Viime viikolla Helsingin Sanomat uutisoi tuoreesta lasten liikuntatutkimuksesta. Liikuntatieteiden maisterin Anne Soinin väitöstutkimuks Jatkuvasti liikkeessä – kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus paljasti pelätyn. Vaikka yleisesti uskotaankin, että pienet lapset liikkuvat jo luonnostaan riittävästi niin itseasiassa totuus on toinen. Tuore väitöstutkimus paljasti, että jo päiväkotilapset liikkuvat liian vähän ja vastaavasti istuvat taasen liikaa.
Varhaiskasvatuksen liikuntausuositus on ”kaksi tuntia liikuntaa päivässä”. Tutkittu arki kuitenkin kertoi, että päiväkotipäivästä vain noin kaksi prosenttia kului vähintään kohtuullisesti kuormittavan leikin merkeissä. Ja hyvin harva liikkuu reippaasti tuon suositellun kaksi tuntia päivässä. Ja kaiken kaikkiaankin yli puolet maamme lapsista ja nuorista liikkuvat liian vähän.
Yksi meidän tavoite on ollut saada lapset liikkumaan. Itse muistan kuinka opiskeluaikanani ystäväni ja opiskelukaverini Titta Helenius teki tutkimustyötä koulupihojen parissa. Se työ ja Titan tapa sitä esitellä ja kertoa herätti minut. Pihoista hyvin harvat on tehty niin että ne kannustavat luontaiseen ja jopa huomaamattomaan liikuntaan. Se jäi silloin mieleen ja sitä viestiä olen itse yrittänyt aina viedä eteenpäin myös päätöksentekijänä. Ja kouluissa pitäisi myös varmistaa sekin, että välitunnit ovat riittävän pitkiä tekemisen ja liikkumisen mahdollistamiseksi ja toisaalta valvonta pitäisi aina järjestää niin, että jopa hiihto tai lenkkeily lähialueilla olisi mahdollista. Itse olen vienyt eteenpäin myös ns. yhtä pidempää välituntia -ajatusta. Siinä päivään mahdutetaan yksi esimerkiksi puolentunnin välitunti millä pystytään koulun niin halutessaan lisäämään lasten ja nuorten jokapäiväistä liikuntaa paljon. Lisäliikuntatuntien lisäksi tai rinnalla siis.
Toinen iso juttu on ollut entisen opetusministeri Sari Sarkomaan työ palauttaa kerhotunnit kouluihin. Tässä on onnistuttukin mitä parhaiten. Tavoitteemme oli se, että jokaiselle lapselle voitaisiin taata yksi maksuton harrastustunti viikossa ja tähän on kerhorahoilla hyvin päästykin. Ja onneksi monessa paikassa tarjolla on myös juuri liikunta-, temppu- tai joku muu vastaava liikunnan riemuun nojaaja kerhotunti.
On hienoa, että myös urheiluseurat ovat heränneet siihen, että harrastukset ovat korkeiden hintojen vuoksi karanneet monen ulottumattomiin. Tätä jo tuimme OKM:n ja Valtion Liikuntaneuvoston kautta suora seuratuella. Olemme ohjanneet siis seuroille rahaa merkittävästi jos ne ovat sitoutuneet tarjoamaan myös edullisia liikunta- ja harrastusvaihtoehtoja. Suoran seuratuen erinomaisia esimerkkejä löytyy ympäri Suomen kymmenistä ja kymmenistä eri seuroista.
Itse lähdin tänään mukaan Kiekko-Nikkareiden Kummiksi. Riihimäkeläinen jääkiekkoseura etsii nimittäin nyt kummeja sponsoroimaan lasten ilmaista kiekkokoulua. Syksystä 2015 lähtien Kiekko-Nikkarit on halunnut tarjota kaikille lapsillemahdollisuuden kokeilla jääkiekon pelaamista ilmaiseksi järjestämälläkiekkokoulun jossa ei ole osallistumismaksua.
”Ilmainen kiekkokoulu ei ole mahdollista ilman ympäröivän yhteisön tukea. Seuratarjoaakin yrityksille ja yksityisille henkilöille mahdollisuuden tukea kiekkokouluunilmoittautuvia lapsia antamalla mahdollisuuden lähteä kiekkokoulun kummiksi. Osallistuminen on yksinkertaista. Yritys tai yksityishenkilö valitseerahasumman jolla haluaa tukea kiekkokoulua. Ilmaiseen kiekkokouluun ontavoitteena saada mukaan vähintään 100 lasta. Esimerkiksi jos yksityishenkilö tukeetoimintaa 50 eurolla on tuki yhtä lasta kohden 0,50 euroa.
Kiekko-Nikkarit totesivat, että ”Haluamme omalta osaltamme olla mukana rakentamassa tulevaisuuden Riihimäkeä ja antaa kaikillelapsille mahdollisuuden kokeilla jääkiekon pelaamista sekä tarjota mahdollisimman matalankynnyksen hienon harrastuksen aloittamiselle. Olet lämpimästi tervetullut mukaan tukemaankiekkokoulutoimintaa.”
Minä vastasin siis kyllä. Hieno juttu ja haluan tätä olla tukemassa. Jos sinäkin innostuit niin haastan sinutkin mukaan. Halutessasi lisätietoja: Kiekko-Nikkareiden Ilmaisen Kiekkokoulun Kummi.
Vierivä kivi ei sammaloidu. Niinhän se vanha sanontakin kuului. Nyt minä lähden myös liikkeelle. Tämä päivä menee tosin vain hyötyliikunnan parissa. Hissit siis pannaan ja rappusia matkaan.
…
Kello 20.03 ja kotona Lopella.
Tänään eduskunnassa vauhdikas päivä. Kokouksissa paljon ajankohtaisia asioita ja totta kai myös ulkoasiainvaliokunnassa puhutti tämä Viron sotaharjoituskin. On hämmentävää, että joku haluaa hallituksen pöydästä kerta toisensa jälkeen vuotaa julkisuuteen täysin keskeneräisiä asioita. Tässäkin siis tilanne jopa se, että varsinaista kutsua Suomelle osallistua Viron harjoitukseen ei ole vielä tullut. Jollain tavalla tarkoitusperäiseltä tämä tuntuu. En voi kuin ihmetellä.
Itse olen sitä mieltä, että meidän kannattaa osallistua kaikkiin erilaisiin harjoituksiin mihin meidät kutsutaan, mutta vain jos niistä on hyötyä meidän joukkojen osaamisen suhteen tai ne luovat lisäturvaa tulevaisuuteen. Eikä todellakaan jättää yhtäkään harjoitusta väliin sen takia, että joku haluaa antaa niistä täysin vääränlaisen kuvan. Niin kuin esimerkiksi pohjoismaisesta yhteistyöstä Islannin ilmatilanvalvonnassa. Pohjoismaisen yhteistyön nimiin kyllä monet vannomat, mutta jos Islannin lentoharjoitus oli vaativinta mihin Suomessa on valmiutta niin sekin kyllä kannattaa unohtaa.
Toivottavasti nyt vakavasti Suomessa herää keskustelu siitä, että uskooko joku todella niin, että pahan päivän tullen pärjäisimme yksin. Niin kuin muutamat ovat jo todenneetkin niin Putinin näkökulmasta maamme puolustus ei todellakaan ole uskottavalla tolalla. Ja jos näin todella on niin tilanteesta luulisi kaikkien olevan huolissaan.
Hieman samalaisia piirteitä on ollut tässä muiden länsimaiden jo käyttämässä verkotiedustelussakin. Nyt sitä vastustaa esimerkiksi ministeri Krista Kiuru. Ruotsissa vastaava lainsäändäntö on estänyt jo terrori-iskuilta. Kysymys kuuluukin haluaako joku Suomessa ottaa harteilleen sellaisen taakan, että ontuvan ja puutteellisen lainsäädännön takia meillä pääsee jotain vakavaa sattumaan. Olemme siis tässäkin kohdin puolustuksemme kanssa muita heikompia.
Mutta näihin teemoihin palaan tässä vielä monta kertaa. Mutta peruslähtökohtani minulla on siihen, että arjen turvallisuuteen pitää nyt panostaa lisää. Se tarkoittaa hieman rajavartioinnissa paluuta vanhan suuntaan lentokenttä ja rajanylityspaikkapainotteisesta valvonnasta. Se tarkoittaa lisää poliiseja arkeen ja näkymään myös tiellä. Ja se tarkoittaa vähintään 1,5% sitomista BKT:sta puolustusvoimille ja näin maasto- ja muiden koulutusvuorokausien oikeaa tasoa ja kertausharjoitusmäärien korotusta riittävälle tasolle. Ja sen lisäksi olen valmis varmistamaan erillisrahoituksella puolustusvoimien isommat kalustohankinnat niin maavoimissa, merivoimissa kuin ilmavoimissakin. Ja olen valmis uudistamaan lainsäädäntöämme niin, että esimerkiksi terrorismiuhkaan ja vastaaviin voidaan puuttua myös verkossa ja havaita ne ajoissa. Turvallisuus on siis ennen muuta fakta ja siihen pitää nyt panostaa.
Eduskunnassa myös muutama palaveri tulevista liikunta-asioista ja sitten täysistunto. Nyt jo kotona. Huomenna jatkamme ja palaan aamusta kalastuslaki asiaan ja ennen muuta sen asetusluonnokseen. Se huomenna myös meillä ympäristövaliokunnassa käsittelyssä. Tulen esittämään muutoksia mm. hauen ja kuhan suhteen. Ei niihin tarvita kappalerajoituksia ja ylämittoja runsaskalaisissa vesissä. Heikot ja herkät kalakannat eli mm. lohikalat ovat asia erikseen. Huomenna tästä lisää.