ongelma Kiurun johtamassa lainvalmistelussa on ollutkin se, että lakia on valmisteltu sosiaalihuollon viitekehyksessä, vaikka suomalainen varhaiskasvatusjärjestelmä siirrettiin vuoden 2013 alusta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Tällöin se lakkasi olemasta sosiaalihuollollinen palvelu.

Mikäli ministeri Kiuru ei äärimmäisen nopealla aikataululla muuta ja korjaa annettua esitystä, on varhaiskasvatuslain uudistus minusta valitettavasti palautettava uudelleen valmisteluun. Lapsemme sekä osaava ja motivoitunut henkilökuntamme ansaitsee nimittäin parempaa. Varhaiskasvatus on tunnustettava osana kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa.

Kommentit