Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 2005 Lopen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Timo Heinonen

Kynästä, tiistaina 06.12.2005

Timo Heinonen JUHLAPUHE 6.12.2005 Launonen
kunnanvaltuuston puheenjohtaja – puhuttaessa muutokset mahdollisia –

Kunnioitetut lotat ja sotiemme veteraanit, paitsi että olemme Teille nöyrän kiitollisia, olemme Teistä ylpeitä.

Arvoisat kutsuvieraat, ansaitusti ylpeät suomalaiset – hyvät naiset ja herrat.

Tänäänkin suurin osa suomalaisista nuorista, alle 20 –vuotiaista, miehistä suorittaa asepalveluksen. He arvostavat – teidän veteraanien perintöä kantamalla vastuunsa ja haluamalla antaa oman panoksensa maamme turvallisuuden ja kaikinpuolisen menestyksen takaamiseksi. Se on kiitos Teille!

Tänään saamme viettää Itsenäisen Suomen jo 88 vuosipäivää. Uusi vuosituhat on vasta alkanut ja samalla myös uusi vuosisata. Monikaan ei olisi osannut Suomessa ja vielä vähemmän maailmalla ennustaa millainen vuosisata oli edessä 1900-luvun alussa. Nyt tilanteemme näyttää paremmalta.

***

1900-luku oli nopean kehityksen mutta myös suunnattomien mullistusten vuosisata – itsenäistymisen myllerrys, vapaussota, kaksi veristä maailmansotaa, kylmäsota jne. Ja näiden kaikkien tapahtumien pyörteistä Suomi selviytyi lopulta voittajana, olkoonkin että välillä kohtalomme oli hiuskarvan varassa.

Arvoisat kuulijat. Suomen ja sen lähiympäristön turvallisuus on mielestäni nyt ja ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa rauhallinen ja vakaa. Näin voimme hyvin uskoa. Kaikki ennemerkit lupaavat asian olevan näin.

***

Vajaa sata vuotta sitten tilanne ei ollut näin.

Pienten valtioiden synty on lähes poikkeuksetta ollut seurausta suurten kansakuntien välisistä sodista. Tietenkin se on vaatinut muitakin edellytyksiä.

Suomalaisten tietoisuutta omasta kansallishengestään vahvisti erityisesti Elias Lönnrotin kokoama kansalliseepos Kalevala. Vuonna 1834 ilmestynyt Kalevala oli suomalaisille osoitus siitä, että Suomenkin kansa on kulttuurikansa.

Tämä oli vain yksi askel kohti itsenäistä Suomea – itsenäisyyden saavuttaminen oli itseasiassa monisatavuotisen kehityksen seurausta.

Tarvittiin luja usko omaan kulttuuriin ja sivistyksen voimaan sekä vahva tahto rakentaa oma isänmaa. Sitä tahtoa yritettiin suomalaisista nujertaa monin eri keinoin, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Europpaan syntyi 10 uutta valtiota, Suomi niiden joukossa. Kuitenkin vain 20 rauhan vuoden jälkeen syttyneessä II maailmansodassa Neuvostoliitto valloitti ne kaikki – lukuunottamatta yhtä. Pieni ja sisukas Suomi kesti – taipui – mutta ei koskaan katkennut.

***

Työ isänmaan hyväksi on vaatinut raskaan veron myös täällä Lopella.

Lopen Historian mukaan talvisotaan osallistui Lopelta kaikkiaan tuhat miestä. Heistä suurin osa III divisioonassa JR 15:sta. Turengin Kuumolassa perustettu pataljoona siirtyi välittömästi Summan rintamaosalle valmistelemaan puolustuasemia.

Neuvostoliiton hyökkäys Summassa alkoi 6. joulukuuta 1939 kuin sattumalta 22. itsenäisyyspäivänämme.

Loppilaisten pataljoona taisteli etulinjassa, tammikuun lepojaksoa lukuunottamatta koko sodan ajan. Helmikuussa 1940 rykmentti, oltuaan välillä muissa tehtävissä ja suoritettuaan rasittavan edestakaisen marssin Länsi-Kannakselle, osallistui Summan ratkaisutaisteluihin. Oma isoisäni oli mukana tuossa taistelussa ja uskon, että myös osa tiestä, vielä useamman isä, lähes kaikkien isoisä tai isoisoisä osallistui tähän uhraukseen kotimaamme eteen.

Koko talvisodan ajan Lopen miehet täyttivät tehtävänsä kunniakkaasti heidän rintamaosansa murtumatta missään paikassa kovienkaan hyökkäysten puristuksessa. Loppilaisten uhraus oli suuri – peräti 8,3 prosenttia miehistä antoi henkensä ennen kuin olisi taipunut. Luku on huomattavasti korkeampi kuin Hämeenlinnan sotilaspiirin yleinen prosentti. Loppilaisista suurimman mahdollisen uhrauksen antoi Talvisodassa 83 miestä – lähes koko yksi nykyinen Lopen miesten ikäryhmä.

Jatkosodassa useimmat loppilaiset taistelivat ns. Lopen Pataljoonassa, joka perustettiin Lopella 11.6.1941 ja joka kuului sodan alussa JR3:een. Sodan alussa Lopen Pataljoona kävi elokuussa ankaran torjuntataistelun Kämärässä Kannaksen rintamalla.

Lopen nuoret miehet – nuorimmat vasta 17 vuoden ikäisiä – torjuivat Viipurista päin hyökänneen ylivoimaisen vihollisen joukot osoittaen suurta urhoollisuuttaan vuorokauden kestäneessä yhtäjaksoisessa ja verisessä taistelussa.

Jorma Kallenaution kirjoittaman Lopen Historian mukaan Kämärän taistelussa kaatui 21 ja haavoittui 61 loppilaista yhden vuorokauden aikana. Pataljoonan komentaja majuri A. Ikonen totesi myöhemmin Lopen miesten ollen pataljoonan parasta sotilasainesta. Sodan lopussa kesällä 1944 pataljoona tuhosi vielä vastustajalta mm. kokonaisen panssarirykmentin viimeistä vaunua myöten. Pataljoona kotiutettiin Lopelle 17.11.1944.

Kaikkiaan Talvi- ja Jatkosodassa kaatui 250 loppilaista ja haavoittui noin 500 loppilaista miestä. Moni perhe jäi ilman poikaa – moni koti jäi ilman isää. Sotainvalidejä Lopella oli sodan päätyttyä noin kolme sataa. Sodan aiheuttamat menetykset olivat siten erittäin raskaat.

***

Kaikki edesmenneet sukupolvemme ja myös jälleenrakennuksesta vastanneet suomalaiset ovat jättäneet meille siis arvokkaan perinnön, itsenäisen Suomen.

Sitä tulee vaalia siten, että myös meidän lapsilla ja lapsen lapsilla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä tulevaisuudessa.

***

Toisen maailmansodan rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen maailmass alkoi uusi historian vaihe. 35 vuotta kestänyt Kylmän sodan vaihe, joka päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen vasta 1990-luvulla – vasta vain hetki sitten.

Euroopan yhdistymiskehitys sai alkunsa samaan aikaan kuin kylmäsota – Euroopan yhdistymisen alkusysäys oli maailmansotien järkytys.

Euroopassa vallitsi ilmapiiri – järkytyksen ilmapiiri, jossa oli yhteisymmärrys siitä, että vain tiivis poliittinen ja taloudellinen yhteistyö voivat estää uuden suursodan Euroopassa.

Tämä rauhan, turvallisuuden ja vakauden tavoite on edelleen tärkeässä asemassa Euroopassa.

***

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Suomen turvallisuuteen vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet voimakkaasti. Maailmanpolitiikkaa hallinneen idän ja lännen vastakkainasettelun on korvannut uusi yksinapainen järjestelmä. Venäjä on nykyään kiinteässä yhteistyössä muuttuneen ja laajentuneen Euroopan ja Naton kanssa.

Suurimmat huolenaiheet liittyvätkin tänä päivänä Eurooppaa uudella, mutta erittäin vakavalla tavalla koskeviin turvallisuusuhkiin. Tällaisia ovat terrorismi, joukkotuhoaseet, ympäristökatastrofit ja mahdolliset alueelliset kriisit Euroopan unionin ulkorajojen tuntumassa. Oli järkyttävää huomata, että aivan vieressämme etu tai takaovellamme – Balkanilla oli vielä 1990-luvulla mahdollista toteuttaa kansamurha – ilman, että meillä oli mahdollisuutta tai kykyä puuttua siihen.

Nämä kaikki edellä luettelemani uhkakuvat tulee meidän suomalaisten ottaa tosissaan.

***

Suomessa käydäänkin turvallisuuspoliittista keskustelua tänä päivänä aktiivisemmin kuin ehkä koskaan maamme historiassa.

Aika ajoin tunteet nousevat viileän, perusteellisen harkinnan yli ja ohjaavat keskustelua ja mielipiteitä. Pääasia kuitenkin on, että keskustelua käydään avoimesti.

Uudet uhat, kuten terrorismi, nimittäin koskettavat myös meitä suomalaisia.

Niiden torjumisessa korostuu pitkäjänteinen terrorismin syiden ja toimintaedellytysten poistaminen ja kansainvälinen yhteistyö. Mielestäni Suomen on arvioitava turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa peruslinjaa myös sellaisten perinteisten turvallisuusuhkien varalta, jotka eivät ole juuri nyt todennäköisiä tai ajankohtaisia

Näihin uhkakuviin Euroopan unioni on vastannut tiivistämällä laaja-alaista yhteistyötä siviili- ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja terrorismin torjunnassa. Kriisinhallinnan kehittäminen nopean toiminnan joukkoineen sekä puolustusmateriaaliyhteistyö etenevät EU:n perustuslaillisen sopimuksen kohtalosta riippumatta. Suomi on täysimääräisesti mukana tässä oman turvallisuutemme kannalta hyödyllisessä yhteistyössä. Näiltä osin Suomen linjasta vallitsee maassamme laaja yksimielisyys.

***

Euroopan unionin uuteen nt pöydällä olevaan sopimukseen perustuslaista sisällytettiin lähinnä terrorismin torjuntaan liittyvä solidaarisuuslauseke sekä ns. turvatakuulauseke. Solidaarisuuslauseke on jo erillisellä poliittisella päätöksellä saatettu voimaan.

Turvatakuulausekkeen viesti on kaksijakoinen. Ensinnäkin EU:n jäsenvaltiot auttavat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Toiseksi EU:n Natoon kuuluvat jäsenvaltiot toteuttavat yhteistä puolustusta koskevat velvoitteensa edelleen Naton kautta.

On tärkeää muistaa, että turvatakuuartiklan myötä unionin Natoon kuuluvat ja kaikki muutkin jäsenmaat olivat halukkaita antamaan turvatakuut myös Natoon kuulumattomille EU:n jäsenmaille.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2004 turvatakuista todetaan seuraavaa: ”HVK:ssa eli Hallitusten välisessä konfrenssissa joulukuussa 2003 saavutettu yhteisymmärrys avunannosta hyökkäystilanteessa vahvistaa unionin keskinäistä solidaarisuutta. Se on poliittisesti kaikkia jäsenmaita velvoittava ja ottaa huomioon niiden noudattaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan. Yhteisymmärrys merkitsee tärkeää integraation syventämistä ja vahvistaa myös Suomen turvallisuutta.”

Olen tänäkin päivänä samaa mieltä kuin yksimielinen hallituksemme ja eduskuntamme olivat tuolloin.

Valitettavasti ns. Impivaaralainen näkökulma on astunut ja saanut uutta tuulta purjeisiin mm. muutaman eurooppalaisen valtion äänestettyä peruslain hylkäämisen puolesta. Impivaaralaisuus yliarvioi Suomen ja muiden kansallisvaltioiden kyvyn ratkoa keskeisiä haasteita ja ongelmia ilman tehokkaasti toimivaa ylikansallista päätöksentekoa ja toimintakykyä. Impivaaralaiset vastustivat Suomen EY- ja EMU –jäsenyyttä ja suhtautuvat edelleen epäillen unionin tiivistämiseen. Tämä näkyy mm. keskustelussa yhteisestä kriisinhallinnasta.

***

Itse haluan uskoa ja uskon, että Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sekä keskinäiset turvatakuut vahvistavat Suomen ja koko Euroopan turvallisuutta ja vakautta.

Keskustelusta EU:n puolustusyhteistyöstä on muodostunut nykyhallitukselle sen EU-politiikan henkinen muuri. Asenteet ovat väärällä, kylmän sodan aikakaudella. Mielestäni Suomen tulee aina olla valmis puolustamaan itseään yksin. Tästä emme voi emme ole luopumassa, mutta turvatakuut muilta EU:n jäsenmailta olisivat lisävahvistus turvallisuudellemme.

Entinen puolustusvoimain komentaja, entinen EU:n sotilaskomitean puheenjohtaja, Gustav Hägglund totesi päättyneellä viikolla:

lainaus alkaa ”Suomella ei ole turvallisuusvajetta nyt, mutta pikemminkin pitäisi pitäisi puhua turvavakuutuksesta tulevaisuuden varalle.” lainaus päättyy.

Suomi ei voi kuvitella olevansa pohjoinen saareke, joka elää omaa elämäänsä riippumattomana muusta Euroopasta. Meidän on lähdettä milestäni siitä, että meidän on otettava yhteistä vastuuta arvojen ja tavoitteiden toteutumisesta. Muussa tapauksessa eurooppalainen rauha ja vakaus ovat vaarassa järkkyä.

Ja ainakin te arvoisat veteraanit tiedätte elämänne varrelta, että vaikutukset siitä koetaan varmasti myös täällä. Ja meidän nuorempien sukupolvien tulisi muistaa tämä perintö. Me emme saa koskaan unohtaa sankarivainajiemme muistoa.

***

Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen EU:n perustuslaillisen sopimuksen tulevaisuus on kuitenkin avoin. Mielestäni Suomen kansallinen etu on toimia aktiivisesti sen puolesta, että jäsenmaiden jo kertaalleen osana perustuslakisopimusta hyväksymä turvatakuulauseke tulee joka tapauksessa voimaan jäsenmaiden välillä.

Presidentti Tarja Halonen ”ei näe EU:n turvatakuille ainakaan juridista estettä” (HS 27.8.2005). Minusta tämän passiivinen toteaminen ei ole kuitenkaan riittävää. Suomen onkin asetettava selkeäksi tavoitteeksi turvatakuista sopiminen myös sellaisessa tilanteessa, että neuvoteltu perustuslaillinen sopimus ei tulisi voimaan.

***

Vastuullinen turvallisuuspoliittinen suunnittelu ottaa huomioon tulevaisuuden ennalta arvaamattomuuden. Emme voi tänä päivänä luotettavasti ennustaa miten lähiympäristömme turvallisuuspoliittinen tilanne kehittyy esimerkiksi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden säteellä.

Maamme turvallisuuspoliittisen perusratkaisun on kuitenkin nautittava suomalaisten enemmistön tukea.

Hyvät läsnäolijat, sotiemme veteraanien ansiosta isänmaamme on tänään itsenäisempi kuin koskaan aikaisemmin. Me rauhan oloissa kasvaneet emme saa unohtaa historian opetusta. Suomea ei ole koskaan puolustanut muut kuin suomalaiset itse.

Itsenäisyys on nyt ja tulee tulevaisuudessakin olemaan turvallisuuspolitiikamme kivijalka. Suomea on valmistauduttava puolustamaan ensisijaisesti suomalaisten omin voimin, mutta olen varma, että kansainvälinen yhteistyö vahvistaa kykyämme edistää turvallisuutta omalla alueellamme ja maailmanlaajuisesti. Kansainvälinen yhteistyö lisää myös omaa kykyämme puolustaa maatamme kriisitilanteessa. Turvallisuusyhteistyön syventäminen onkin yksi tulevaisuuden pääkeskustelun aiheitamme.

Puolustusvoimien tehtävänä on varmistaa, että muuttuvassa turvallisuusympäristössä poliittisen johdon toimintavapaus säilyy mahdollisimman laajana ja aitona. Sen vuoksi otamme puolustuksen kehittämisessä huomioon sekä liittoutumattomuuden että liittoutumisen vaihtoehdot.

Puolustuksemme perusratkaisuun ei suurempia muutospaineita ole kohdistumassa. Kaikissa tapauksissa tarvitsemme kuitenkin yhteistoimintakykyä voidaksemme toimia kansainvälisten joukkojen osana kriisinhallintatehtävissä. Asevelvollisuus on tässäkin näyttänyt voimansa tuottaessaan korkeatasoisia ja monitaitoisia reserviläisiä, jotka sopimussotilaina ovat voineet osallistua näihin tehtäviin.

***

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät suomalaiset.

Omaksumamme kokonaismaanpuolustuksen malli on ainutlaatuinen maailmassa ja todellinen vahvuutemme nyt ja tulevaisuudessa.

Sen ydin on meidän suomalaisten laaja maanpuolustustahto, jonka rakennusaineina ovat suomalainen identiteetti, veteraanien esimerkki ja yleinen asevelvollisuus. Arvostakaamme saavutuksiamme, arvostakaamme suomalaisuuttamme ja iloitkaamme itsenäisyydestämme.

Kommentit