”Energiatilanne on toki vaikea, mutta rahaa jaetaan vaalien takia välttämätöntä enemmän”
”Budjettiriihessä nähty holtiton velanotto ei ole kunniaksi hallitukselle. Se on kestämätöntä ylisukupolvista politiikkaa”
Näin totesi keskustalainen Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen keskustalaisen valtiovarainministeri Annika Saarikon talousarvioesityksestä. Pentikäisen mukaan hallitus jatkaa perusteetonta velkaantumista.
Kuvituskuva eduskunnan kuvapankki. Kuva: Hanne Salonen
Eduskunta aloitti tänään Marinin hallituksen vuoden 2023 talousarvion käsittelyn. Pidin itse valtiovarainvaliokunnan vastaavana kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron, missä päähuomion halusin kiinnittää tähän holtittomaan velanottoon ja siihen, että Marinin hallituksella ei ollut edes halua tehdä minkäänlaista edes suunnitelmaa velkaantumisen taittamiseksi.
Totesin, että huolestuttavinta tämä vasemmistolainen talouspolitiikka onkin juuri heille, jotka eniten hyvinvointiyhteiskunnan palveluita tarvitsevat. Velkaantuminen vaarantaa kyvyn pitää pahimpinakin hetkinä huolta kaikista. Siksi, vasemmistoliiton Outi Ojala aikanaan totesi, että ”vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä”. Ja siksi suunta on käännettävä.
Valtion velka nimittäin ylittää vaalikauden lopussa huimat 150 miljardia euroa. Uutta velkaa Rinteen-Marinin hallitus on ottamassa pahimmillaan jopa noin 50 miljardia euroa. Koko Suomen historian ajalta näihin päiviin asti periytyneestä velasta kolmannes tulee teidän kaudeltanne– vain neljän vuoden ajalta. Samaan aikaan korkomenot paisuvat näin nyt 1,5 miljardiin euroon. Edellisvuodelta nousua on lähes miljardi. Tämä vastaa koko poliisitoimen budjettia.
Ilmaisen rahan kupla on puhjennut.
Pääministeri Marin on puhunut ja selitellyt, että ”Suomi elää sotataloudessa”. Niin sehän ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ukraina elää sotataloudessa. Sotataloudessa kaikesta ylimääräisestä karsitaan ja koko kansantalous valjastetaan sotaponnisteluihin. Olen miettinyt, mitä Marinin retoriikasta ajattelisivat esimerkiksi Kyösti Kallio, Risto Ryti tai Väinö Tanner?
Sanoinkin suoraan: Velkaantumisen selittely väittämällä, että me eläisimme nyt sotataloudessa, on loukkaus niin Suomen menneitä kuin Ukrainan nykyisiä uhrauksia kohtaan.
Marinin ja Saarikon hallituksen taloudenhoito keskustan johdolla muistuttaa enemmän vaalibudjettia.
Vasemmistohallitus teki keskustan tuella – valtiovarainministeri Saarikon johdolla neljännen velkabudjetin. Velka on ollut nykyhallituksen tapa hoitaa asioita.
Pohjoismaista Suomi on selkeästi velkaisin maa, ja tilannettamme heikentää mittava kestävyysvaje. Ja ei tämä velkaantuminen johdu yksi maailman tapahtumista vaan tämä oli nykyhallituksen tietoinen valintanne. Menoja lisättiin miljardiluokkaa velaksi jo vuonna 2019, jolloin koronasta tai Venäjän hyökkäysodasta ei ollut tietoakaan.
SDP ja Keskusta valitsivat vekselivedon ja velaksi elämisen.
Itseasiassa rahan jakaminen on valtaosan poliitikkojenkin ydinosaamista. Se on muuten aika helppoakin. Mutta ei tätä nykyhallitusta jälkipolvet tule tästä osaamisesta kiittelemään. Lapset ja lapsenlapset tämän politiikan lopulta maksavat.
No, totesin ja jatkoin kuitenkin, että kriisimenoja me olemme kokoomuksestakin tukeneet; rokotteet on hankittava, puolustusta vahvistettava ja heikoimmassa asemassa olevia tuettava energiakriisissä. Ei velkakritiikissä olekaan kyse siitä, että olisimmeko jättäneet kriisimenot tekemättä. Budjetti kuitenkin sisältää 80 miljardia euroa menoja lähes viidelläsadalla momentilla. Kyllä siellä on priorisoitavaa.
Kyse on siis siitä, pystytäänkö tekemään välttämättömiä valintoja, jotta myös tulevaisuuden kriiseistä selvitään. Ja hallitukselta puuttuu kuitenkin suunnitelma epätasapainon korjaamiseksi. Tuntui ja näytti, että teiltä puuttui tähän tahto. Hallitus meni jälleen kerran siitä, mistä aita oli matalin. Jättivät kaikki vaikeat, mutta välttämättömät tehtävät tuleville hallituksille.
Hyvinvointipalveluiden saattaminen kestävälle tolalle vaatii nimittäin mittavia uudistuksia usealla vaalikaudella, työllisyyden kasvua – ja kyllä, myöskin menojen asettamista tärkeysjärjestykseen.
Onkin oikein hyvä, että vasemmistosta on vihdoin herätty tilanteeseen ja pyydetään Kokoomukselta apua. Keinoja nimittäin on. Suomi tarvitsee talouskasvun lisäksi säästäväisyyttä. Hyvä raami on talouspolitiikan arviointineuvoston suositus yhteisestä sitoutumisesta vuosittaiseen sopeutustavoitteeseen. Me olemme kokoomuksessa valmiita tähän. Toivottavasti myös muut puolueet ovat valmiita hyvinvointipalveluiden pelastamiseen. Säästöjä löytyisi haitallisista yritystuista. Lähes 50 miljardin kilpailutuksien järjestämisestä siten, että mukaan otetaan myös pienemmät ja paikallisetkin yritykset.
Uudistuksen tarpeessa olisivat asumistuki, joka on paisunut miljardilla vuosikymmenessä. Ja asumistukihan valuu siis isolta osin asuntosijoittajille vai väittääkö joku, että asumistukea saavien asumisolot olisivat parantuneet miljardilla kymmenessä vuodessa? No, eivät ole ja siksi asuntosijoittajille valuvasta asumistuesta voi hyvin leikata. Myös ansiosidonnainen pitää uudistaa ja sen porrastamista itseasiassa myös suomalaisten enemmistö kannattaa. Nykyinen malli vain pidentää työttömyysjaksoja. Ja samaan aikaan ansiosidonnainen tulisi ulottaa kaikille työntekijöille.
Ensi vaalikaudella tulee käynnistää myös koko julkista sektoria koskeva tuottavuusohjelma. Budjettikirja pitää perata läpi rivi riviltä. Katsoa, mikä on kaikkein tärkeintä ja panostaa siihen. Ja säästää siitä mitä ilman vaikeassa paikassa selviämme.
Tässä vain muutama esimerkki lukuisista keinoista.
Olemme siis aloittaneet johdollani kokoomuksen vaihtoehtobudjetin laadinnan ja tulemme siinä esittelemään reformit, joilla menojen kasvua voidaan taittaa samalla, kun ihmisiä ja yrityksiä tuetaan vaikeassa tilanteessa. Me emme väistä vastuuta laittaa Suomea kuntoon. Olemme toistaneet oman ehdotuksemme eduskunnassa jo kolme vuotta. Se perustuu kasvun kaavaan: työmarkkinat on päivittävä, kannustinloukut purettava, byrokratia raivattava investointien edestä ja verojärjestelmä rakennettava kannustavaksi.
Sillä loppujen lopuksi vain kestävä kasvu ja työ turvaavat hyvinvoinnin, verotulot ja tärkeät palvelut.
Kokoomuksen vaihtoehdossa näytetään, että velkaantumista voidaan vähentää samalla, kun tutkimukseen, innovointiin ja koulutukseen satsataan ja toteutetaan mittavat työn verotuksen keventämiset kaikille tuloluokille ja eläkeläisille. Tältä pohjalta rakennamme vaihtoehtomme myös tänä syksynä.
Aikalailla vauhdikas oli päivän keskustelu ja sen perään debatti. Koville ottaa kepulla ja näytti harmittavan myös sekin, että nostamme esille koko ajan huonompaan kuntoon meneviä maaseudun teitä. Nykyhallituksen aikanahan korjausvelka on kääntynyt jälleen kasvuun ja asfalttia vedetään entistä vähemmän. Mutta lupaan pitää pienempienkin teiden puolta ja mielelläni otan esityksiä uutta asfalttipintaa kaipaavista teistä. Tehdään niistä sitten esityksiä eduskunnassa ja katsotaan, mitä hallitus on mieltä ja keskusta sen mukana. Haluavatko enää kuroa tiestön korjausvelkaa kiinni vai annetaanko kansallisomaisuutemme jälleen murentua?