Sellainen tyttöjen päivä monella tänäänkin. Ja edelleen kaksi kolmasosaa koulua käymättömistä lapsista ja nuorista on tyttöjä. Väkivallan pelko koulumatkoilla ja kouluissa on usein syy koulun jättämiseen. Jopa 60 miljoonaa tyttöä joutuu joka vuosi seksuaalisen väkivallan kohteeksi koulumatkoilla. Ja 20-30 % teini-ikäisistä tytöistä on kokenut häirintää koulussa.
YK:n mukaan itseasiassa ”joka vuosi lapsiavioliitto varastaa miljoonien tyttöjen oikeuden koulutukseen ja itsensä kehittämiseen.”
”Tänä vuonna tyttöjen päivänä innovoidaan tyttöjen koulutuksen turvaamiseksi. YK:n tasa-arvojärjestö UN Women tukee innovatiivisia keinoja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Tämä on mahdollista vain Sinun kaltaistesi lahjoittajien ansiosta. Yhdessä voimme varmistaa, että yksikään tyttö ei jätä koulua kesken väkivallan tai lapsiavioliiton vuoksi.”
Maailmalla tilanne siis synkkä ja surullinen. Työtä riittää. Mutta myös meillä Suomessa. Vaikka monessa asiassa tytöt ovat meillä kouluissa ”poikia edellä” niin suomalaisessa yhteiskunnassa tyttöjen ja heistä kasvavien naisten asema ei ole niin hyvä.
Tänään on YK:N Kansainvälinen Tyttöjen Päivä. Pysähdytään hetkeksi miettimään ja tehdään.
Toivon, että tämä päivä huipentuu Malalan Nobelin Rauhanpalkintoon.
….
Ei anteeksipyyntöä, ei pahoittelua.
Omistajaohjausministeri Heidi Hautalan mediatilaisuus toi tänään odotetun ja jo keskusteluissa tiedetyn uutisen. Ministeri kertoi jättävänsä tehtävänsä. Tapahtumien kulkua ei alunperin kerrottu totuuden mukaisesti ja tämä töi luottamuksen. Muuta vaihtoehtoa ei enää eilisen jälkeen ollut. Pääministeri Jyrki Katainen kommentoi tilannetta toteamalla, että ”se, mitä hän (Heidi Hautala) kertoi alkuun julkisuuteen, ei vastannut sitä viestiketjutusta, kuka oli sanonut ja mitä. Tämä antoi syyn epäillä hänen motiivejaan.
Itseasiassa tiedotustilaisuus johdatteli aikalailla vihreiden tuttua käsikirjoitusta. Ensin kerrotaan, että en ole tehnyt mitään värää pitkän kaavan mukaan ja sitten sivulauseessa kerrotaan, että eroan vaikka en olekaan tehnyt mitään värää ja loppupuhe sitten puhutaan ”puolueen periaateohjelmaa”. Näin tälläkin kertaa. Omassa toiminnassa ei siis nähty mitään värää eikä pahoiteltavaa saatikka anteeksi pyydettävää.
Ja vain hetki tämän jälkeen tuli ehkä tapauksen vakavin tieto. Tiedotustilaisuudessa kerrotuista viesteistä, viestiketjun palasista, vakavin ja jo yksin eroon riittänyt viesti jätettiin syystä tai toisesta kertomatta. Salatussa viestissä oli Iltalehden paljastaman mukaan viesti, että ”rikosilmoituksen poisvetämisestä päätetään tarvittaessa yhtiökokouksessa ja samalla toimitusjohtaja vaihdetaan.” Suora uhkausviesti jätettiin siis kertomatta. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen näyttää tieneen uhkausviestistä sillä hän kiirehti toteamaan, että uhkausviestin piti olla siinä taustamateriaalissa, mikä julkistettiin. Tämä laittaa kysymään, että oliko vakavimman viestin salaaminen kuitenkin laajemmankin porukan päätös?
Todella surullinen ja valitettava tapahtumaketju mikä sai nyt vakavimman mahdollisen päätöksen. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut.
Ensi viikolla hallitus saa uuden ministerin. Eduskunnan kuppilassa nimiä jo olikin vihreiden ryhmästä spekulaatioissa enemmänkin. Ehkä mielenkiintoisimpana Mari Puoskarin nimi nousi esille. Katsotaan mitä vihreät päättävät.
…
Mutta paljon päivässä muutakin.
Lohiasiaan upea päätös.
Saimme väännettyä aamusta erinomaisen kannanoton. Valtioneuvoston neuvotteluissa kirjattiin erittäinkin tiukka kanta Itämeren lohikannan pelastamiseksi ja me teimme vastaavan ympäristövaliokunnassa. Annoimme siis lausuntomme kannastamme Itämeren lohikiintiöistä (Komission ehdotus neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2014, E 115/2013).
Yhdyimme asiassa ”valtioneuvoston kantaan ja valtioneuvoston tavoin edellytimme, että Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiötä määritettäessä Suomi pyrkii löytämään yhteisymmärryksen komission ja muiden Itämeren jäsenvaltioiden kanssa komission ehdotusta huomattavasti pienemmästä lohen TAC:sta pyrkien ICES:n tieteelliseen neuvonannon mukaiseen tasoon.” Tarkka muotoilumme: ”Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiöitä määritettäessä Suomi pyrkii löytämään yhteisymmärryksen komission ja muiden Itämeren jäsenvaltioiden kanssa komission ehdotusta huomattavasti pienemmästä lohen TAC:sta pyrkien ICES:n tieteellisen neuvonannon mukaiseen tasoon.”
Korostimme, ”että istutettujen lohien eväleikkaukseen liittyvät moninaiset kysymykset tulee pyrkiä selvittämään pikaisesti ja näiden selvitysten perusteella tulee arvioida, onko kaikkien Itämeren istutuspoikasten eväleikkaus tulevaisuudessa tarkoituksenmukaista.”
Ja lopuksi kannoimme huolta myös, että ”Itämeren lohen luontaisen poikastuotannon kasvattaminen kaiken kalastuksen säätelyllä sekä muilla kantojen hoitotoimilla nykyistä suuremmaksi edistää pitkällä tähtäimellä kantojen elpymistä koko Itämeren mittakaavassa ja on myös säädellyn ammattimaisen rannikkokalastuksen säilyttämistavoitteen mukaista.”
Tässä vielä koko valiokuntamme kannanotto lohiasiaan:
****************
YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan Itämeren silakan, kilohailin, turskan ja punakampelan kiintiöistä. Valiokunta tarkastelee vuoden 2014 kalastuskiintiöehdotusta oman toimialansa kannalta keskittyen uhanalaisten luonnonlohikantojen tilaan ja niiden monimuotoisuuden säilyttämiseen. Valiokunta otti lausunnossaan YmVL 12/2012 vp vuoden 2013 lohikiintiön osalta 17.10.2012 kannan, jonka mukaan Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiön koon määrittämisessä tulee valtioneuvoston ja komission kantaa selkeämmin noudattaa ICES:n tieteellistä neuvonantoa ja varovaisuusperiaatetta.
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on viime vuosina ilmaissut huolensa Itämeren jäljellä olevien luonnonlohikantojen tilasta ja geneettisestä monimuotoisuudesta. Myös Itämeren suojelukomissio (HELCOM) on kiinnittänyt huomiota Itämeren luonnonlohikantojen heikkoon tilaan. Voimakkaiden lohikantojen ehdoilla mitoitetussa nykyisessä Itämeren lohen sekakantakalastuksessa pienten lohikantojen todennäköisyys menettää peruuttamattomasti kannan elinkyvylle tärkeitä geneettisiä ominaisuuksia tai riski koko kannan häviämiseen on edelleen suuri. Valiokunta toteaa, että kalastuksen säätelytoimien lisäksi tarvitaan jokikunnostuksia, veden laadun parantamista ja nousuesteiden poistamista.
Vuonna 2012 Tornionjokeen nousi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lohilaskurin mukaan noin 60 000 lohta ja vuonna 2013 noin 52 000 lohta. Näiden lukujen lisäksi Tornionjokeen nousi jonkin verran lohta Kattilakoskeen sijoitetun laskurin alapuolelle. Pohjoisten jokien varsin hyvästä lohennoususta huolimatta useat Itämeren pääaltaan lohikannat ja eräät pienet lohikannat Pohjanlahdella ovat kuitenkin edelleen heikossa tilassa. Pääsääntöisesti pohjoisen Pohjanlahden lohikannat ovat vahvempia kuin eteläisen Pohjanlahden ja Itämeren pääaltaan lohikannat. ICES arvioi lohikantojen tilaa niiden toteutuneen vaelluspoikastuotannon ja arvioidun potentiaalisen vaelluspoikastuotannon suhteen perusteella. ICES:n arvion mukaan vain Kalix- ja Umeå-Vindelnjoissa on smolttituotanto 70 prosentin todennäköisyydellä kestävän enimmäistuoton mahdollistavalla tasolla Itämeren kaikkiaan 27 lohikannasta. Valiokunta toteaa, että heikkojen luonnonlohikantojen tilan parantaminen edellyttää pitkäjänteisiä toimia sekä kalastuksen säätelyssä että muiden kantoja elvyttävien toimien osalta. Lohen elinkierto etenkin pohjoisissa joissa on varsin pitkä, joten elvyttävien toimien pysyvämmät vaikutukset näkyvät vuosien viiveellä.
Komission esitys Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikantojen kalastuskiintiöksi vuodelle 2014 on yhteensä 108 421 lohta. Kiintiöesitys on samansuuruinen kuin viimevuotinen kiintiö. ICES:n neuvonannon mukaan suurin sallittu lohisaalis (TAC) tulisi vahvistaa 78 000 loheksi. Valiokunta toteaa komission esityksen olevan ICES:n neuvonannon mukainen vain siinä tapauksessa, että raportoimaton ja väärin raportoitu lohisaalis olisi ensi vuonna alle 5 375 lohta. Valiokunta huomauttaa, että määrä on huomattavasti pienempi kuin viimeisimmät, vuoden 2012 tilannetta koskevat arviot raportoimattoman, väärin raportoidun ja poisheitetyn lohen määrästä. Valiokunta toteaa, että ICES:n arvion mukaan lohisaaliin raportoimattomuutta (arviolta 20 000 lohta) esiintyy kaikissa Itämeren maissa, mutta sen määrä vaihtelee. Lohisaaliin merkittävää väärinraportointia meritaimensaaliiksi esiintyy ICES:n arvioiden mukaan kuitenkin ainoastaan Puolassa. Puolan ilmoittamien saalistilastojen mukaan puolalaisten alusten taimensaalis suhteessa lohisaaliiseen on moninkertainen verrattuna samalla alueella kalastaneiden muiden Itämeren maiden aluksiin.
ICES:n arvion mukaan vuonna 2012 raportoimaton lohisaalis oli 18 %, väärin raportoitu saalis 10 % ja kuolleena poisheitetty saalis 5 % koko Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden saaliista arvioituna. Valiokunta toteaa, että ICES ottaa lohikanta-arviossaan huomioon aliraportoinnin, väärin raportoinnin ja poisheitettyjen kuolleiden lohien määrän, jotta kalastuksesta aiheutuneen kuolevuuden kokonaisarvio olisi mahdollisimman todenmukainen. ICES:n arvioiden mukaan väärin raportoidun lohen määrä on vähentynyt huomattavasti Itämeren lohenkalastuksessa vuosina 2010-2012, mutta tämä muutos on huomioitu ICES:n arvioissa ja neuvonannossa. Komission valvontakäynneissä Puolassa vuonna 2013 ei ole toistaiseksi todennettu laajamittaista raportoimatonta lohenkalastusta. Valiokunta pitää kuitenkin edelleen välttämättömänä, että Itämeren lohenkalastuksen ja lohen myynnin valvontaa erityisesti eteläisen Itämeren alueella tehostetaan ja valvonnan tulokset julkistetaan avoimesti.
Valiokunta toteaa, että salakalastuksesta ja lohen poisheitosta ei voida saada tarkkoja tietoja, mutta ICES:n esittämien arvioiden perusteella voidaan päätellä, että Itämeren lohenkalastukseen sisältyy vieläkin hyvin todennäköisesti raportoimatonta, väärin raportoitua kalastusta ja lohien poisheittoa. Nämä lohet tulee ottaa huomioon kokonaisuutena kiintiöitä asetettaessa. Todennäköinen raportoimattoman ja väärin raportoidun ja poisheitetyn lohen pyynnin vaikutus luonnonlohen kuolevuuteen tulee ottaa huomioon varovaisuusperiaatteen mukaisesti, kunnes saadaan selkeitä viitteitä siitä, että sitä ei enää merkittävästi esiinny. Edellä todettuun viitaten valiokunta pitää välttämättömänä, että vuoden 2014 lohikiintiö Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden osalta määritetään komission esittämää tasoa huomattavasti alemmalle tasolle ICES:n neuvonantoa lähtökohtana pitäen.
Suomenlahden lohikiintiöksi komissio on ehdottanut 7 256 lohta. Kiintiöesitys on 53 % pienempi kuin viimevuotinen kiintiö. ICES:n kalastuskiintiösuositus perustuu Suomenlahden tilastoidun lohisaaliin keskiarvoon vuosina 2010-2012. Suomenlahden lohisaalis koostuu suurimmaksi osaksi vaelluspoikasistutuksista peräisin olevista kaloista, joista valtaosalta on leikattu rasvaevä. Keskeiseltä rysäkalastusalueelta Kotkan edustalta kerätyissä saalisnäytteissä on luonnonlohien osuus ollut riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan 6-41 % vuosina 2001-2010. DNA-analyysien mukaan luonnonlohet ovat peräisin Pohjanlahden lohikannoista, Suomenlahden luonnonlohia näissä saalisnäytteissä ei ole havaittu. Valiokunta toteaa, että Suomenlahden kalastuskiintiön säätely ei juurikaan vahvista Viron pieniä luonnonlohikantoja. Toisaalta Suomessa on vastikään päätetty Kymijoen kalatien rakentamisesta. Valtioneuvoston hyväksymän kalatiestrategian mukaisesti tulevina vuosina tulee huolehtia siitä, että kalastuksen säätely mahdollistaa lohen nousun Kymijokeen. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa Suomenlahden lohikiintiön säätelyllä mahdollistetaan istutettujen kalojen rannikkopyynti, mutta samalla turvataan riittävän suuri kutukalojen määrä Kymijoessa.
Valiokunta pitää asianmukaisena Suomenlahden nykyisen kiintiön alentamista, mutta pitää kuitenkin tärkeänä, että eväleikattujen istutettujen lohien pyynti on mahdollista jatkossakin. Tulevaisuudessa Suomenlahdella tulee pyrkiä siihen, että lohen ammattikalastus kohdistuu eväleikattuihin istutuslohiin ja luonnonkudusta peräisin olevat lohet vapautetaan. Valiokunta korostaa, että tätä kautta istutetun lohen myynti vähittäiskaupassa todennäköisesti helpottuisi ja sitä olisi helpompi markkinoida kuluttajille. Valiokunta huomauttaa tässä yhteydessä, että kotimaisen kalan kulutus on pudonnut erittäin alhaiselle tasolle ja pitää tärkeänä, että kestävästi pyydettyä kotimaista kalaa pyritään saamaan monipuolisesti vähittäismyyntiin.
Valiokunta katsoo, että lohen ammattikalastussaaliiden lisäksi on selvitettävä nykyistä tarkemmin myös muun kuin ammattikalastuksen lohisaaliit rannikoilla erityisesti verkko- ja rysäkalastuksen osalta sekä rajoitettava tehokkaasti tätä ei-ammattimaista meripyyntiä. Osa ns. harmaan kalastuksen lohista päätyy todennäköisesti säädösten vastaisesti myyntiin. Harmaaseen kalastukseen sisältyy tällä hetkellä mitä ilmeisimmin valvonnallisia ongelmia. Keskeiset säädökset, joilla Euroopan unionissa pyritään parantamaan yhteisen kalastuspolitiikan säädöstön noudattamista alan toimijoiden ja jäsenvaltioiden keskuudessa, ovat neuvoston ja komission ns. LIS-asetus, neuvoston ja komission valvonta-asetukset sekä neuvoston kalastuslupia koskeva asetus.
[Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 (neuvoston LIS-asetus); Komission asetus (EY) N:o 1010/2009 laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (komission LIS-asetus); Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisenkalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007,(EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (neuvoston valvonta-asetus); Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (komission valvonta-asetus); Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008 yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille, asetusten (ETY) 2847/93 ja (EY) 1627/94 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) 3317/94 kumoamisesta.] Yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvontaa ja seuraamusjärjestelmää koskevien asetusten täytäntöönpano edellyttää Suomessa uusia laintasoisia säännöksiä. Keskeinen uudistus on kalastusrikkomuksia koskeva ns. pistejärjestelmä. Toimeenpantavat EU:n asetukset ovat osin erittäin yksityiskohtaisia, mutta asianmukaisesti toteutettuina niillä voidaan tehostaa lohenkalastuksen valvontaa ja säädösten noudattamista. Myös vapaa-ajankalastusta joissa ja merellä tulee jatkossa valvoa tehokkaasti.
Valiokunta korostaa ICES:n tieteellisen neuvonannon parantamistarvetta etenkin siltä osin, että raportoimattoman saaliin arviointia kehitetään edelleen ja raportoimattomista lohisaaliista pyritään saamaan mahdollisuuksien mukaan tarkempia tietoja myös kalakaupan piiristä sekä arvioita harmaan talouden myynnistä. Vapaa-ajankalastuksessa arvioidaan saatavan tällä hetkellä noin 20 % lohisaaliista, mutta tästäkin kalastuksesta kaivataan luotettavampia ja tarkempia saalistietoja.
Valiokunta pitää tärkeänä, että istutettujen lohien eväleikkaukseen liittyvät moninaiset kysymykset tulee pyrkiä selvittämään pikaisesti ja näiden selvitysten perusteella tulee arvioida, onko kaikkien Itämeren istutuspoikasten eväleikkaus tulevaisuudessa tarkoituksenmukaista. Valiokunta huomauttaa lopuksi, että Itämeren lohen luontaisen poikastuotannon kasvattaminen kaiken kalastuksen säätelyllä sekä muilla kantojen hoitotoimilla nykyistä suuremmaksi edistää pitkällä tähtäimellä kantojen elpymistä koko Itämeren mittakaavassa ja on myös säädellyn ammattimaisen rannikkokalastuksen säilyttämistavoitteen mukaista.
Lausunto
Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa,
että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan ja valtioneuvoston tavoin edellyttää, että Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiöitä määritettäessä Suomi pyrkii löytämään yhteisymmärryksen komission ja muiden Itämeren jäsenvaltioiden kanssa komission ehdotusta huomattavasti pienemmästä lohen TAC:sta pyrkien ICES:n tieteellisen neuvonannon mukaiseen tasoon.
*****************
Mutta nyt eduskuntapäivä paketissa ja koko viikkokin. Kohtia kohden. Huomenna sitten Kokoomuksen puoluevaltuuston kokoukseen Järvenpäähän ja järjestöpäiville.