Jos toimeen tartutaan.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, kunnioitetut Lotat. Tammenlehväsukupolvi. Hyvät naiset ja herrat.
Pyyntö tulla puhumaan Itsenäisyysjuhlaan Jokioisille oli mieluisa. Nuorena poikana, jo koululaisena, sain aikanaan pitää ensimmäisen puheeni rakkaan kotikuntani Lopen itsenäisyyspäivän juhlassa. Sen jälkeen puheita on kertynyt lukuisia eri puolilla Hämettä ja Suomea. Mutta yksi ei ole muuttunut – se on syvä kiitollisuus.
Meidän suomalaisten tavassa juhlia maamme itsenäisyyttä on jotain ainutlaatuista. Me kokoonnumme keskellä pimeintä vuodenaikaa arvokkaisiin tilaisuuksiin, joissa hartaudella muistellaan kansallista historiaamme.
Monien muiden maiden kansallispäivään verrattuna itsenäisyyspäiväämme voi varmasti pitää varsin vakavamielisenä juhlana. Toki meidänkin juhlintamme on vuosien saatossa muuttunut ja hyvä niin. Itsenäisellä maalla on monet kasvot. Mutta juhlan henki on kuitenkin muuttumaton. Kiitollisuus menneitä sukupolvia kohtaan. Tunne siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön, joka tuntuu tutulta, ymmärrettävältä ja turvalliselta.
Tämä tunne on tärkeä tässä jatkuvasti muuttuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa.
Itsenäisyys ei ole kenenkään suomalaisen yksilösuoritus. Sen olemme saavuttaneet yhdessä. Siksi se tänäkin päivä yhdistää meitä.
Olemme saaneet elää, kasvaa ja yrittää vapaassa Suomessa jo lähes sata vuotta. Viimeaikaiset tapahtumat esimerkiksi Itä-Euroopassa ovat osoittaneet, ettei turvallisuudentunne tai valtion rajojen koskemattomuus ole itsestäänselvyyksiä edes kaikkialla Euroopassa.
Suomen asema itsenäisenä valtiona ei ole tullut annettuna. Historia kertoo meille tuhansia tarinoita, miten suomalaiset miehet ja naiset asettivat isänmaansa edun itsensä edelle.
Talvisodan syttymisestä tuli kuluneeksi 75 vuotta viime sunnuntaina. Neuvostoliitto hyökkäsi joukkojen ja materiaalin suhteen suurella ylivoimalla itsenäisyyttään puolustaneen Suomen kimppuun. Isänmaan itsenäisyys oli vakvasti uhattuna.
Vihollinen työnnettiin takaisin, ja itsenäisyytemme säilytettiin raskain uhrauksin. Tuhannet suomalaiset menettivät henkensä taisteluissa, kymmenet tuhannet vammautuivat loppuiäkseen.
Suomi pienenä maana näytti jo tuolloin, että yhtenäinen kansakunta kykenee voittamaan vaikeudet, jotka ulkopuolisin silmin tuntuisivat ylivoimaisilta. Tiukassa paikassa kaveria ei jätetty, ja toisista huolehtiminen ylläpiti taistelutahtoa.
Suomen kansa puolusti sinnikkäästi jokaista palasta isänmaastaan. Talvisodan 105 kunnianpäivää muistetaan tässä maassa ikuisesti. Maailmmallakin niitä kunnioitetaan. Talvisodan hengestä ja vanhempien sukupolvien ponnisteluista Suomen hyväksi meillä nuorempien sukupolvien edustajilla on edelleen paljon opittavaa.
Tällainen Suomi oli ja on puolustamisen arvoinen. 3min
Arvoisat kuulijat,
Suomalaisten sotilaiden rinnalla meidän tulee muistaa myös suomalaisia naisia. Itseasiassa jo Suomen sodassa tunnustettiin naisten asema sodissa. Naisten panos ei ole ollut vähäinen myöskään itsenäisyystaisteluissa.
Sotavuonna 1944 Lotta Svärd järjestöön kuului 232 000 jäsentä, joka oli 11 % Suomen naisista. Suurin osa heistä työskenteli kotirintamalla, mutta sotatoimialueellakin työskenteli 20 – 30 000 lottaa, joista 113 menehtyi suoranaisiin sotavammoihin. Näiden kotirintaman ja sotatoimialueen naisten työpanoksen arvioidaan mahdollistaneen noin 100 000 miehen lähettämisen rintamalle.
Lottien sanotaan vapauttaneen noin divisioonan verran, eli 15 000 miestä, taistelutehtäviin, eli heidän panoksensa oli merkittävä kokonaispuolustuksenkin kannalta ajatellen. Itsenäisyyspäivänä vaalimme myös näiden urhoollisten naisten perintöä. Sen he ovat ansainneet.
On toki muistettava myös koteihin jääneiden naisten rooli. Lasten kasvatus, kodinhoito, viljelykset, karjanhoito ja ansiotyö olivat lähes kokonaan naisten harteilla, kun miehet olivat rintamalla. Samoin oli silloin, kun sodan jälkeen Suomea ryhdyttiin jälleenrakentamaan. Osa kylistä ja kaupungeista kun oli jopa 90-prosenttisesti tuhottu.
Monet sotavuosien lapsista joutuivat kasvamaan ilman isää. Naisten ja lasten uhraukset sodissa ovat olleet valtavia. Monet surut on koettu, mutta aina on katsottu tulevaisuuteen ja jatkettu eteenpäin.
Nuoremman sukupolven edustajana minulla on näin itsenäisyyspäivän kunniaksi suuri ilo kiittää kaikkia veteraaneja ja itsenäisyystaistelumme kokeneita siitä, että olette olemassa. En halua edes kuvitella missä olosuhteissa eläisimme ilman Teitä.
Mannerheim päiväkäskyssään 22.9.1944 välirauhan solmimisen jälkeen totesi:
”Sota on Suomen kansaa kovasti koetellut. Mutta rakkautemme isiem¬me maahan, itsenäisyyteemme ja vapauteemme ei ole koskaan tuntenut uhrauksien rajaa. Kiitän Teitä urhoolliset sotilaat. Te olette kokeneet ja kestäneet paljon… Teitä seuraa isänmaan¬ne ikuinen kiitos. Lausun myös hartaan kiitokseni Suomen naiselle, joka uskollisesti, itseään säästämättä on velvollisuutensa täyttänyt. Kotirintama on vaatinut koko kansan äärimmäisiä ponnistuksia kaikilla työn ja elämän aloilla. Lannistumattomin voimin se on tehtävänsä suorittanut.”
Talvi- ja Jatkosodassa ja niitä seuranneessa Lapinsodassa kaatui kaiken kaikkiaan yli 100 000 suomalaista.
Jokioisten uhri oli poikkeuksellisen suuri. Teidän nuorista miehistä lähes joka kymmenes kaatui. Se on maanlaajuisestikin 12. eniten. Ja saman kovan kohtalon koki myös Hämeen Humppila. Eikä meidän Lopenkaan uhri ollut pieni. Yhdessä ainoassa Kämärän taistelussa kaatui 21 ja haavoittui 61 loppilaista yhden vuorokauden aikana. Se oli käytännössä lähes koko yksi ikäryhmä.
Aloitin puheeni Hämäläisten Laulun sanoilla; Jos toimeen tartutaan.
Joskus joku on kysynyt, että miksi laulamme jos emmekä kun. Vastaus on yksiselitteinen. Me emme täällä Hämeessä helpolla hötkyile, emme turhaa ääntä pidä, mutta silloin kun päätämme että toimeen tartumme silloin me olemme tosissamme. Eli harkitsemme ja sitten toimimme.
Maatamme puolustaneet veteraanit nauttivat syvää arvostustamme. Samalla sotaveteraanien teot ja kokemukset ovat sellaisia, joita meidän on mahdotonta korvata.
Konkreettisena osoituksena tahdosta sotaveteraaniemme hyväksi lisäsimme rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahojen tasoa ja korjasimme sotainvalidien haitta-asterajan 20 prosentista 15 prosenttiin. Meidän tulee huolehtia siitä, että yksikään veteraani tai heidän puolisonsa ei jää syystä tai toisesta ilman kuntoutusta ja tukea. Meidän tulee vielä taata myös se, että pienimmän haitta-asteen sotainvalidit pääsevät myös tuen ja kuntoutuksen piiriin.
Sotaveteraanien kunniallisesta kohtelusta huolehtiminen on vähintä, mitä voimme tehdä heidän hyväkseen kiitoksena tehdyistä uhrauksista. Tämä kunnialupaus on pidettävä. 7min
Mitä tämä perintö tarkoittaa sitten tänään?
Suomi juhlii itsenäisyytensä 97 -vuotispäiväänsä tänään vahvana ja voimakkaana itsenäisenä valtiona. Maatamme on kuitenkin koetultu viime vuosina jälleen kovalla kädellä. Ei vastaavalla kuin sodassa, mutta kovalla kädellä.
Meidän tulee huolehtia maastamme yhtä hyvin kuin sota-aikana huolehdittiin. Yhtä hyvin kuin maatamme uudelleen rakennettaessa huolehdittiin. Sillä tekemättä ei voi jättää.
Isänmaamme on tänäänkin puolustamisenarvoinen.
Puolustuskykymme uskottavuuden perustana on kansalaisten puolustustahto. Tuskin missään epäillään, etteivätkö suomalaiset olisi valmiit puolustamaan maataan. Tätä yhtenäisyyttä pitää vaalia. Kansa pitää pitää eheänä. Tuoreen tällä viikolla julkistetun tutkimuksen mukaan kansamme on valmis puolustamaan maataan ase kädessä, vaikka taistelun lopputulos olisi epävarma.
Kuluneen vuoden aikana turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut nopeasti myös Euroopassa. Krimin niemimaa on vallattu, Itä-Ukrainassa kytee suuren ja avoimen sodan näkymä, ilmatilaloukkauksista on tullut arkipäivää ja havaintoja vieraan vallan merenalaisesta sotilaallisesta toiminnasta Itämerellä tehty. Tämä kaikki ei ole voinut olla vaikuttamatta itse kunkin ajatuksiin. Oman puolustusvalmiutemme kehittämisen lisäksi tämä kaikki korostaa tarvetta tiivistää myös maamme kansainvälistä yhteistyötä turvallisuusasioissa.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tärkeintä on kuitenkin huolehtia juuri siitä, että maallamme on uskottavat omat puolustusvoimat jatkossakin.
Tämän takia meillä onkin toimeenpantu suuri puolustusvoimauudistus. Puolustusvoimia on reivattu 2020-luvun muotoon niin iskukyvyn kuin toimintamallinkin osalta. Samaan aikaan on rehellistä myötään, että puolustusvoimista on jouduttu säästämään valtavasti, mielestäni jo liikaa.
Seuraavissa hallitusneuvotteluissa tuleekin sopia uskottavan puolustuksen riittävistä resursseista niin jokapäiväisen toiminnan osalta kuin massavanhenevan kalustonkin uudistamiseksi. Puolustusmäärärahoihin tuleekin varata jatkossa vähintään 1,5% bkt:stä. Sekä lisäksi erillisrahoituksella ratkaista ilmavoimien ja merivoimien suuret hankinnat kuten myös maavoimien iskukyvyn turvaaminen.
Jos puolustusbudjettimme jäävät nykytasolle myös tulevina vuosina, on edessä nopeastikin luopuminen puolustuksen peruspilareista eli muun muassa koko maan puolustamisesta. Tähän en usko, että kukaan meistä on valmis..
Mutta uskottava puolustus koostuu eri tekijöistä. Tärkeäksi me suomalaiset nostamme tässäkin tilanteessa hyvät naapuruussuhteet. Paasikiven opit on hyvä pitää mielessä tänäänkin.
Tuore tutkimus vahvistaa sitä, mitä ei onneksi ole koskaan edes tarvinnut epäillä. Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth sen puki sanoiksi hyvin ja se kuuluu näin: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.”
Arvoisat kuulijat,
paljosta saamme kiittää menneitä sukupolvia. Se, olemmeko itsestään selvän hyvinvoinnin ja kalliisti maksetun vapautemme ansainneet, on kiinni siitä, miten isänmaamme hyväksi toimimme.
Meillä on vastuumme niitä kohtaan, jotka ovat tämän maan meille rakentaneet. Meillä on vastuumme niitä kohtaan, joiden kanssa elämme tätä päivää. Meillä on myös vastuu tuleville sukupolville, joille tämän maan joskus jätämme.
Vastuu menneille sukupolville merkitsee sen henkisen perinnön vaalimista, jonka varaan ajatus itsenäisestä Suomesta aikoinaan luotiin. Se merkitsee kunnioitusta niitä kohtaan, jotka ovat antaneet elämänsä, nuoruutensa, terveytensä sen eteen, että Suomi on itsenäinen.
Vastuu tästä hetkestä merkitsee todellista vastuuta kanssaihmisistä, se merkitsee välittämistä. Vastuu tuleville sukupolville merkitsee sitä, että meidän on omilla päätöksillämme ja käyttäytymisellämme luotava tästä maasta sellainen, että uuden sukupolven on hyvä täällä jatkaa meidän jälkeemme.
Pidetään yhdessä hyvää huolta hiellä, kyynelillä ja ennen muuta rakkaudella rakennetusta maastamme.
Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyytemme 97. juhlapäivää.