Muutokset puhuttaessa todennäköisiä)
Hyvät Kirkonkylän koulun oppilaat.
On mukava jälleen olla kanssanne. Voin myöntää ja myönnän mielelläni, että minulla on ollut usein ja on edelleen usein teitä ikävä. Kouluamme ikävä – sen päiviä, normaalia arkea, retkiä, kilpailuja, leikkejä ja pelejä. Pulkkamäkeä ja Valliherraa. Olen itse asiassa teille hieman kateellinen.
Arvoisat kirkonkylän koulun opettajat, koulunkäyntiavustajat ja muu talonväki. On teitäkin ollut ikävä. Myönnän – myönnän se mielelläni.
Arvoisat kutsuvieraat.
Minulla mieluisa tehtävä valtiovallan edustajana olla vihkimässä käyttöön Kirkonkylän koulun uutta laajennusosaa. Muistan vielä hyvin miten tällä samalla mäellä aloitin oman koulu urani vuonna 1982.
Silloin kaunis vanha puukoulu oli vielä kukoistuksessa. Se oli omalla tavallaan ihastuttava – hurmaava. Sen tuoksun voin vieläkin tuntea nenässäni. Muistan luokkani – muista ensimmäisen paikkani – ikkunan vieressä kirsikkapuiden vieressä toinen pulpetti edestä. Aakkosissa kun istuimme. Vai kenties jossain muussa järjestyksessä – kun edessäni istui koulun lailla ihastuttava Saara. Mitähän Saaralle tänään kuuluu.
Muistan lukuisat leikit ja pelit – muistan arvostetun opettajani Aune Toivosen. Nikkolan Ritvan tunnit ja siistijä Seijan, joka 31 vuotta teki töitä koululla. Usein avaten minullekin ovet hakiessani unohtamiani koulukirjoja tai lapasia koululta. Muistan koulumme entisen johtajan Matti Kytömäen ja hänen vaimonsa Kirstin. Jaatisen Eilan uskonnon tunnit. Tanskasen Erkin englannin tunnit puukoulun alakerrassa – raput alas ja sanakoe alkuun. Sateenvarjo – Umberla – sen muisti hyvin laulaja Tuula Amberlasta. Ja Erkin näytelmäkerhon. Ennan keittiön ruuat, Laitisen Annaliisan historian tunnit – upeat tarinat – diakuvat ja Seppo-opettajan – kielioppini opettajan – suomen kielen opettajani – puhumisen opettajani, josta myöhemmin tuli työkaverini – opettajani silloinkin.
Ne ovat rakkaita muistoja.
Näiden vuosien jälkeen yläaste, lukio, armeija ja yliopisto veivät pois, mutta vain hetkeksi palatakseni sitten opettajan Kirkonkylän kouluun. Niiltä ajoilta on lukemattomia hienoja muistoja – hienoista oppilaista – yhteisistä retkistä, tapahtumista, iloista ja joskus murheistakin. Sieltä te rakkaat kollegat olette minulle muisto ja kasvatus. Kiitollinen olen niistä ja teistä kaikista.
…
Hurmaavat oppilaat – entiset työkaverini – hyvät kutsuvieraat. Jos minun elämässäni Kirkonkylän koululla on ollut näin valtaisa rooli niin olen varma, että meistä jokaisen elämässä koulu on näytellyt merkittävää osaa. Aika kultaa muistoja –sanotaan, mutta olen myös varma, että jos meistä ihan kuka tahansa nyt ajattelee hetken omaa koulu-uraansa niin voimme olla tyytyväisiä.
Varmasti osan mieleen tulee myös asioita jotka eivät ole vain iloisia. Sekin luonnollista – tämän syksyn traagiset tapahtumat, mutta myös liian arkipäiväisiä koulukiusaamista, hampaankiristystä, vaikeita opettajia ja paljon läksyä, mutta olen varma, että me suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa. Kaikesta huolimatta.
Suomalaisen peruskoulun oppimistulokset on OECD:n jäsenmaiden PISA (Programme for International Students Assessment) tutkimuksissa todettu kansainvälisesti vertaillen erinomaisiksi.
PISA on kehittyneiden maiden tutkimusohjelma, joka tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista sekä koulun ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta.
PISA-ohjelmassa arvioidaan 15-vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Ensimmäisessä PISA-tutkimuksessa 2000 päähuomio oli lukutaidossa, 2003 päähuomio kohdistui matematiikan osaamiseen ja vuonna 2006 päärooli oli luonnontieteillä. Seuraavan eli vuoden 2009 PISA -tutkimuksen pääalueena on lukutaito.
Vuoden 2003 tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisten perusopetuksen päättövaiheessa olevien 15-vuotiaiden nuorten matematiikan osaaminen on maailman parasta. Myös lukutaito on suomalaisnuorilla OECD-maiden paras. PISA 2003-tutkimuksessa neljä maata erottui muita tutkimukseen osallistuneita maita paremmiksi luonnontieteissä. Suomen sijoitus oli ensimmäinen. Suomalaisten nuorten ongelmanratkaisutaidot olivat OECD-maiden toiseksi parhaat.
Viime viikolla saimme ennakkotietoa viime vuoden tutkimuksesta ja huomenna opetusministeri Sari Sarkomaa julkistaa luonnontieteiden tulokset. Mutta viime viikolla jo tietoomme saamat tulokset paljastivat sen, että nuoremme ovat maailman ykkösiä myös tässä osa-alueessa.
****
Miksi maamme lapset ja nuoret sitten pärjäävät näin hyvin maailman laajuisessakin vertailussa?
On varmasti muutamia tosiasioita jotka puoltavat vahvaa menestystämme. Suomalaisella koulutusjärjestelmällä on useita vahvuuksia. Meillä esimerkiksi jokaiselle lapselle ja nuorelle tarjotaan maksuton samanlainen peruskoulu sukupuolesta, taloudellisesta tilanteesta tai kieli- ja kulttuuritaustasta riippumatta. Perusopetus on meillä kokonaan maksutonta – opetus, oppimateriaalit, kouluruokailu, terveydenhoito, hammashoito, koulumatkat.
Oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin yksilölliseen tukemiseen kiinnitetään paljon huomiota, ja siihen liittyvä ohjeistus on kirjattu valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin.
Sekä koulujen oppimistulosten että oppilaiden arviointi on luonteeltaan meillä kannustavaa ja tukevaa. Tavoitteena on tuottaa nimenomaan informaatiota, joka auttaa sekä kouluja että oppilaita kehittymään.
Opettajat kaikilla kouluasteilla ovat hyvin koulutettuja ja työhönsä vahvasti sitoutuneita. Kaikilta opettajilta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa, ja opettajien peruskoulutukseen sisältyy käytännön opetusharjoittelua. Tieteellinen osaaminen ja käytännön taidot siis kohtaavat.
Opettajan ammatti on Suomessa on edelleen hyvin arvostettu ja suosittu, joten opiskelijoiksi voidaan valita nuorten parhaimmistoa ja opettajalla on myös työssään itsenäinen asema.
Itse olisin valmis vahvistamaan myös koulutuksen saaneiden opettajien asemaa. Se olisi oikeusturvaa opettajalle, mutta myös lapsille, nuorille ja perheille. Minusta olisi syytä luoda sellainen järjestelmä missä esimerkiksi luokanopettaja ja aineenopettaja, lehtori, lastentarhanopettaja –nimikkeet varattaisiin vain päteville koulutuksen saaneille opettajille. Muun koulutuksen saaneet voisivat käyttää vain esimerkiksi pelkkää opettaja –nimiketä toimiessaan opettajan tehtävässä.
Samalla kouluille tulisi luoda velvoite avoimesti kertoa henkilökunnan koulutus perheille ja myös työyhteisölle.
On myös syytä tarkastella koulujemme henkilökuntaa krittisesti. Samalla tulisi tarkastella myös opettajien koskemattomuuden suojaa ja ulottaa rikollisten taustojen selvittäminen myös sijaisuuksia hoitaviin henkilöihin. Sijaiseksi tulevalla pitäisi olla matkassa tuore raportti taustastaan ja menneisyydestään kuten myös koulukuljetusten henkilökunnalla ja muilla kouluissa ja koululaisten kanssa toimivilla henkilöillä. Opettajan ammatti on ammatti missä ammattitaidolla on suuri merkitys sen tunnustaa myös ensimmäistä kertaa nyt uusi maamme hallitus, joka nostaa koulutuksen ja tutkimuksen ns. Kesu ohjelmassa – opettajuuden selkeän korostettuun rooliin ja uusi hallitusohjelma luo velvoitteen kunnille ja koulutuksen järjestäjille tarjota opettajille täydennyskoulutusta. Velvoitteen tulisi minusta olla myös kahdensuuntainen.
Uusi tuntijako perusopetuksessa on ollut nyt käytössä vuodesta 2006 alkaen kaikissa kouluissa. Samalla määriteltiin hyvän osaamisen taso oppiaineen nivelvaiheissa sekä päättöarvioinnin kriteerit.
Koulujärjestelmää on siis kehitetty määrätietoisesti, ja tulokset ovat nyt nähtävissä. Edelleen kannattaa pitää huolta koulutuksen riittävistä resursseista ja osaamisen jatkuvasta kehittämisestä. Uusien opetusmenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa on tuettava., ja opetuksen parhaita käytäntöjä on tärkeää levittää.
****
Hyvät ystävät. Suomen menestys aiemmissa PISA-tutkimussa on nostanut Suomen koulutusjärjestelmän koko maailman huomion kohteeksi ja Jokelan tapahtumat eivät tätä menestystä pysty tuhoamaan vaikka se aiheuttaakin itse kullekin meille vakavan mietinnän paikan.
Uskon, että Jokelan Tuusulan tragedia on yksittäistapaus. En usko, että tällaisten yksittäisten tapahtumien estäminen olisi sata prosenttisen varmaa vaikka tekisimme mitä. Tämä olettamus ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että emme olisi valmiita tarkastelemaan järjestelmiämme kriittisesti.
Olen vakuuttunut, että varhaisessa puuttumisessa on parantamisen varaa, olen varma että eri kasvuvaiheiden nivelvaiheissa on mahdollisuus onnistua paremmin, olen täydellisen vakuuttunut, että kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoon on panostettava enemmän. Olen myös vakuttunut siitä, että kuntamme päätös rajata luokkakoot on tässä työssä oikea. Se on tämän päivän kustannus – mutta huomisen säästö.
Kehotan myös meistä kaikkia antamaan toisillemme aikaa – ja aikaa.
…
Hyvä juhlaväki. Tänään olemme juhlimassa Lopen Kirkonkylän koulun uuden osan vihkiäisiä, olemme juhlimassa uuden koulun 10-vuotista taivalta – olemme juhlimassa 90-vuotista itsenäistä isänmaatamme.
Syyskuussa 1921 Lopen kunnanvaltuuston kokous ja vuoden 1994 kunnanvaltuuston kokous – paini samojen haasteiden kanssa. Oppivelvollisuuden tultua voimaan vuonna 1921 syyskuussa valtuusto oli kokoontunut käsittelemään kolmannen opettajan ottamista Heikkilän kouluun.
Valtuusto kuitenkin päätti vain kahden jäsenen vastustaessa perustaa uuden koulun kirkonkylään. Koululle päätettiin myös ottaa naisopettaja. Samana syksynä Kirkonkylän kansakoulu aloitti toimintansa kunnantalolla ja 1923 ryhdyttiin rakentamaan uutta puukoulu joka valmistui syksyllä 1924. Lopen Historiassa koulua kuvataan näin: ”Tämän tilavan ja uudenaikaisen koulun kokonaiskustannukset olivat hieman alle puoli miljoonaa markkaa ja Kirkonkylän koulun ensimmäinen opettaja oli Hulda Kummu ja hän kasvatti kylän lapsia koulussaan 32 vuoden ajan.”
Hulda Kummu palveli pitkään ja pitkään palveli myös vanha puukoulu – anteeksi siis tilava ja uudenaikainen koulu. 1995 Lopen kunnanvaltuusto oli yhtä rohkea. Kirkonkylän koulun vanhemmat Terru Romanoffin johdolla nostivat esille puukoulun saneerauksen sijaan uuden Kirkonkylän koulun rakentamisen. Lokakuussa samana vuonna neljä puoluetta yhdessä – silloisen valtuutetun Onni Kontron johdolla käytti valtuustolle kuuluvaa valtaa. Ahtaaksi käynyt – ja homeen kiusaama tilava ja uudenaikainen puukoulu sai väistyä. Valtuusto teki rohkea päätöksen ja nopealla aikataululla kuntakeskus sai uuden koulurakennuksen – jälleen tilavan ja uudenaikaisen. Rakennustyöt käynnistyivät tasan vuotta myöhemmin 7.10.1996, maaliskuussa 97 vietettiin harjakaisia ja samaan aikaan valettiin uuden koulun peruskivi. Rousseaun sanat liitettiin talon perustuksiin Kaisamari Mäkivierikon johdolla. Ohje toimii edelleen: ”Lapsella on luonnonmukainen oikeus olla lapsi, ei pelkästään esivalmistuksessa oleva aikuinen”.
1. lokakuutta 97 eli kaksi vuotta rakentamispäätöksen jälkeen koulu otettiin käyttöön ja 10 vuotta tämä rakennus riitti – palveli hyvin ja toimi moitteettomasti. Kokemuksella voin sanoa, että se oli unelma paikka tehdä töitä.
Pikku hiljaa oppilasmäärä kasvoi. Tänä vuonna 200 oppilaan raja rikkoutui ja kymmenvuotta edellisestä valtuuston päätöksestä oli jälleen aika tehdä rohkeita päätöksiä. Nyt saamme nauttia siitä ja jälleen Lopella on tilava ja uudenaikainen koulu – Kirkonkylän koulu.
Mainiot oppilaat – hurmaavat tytöt ja reippaat pojat – hyvät kirkonkylän koulun opettajat, kasvatuksen ammattilaiset – koko koulunväki. Näillä sanoilla haluan toivottaa uudelle koululle onnea. Haluan toivottaa erityisesti teille oppilaille onnea ja viisautta elämässänne. Halutessanne teillä on edessä upea elämä.