Ketkä tietävät parhaiten maanpuolustuksemme nykytilan?
Maanpuolustuksemme uskottavuuden arvioivat toki muut maat, mutta on hyvä myös pohtia itse millä tolalla maanpuolustuksemme on. Ja myös sitä mitkä ovat mahdollisuutemme pärjätä pahimmallakin hetkellä. Pärjäämmekö yksin? Olemmeko yksin? Saammeko apua? Haluammeko apua?
Upseerikunta on varmasti yksi parhaimmista arvioista tässä. Mitä puolustusvoimien ammattilaiset ovat mieltä tilanteesta?
Upseeriliitto teki helmikuun alussa tänä vuonna laajan kyselyn aiheesta jäsenistölleen. Sen yksi selkeä viesti oli, että Naton suosio on kahdessa vuodessa kasvanut upseerikunnassa jyrkästi.
Upseeriliiton jäsenistä peräti 70 prosenttia kannattaa nyt maamme liittymistä Läntiseen sotilasliittoon. Naton kannatus ei ole koskaan ollut upseereiden keskuudessa näin korkealla. Merivoimien upseereissa Naton kannatus oli vielä suurenta. Heistä lähes 80 prosenttia kannatti maamme sotilaallista liittoutumista. Ilmavoimien upseereissa Naton tuki on 72%. Vähäisintä tuki on rajavartiolaitoksen upseerien keskuudessa. Heistäkin toki selvä enemmistö 64% liittyisi Natoon.
Mielenkiintoiseksi tuloksen tekee se kun vastauksia vertaa aiempiin kyselyihin. Vielä vuonna 2013 upseereista maamme Nato-jäsenyyttä kannatti vain juuri ja juuri puolet. Kun 51% kannatti silloin Natoa niin samaan aikaan peräti kolmannes vastusti. Käänteentekevä hetki upseereiden mielissä näyttääkin olleen kevät 2014. Ukrainan kriisi kärjistyi ja Venäjä miehitti Krimin. Tapahtumat näkyivät välittömästi upseereiden mielissä huolena tulevasta. Huhtikuussa 2014 eli välittömästi Krimin valtauksen jälkeen Natoon luotti 66% vastaajista. Silloin kysymys oli aseteltu niin, että upseereiden piti laittaa järjestykseen Nato-jäsenyys, sotilasliitto Ruotsin kanssa ja puolueettomuus (l. sotilasliittoon kuulumattomuus). Ruotsiin tuolloin luotti vain joka kymmenes upseerimme ja liittoutumattomuuteenkin vain joka neljäs. Kysely paljasti, että tapahtumat ovat lisänneet upseerien Nato-kannatusta. Peräti neljännes kertoi muuttaneensa lähiajan tapahtumien myötä kantaansa Natoon myönteisemmäksi. Vain joka kymmenennen kanta oli tullut varauksellisemmaksi.
Suomen Kuvalehti oli käynyt läpi myös kyselyn ns. vapaata sanaa. Nato-jäsenyyttä kannattavien upseerimme yleisin peruste Naton liittymiselle on Naton sotilaallinen voima ja Venäjän uhka. Nato-jäsenyyttä pidettiin mm. ainoana selvänä turvana ja erään upseerin sanoin ”Venäjän muodostamaa uhkaa vastaan ainoa uskottava puolustusyhteistyön muoto on Suomen liittyminen Natoon”.
Enemmistö maamme upseereista ei myöskään usko siihen, että Nato auttaisi muita kuin jäseniään todellisessa tilanteessa. Naton 5. artikla velvoittaa jäsenmaitaan keskinäiseen avunantoon. Yli 40 prosenttia kuitenkin uskoo, että Nato voisi auttaa Suomeakin vaikka emme olisikaan sen jäseniä. SK:n lainaama everstiluutnantti selvensi tilannetta: ”Yksinkertaisesti sanottuna: Naton jäsenenä Suomi saisi sotilaallista apua Naton jäsenmailta, ja jos Suomi ei olisi Naton jäsen, se ei saisi sitä Natolta”.
Hallitusohjelmamme mukaan Suomi ”ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä”. Ehkä nyt on korkea aika pohtia siis sitäkin kuinka kauan ovea voi pitää raollaan? Vai onko se enää edes tässä tilanteessa meille raollaan? Tuntuu, että suomalaisessa poliitikkokeskustelussa maailman tilanne on joko niin rauhallinen, että ei silloin kannata hakea Nato-jäsenyyttä tai sitten niin kiristynyt kuin nyt on eikä silloin kannata hakea Nato-jäsenyyttä. Uskooko joku, että kriisin tai jopa sodan alettua Nato ottaisi uusia jäsenmaita mukaan?
Upseerien kyselyssä kysyttiin myös kantaa Suomen ja Ruotsin väliseen puolustusyhteistyöhön. Tuntuu, että siihen myös politiikoilla on laajempi valmius. Keskustastasta on puhuttu jopa sotilasliitosta Ruotsin kanssa. Valmiutta luopua siis puolueettomuudesta tai oikealla termillä sotilasliittoonkuulumattomuudesta on tässä suhteessa. Itse olen pohtinut, että jos sotilasliittoon haluamme liittyä niin eikö silloin olisi paras valita sellainen sotilasliitto mikä aidosti lisää turvallisuuttamme ja kykyämme puolustautua.
Upseereista yli 80 prosenttia kannattaa sotilasyhteistyön lisäämistä Ruotsin kanssa. Näin minäkin. Yhteistyötä kannattaa SuRu-rintamalla ehdottomasti lisätä. Puolustusliitossa kumppanuus voisi olla keskinäistä avunantoa, jossa Ruotsi tai Suomi auttaisi hyökkäyksen kohteeksi joutunutta naapuriaan. Ruotsihan on itseasiassa tällaisen lupauksen julkisesti antanutkin. Mutta sopimusta asiasta ei ole. Maittemme välinen ilma- ja merivoimien kanssakäyminen on jo lähes päivittäistä ja yhteistyö lisääntyy koko ajan. Upseereiden mielestä tämä saattaa vahvistaa maamme asemaa Itämeren alueella ja samalla myös hillitä Venäjän pyrkimyksiä horjuttaa alueen tasapainoa.
Mutta mahdollinen puolustusliitto Ruotsin kanssa ei voi kuitenkaan olla Nato-jäsenyyden korvike upseereidenkaan mielestä. Osa upseereista epäilee ruotsalaisten kykyä ja halukkuutta toimita tositilanteessa. Kyselyn vapaassa sanassa eräs everstiluutnantti toteaakin, että ”Suomen ja Ruotsin välinen puolustusliitto ei kuitenkaan riitä pelotteeksi Venäjää vastaan, ja siksi kummankin tulisi liittyä Natoon”. Toisenlaisiakin kantoja asiaan on. Esimerkiksi yksi Ilmavoimien kadetti pitää puolustusliitoa Ruotsin kanssa ”jopa Natoa parempana vaihtoehtona. Se ajaisi todennäköisesti Natoa paremmin Suomen sekä Ruotsin etuja”.
Upseerit eivät myöskään luota EU:hun puolustuskysymyksissä vaikka me poliitikot niin usein haluammekin uskoa. Hallitusohjelmassakin EU:n roolia korostetaan myös turvayhteisönä. Puolet upseereistamme pitää EU:n merkitystä kuitenkin vähäisenä ja vähättelevät EU:n sotilaallista toimintakykyä. Enemmistö kuitenkin hyväksyy Suomen sotilaallisen avun toiselle EU-maalle ja upseerit suhtautuvatkin ristiriitaisesti valmisteilla olevaan lakimuutokseen, joka sallisi suomalaissotilaiden lähettämisen avustamaan toista EU:n jäsenvaltiota. Lähes puolet vastaajista on sitä mieltä, että velvollisuuden pitäisi koskea ainakin ammattisotilaita.
Vastaajista 75 prosenttia antoi maamme puolustuskyvylle tyydyttävän arvosanan 8 tai 7. Puolustusvoimain ylipäällikkö, presidentti Sauli Niinistö on sotilaiden suosikki. Hän sai arvosanakseen työstään peräti 8,9. Puolustusvoimain komentaja kenraali Jarmo Lindberg nauttii myös suurta upseerien arvostusta 8,7 keskiarvollaan. Puolustusministeri Jussi Niinistö sai kohtuullisen keskiarvon 7,8. SK:n mukaan upseerit moittivat Niinistön puolustuspoliittisia kannanottoja vanhanaikaisiksi. Pääministeri Juha Sipilä, joka osallistuu hyvin vähän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, on upseerien mielestä joukon heikoin lenkki. Hänen keskiarvokseen tuli 7.
Upseeriliiton puheenjohtaja everstiluutnantti Jari Rantala totesi kyselystä Suomen Kuvalehdessä, että tulos oli odotettu. ”Upseerit pohtivat Nato-jäsenyyttä Suomen puolustuskyvyn kannalta. Poliittiset kysymykset ovat sitten toinen asia”, Rantala toteaa lehdessä. Kuvalehdessä Rantala haluaa keskeyttää myös sellaiset päiväunet, joissa Ruotsi ja Nato ovat tasavertaisia vaihtoehtoja. Rantalan sanoin ”Nato on ylivertainen Ruotsiin verrattuna”.
Upseeriliitto lähetti kyselyn sähköpostilla 4757 jäsenelleen, joista 2101 eli 44 prosenttia vastasi kysymyksiin. Kysely tehtiin 29.1-16.2.2016 välisenä aikana. Liiton jäsenmäärä on noin 6200. Palveluksessa olevien upseereiden järjestäytymisaste on 98 prosenttia.
Summa summarum: Ammatilaisten mukaan jäsenyys läntisessä sotilasliitossa olisi paras turvamme.
….
Kello 20.27 ja tänään iltapäivällä ja illalla seurailtu huolestuneena miten SAK:n eri työntekijäliitot hylkäävät yksi toisensa jälkeen oman keskusjärjestönsä neuvotteleman yhteiskuntasopimuksen. Akava ja STTK sekä työnantajat EK:n ja Kuntatyönantajien KT:n johdolla ovat hyväksyneet työmarkkinajärjestön yhteisen ratkaisun ja ymmärrän hyvin Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin turhautumisen, pettymyksen ja twiitin: ”Ei voi olla niin että osa palkansaajista kantaa vastuun että pakotelait saadaan pois eduskunnasta. Missä muiden solidaarisuus?”
SAK:lainen Palvelualojen ammattiliitto PAM, Elintarviketyöläisten liitto SEL, Auto- ja kuljetusalan liitto AKT sekä Rakennusliitto ovat jo ilmoittaneet, etteivät ne lähde mukaan puheenjohtajansa Lauri Lylyn neuvottelemaan ja hyväksymään yhteiskuntasopimukseen. SAK:lainen Metalliliitto ilmoitti lähtevänsä mukaan, mutta asetti osallistumiselleen sellaiset ehdot mihin ei tässä vaiheessa voida tietenkään suostua. Nyt ei yksinkertaisesti ole varaa keventää verotusta ja perua säästöjä – maamme velkaantuu edelleen ennätysvauhtia eikä talouden tasapainoa ole näkyvissä edes sillä vaikka yhteiskuntasopimus hyväksyttäisiinkin. Hallitus ei voi eikä tietenkään edes saa sitoa mm. talouspolitiikkansa käsiä ei tässä eikä missään vaiheessa.
Itse toivon edelleen, että SAK saa viikonlopun aikana rivit suoriksi ja kaikki suomalaiset kantamaan vastuuta yhteisen kotimaamme tulevaisuudesta. Konsensuksella on tulosvastuu ja toivottavasti tuloksia nyt vielä tehdään. Yhteiskuntasopimuksen kaatumisella olisi kauheat vaikutukset ja seuraukset maahamme. Sellaista ei enää Suomi kestä. Ja siinä tilanteessa hallituksen on vastuullisena ja valtaan kansan valitseman tehtävä se mitä pitää tehdä. Odottaa ei enää voi.
Eduskuntaviikko näin takana. Tänään vielä salaiseksi ”leimattu” puolustusvaliokunnan kokous Nato CMX-harjoituksen ympärillä. Ja Valtiovarainvaliokunnankin kokous.
Valtiovarainvaliokunta puoltaa verosopimusta Espanjan kanssa
Valtiovarainvaliokunnassa siis tänään hyväksyimme uuden verosopimuksen Espanjan kanssa. Sopimuksen keskeisin muutos koskee siis yksityisten eläkkeiden verotusoikeuden jakoa lähde- ja asuinvaltion kesken. Toisin kuin nykyisin, näitä eläkkeitä voitaisiin verottaa jatkossa myös lähdevaltiossa. Suomi voisi verottaa siten vastedes myös niitä yksityisiä eläkkeitä, joita se maksaa täältä Espanjaan muuttaneille eläkeläisille.
Muutokseen liittyy kuitenkin siirtymäaika, joka takaa nykymuotoisen verotuksen vielä kolmannen kalenterivuoden loppuun sopimuksen voimaantulosta. Edellytyksenä on kuitenkin se, että tulo on veronalaista eläkkeensaajan asuinvaltiossa. Jos tämä veronalaisuusehto ei täyty, uuden sopimuksen mukainen verotusoikeus syntyy välittömästi. Tavoite on, että sopimusta voitaisiin soveltaa vuoden 2017 alusta yksityisten eläkkeiden verotusta koskevin siirtymäsäännöksin.
Yksityisten eläkkeiden verotukseen liittyy myös tavallisuudesta poikkeava, ns. käänteinen hyvitysmenetelmä, jolla tulon kaksinkertainen verotus poistetaan. Kun kaksinkertaisen verotuksen poistaa yleensä asuinvaltio, käänteisessä hyvitysmenetelmässä sen poistaa tulon lähdevaltio. Jos siis eläkkeensaaja asuu Espanjassa ja saa Suomesta yksityistä eläkettä, Espanja verottaa eläkettä asuinvaltiona ja Suomi lähdevaltiona, mutta Suomi vähentää tulosta Espanjan veron. Vähennettävä määrä ei saa olla kuitenkaan suurempi kuin vastaavasta tulosta täällä maksettava vero. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että Espanjassa asuva eläkeläinen maksaa Suomesta saamastaan eläkkeestä vähintään yhtä paljon veroa kuin Suomessa asuva, vastaavaa eläkettä saava henkilö.
Pidimme valtiovarainvaliokunnassa nyt tehtyä uutta sopimusta onnistuneena lopputuloksena ja vastauksena pitkäaikaiseen muutostarpeeseen. Se päivittää voimassa olevan, monin osin vanhentuneen ja erityisesti eläkeartiklan osalta kriittistä keskustelua herättäneen sopimuksen vastaamaan kansainvälisiä linjauksia. Esityksen perusteluista ilmenee myös, että ratkaisevia sykäyksiä neuvotteluprosessissa ovat olleet mm. OECD:n verosopimusmallin muutos vuonna 2005 sekä Tanskan ratkaisu, jolla se irtisanoi oman verosopimuksensa Espanjan kanssa. Muutoksen soisi edistävän myös Portugalin kanssa parhaillaan käytäviä verosopimusneuvotteluja.
Esityksessä ei ole arvioitu kovinkaan tarkasti, mikä vaikutus sopimusmuutoksella on verotuottoihin. Huomattava on myös, että pienien eläkkeiden verotus on useissa tapauksissa Espanjassa ankarampaa kuin Suomessa, joten eläketuloista syntyvä mahdollinen verotuotto kohdistuu lähinnä suuriin eläkkeisiin. Verotuottoa voi synnyttää lisäksi sopimusmuutos, jolla täällä olevista asunto-osakkeista saatava vuokratulo ja luovutusvoitto voidaan verottaa Suomessa.
Meidän mietintö (VaVM 2/2016 vp – HE 5/2016 vp) valmistui perjantaina 4. maaliskuuta. Asian lopullinen hyväksyminen vaatii vielä täysistuntokäsittelyn.
Huomenna työviikko jatkuu vielä aamusta Hämeenlinnassa Kokoomuksen puheenjohtajapäivillä. Saamme tänne Hämeeseen vieraaksemme yli 500 kokoomuslaista puheenjohtajaa ja valtuutettua ympäri Suomen. Hieno perinne saa jatkoa ja jälleen hieno saada hämäläisenä kansanedustajana isännöidä tällaista päivää.