Tammikuun viimeinen sunnuntai – Tammisunnuntai!
Yksi itsenäisen maamme ja itsenäisyytemme tärkeimpiä päiviä. Tammisunnuntaina alkoi nimittäin Vapaussota. Sota, joka turvasi itsenäisyytemme ja varmisti vapautemme. Sota, jolla kukistettiin vallankaappaus. Tuo päivä oli siis sunnuntai 27. tammikuuta 1918.
Me muistamme 🇫🇮 Perinteinen Tammisunnuntain kunniakäynti Vapaussodan muistomerkillä, Sankariristillä ja Sankarihautausmaalla ja omien isovanhempien haudoilla. Kiitos ja kunnia
Etelä-Pohjanmaalla suojeluskuntien tehtäväksi annettiin silloin venäläisen sotaväkeä ja joukkojen riisuminen aseista maanantain 28. tammikuuta 1918 vastaisena yönä. Laihialla tosin aseistariisunta laitettiin toimeen jo sunnuntain puolella – Tammisunnuntaina. Punakaartit ottivat samana aamuna vallan eteläisen Suomen kaupungeissa. Sosialistien vallankumoushalu oli johtanut näin vallankaappaukseen itsenäisessä ja demokraattisessa Isänmaassamme.
Kevättalvi ja kevät meni vapaussodan taisteluissa. Viimeiseksi valkoiset valloittivat Viipurin huhtikuun lopussa ja 15. toukokuuta Inon linnoituksen. Sotaan liittyen Suomessa kuoli noin 25 000 henkeä. Vapaussota päättyi 16. toukokuuta, jolloin valkoinen armeija marssi ylipäällikkönsä C. G. E. Mannerheimin johdolla Helsingin voitonparaatissa. Itsenäisyys ja vapaus voittivat. Suomi säilytti tuoreen paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa.
Tänään siis on Tammisunnuntai. Päivä, joka muistuttaa meitä vapaudesta ja itsenäisyydestä. Ja pitää muistaa, ettei tuosta hetkestä ole aikaa kuin vasta juuri nipin napin sata vuotta. Muutama ihmispolvi. Ja tämä muistuttakoon meitä, ettei enää koskaan.
Me muistamme.
Venäläisten aseistariisuntaa Pohjanmaalla johtanut Mannerheim kuoli myös sattumalta juuri tammisunnuntaina vuonna 1951. 27.1.2021 Mannerheimin kuolesta tuli näin kuluneeksi 70 vuotta.
Eilen meidän piti viettää 78. kerran Kallenpäiviä Riihimäellä. Tässä vanhemmassa blogissani kerron Riihimäen Kallenpäivien historiasta. Tuo katkeamaton perinne päättyi siis eilen – koronapirulaiseen sekin. Mutta ensi vuonna perinne jatkuu, muistot elävät ja eivät himmene. Siitä olemme luvanneet pitää huolta.
Sytytän tänäänkin kynttilän vapaalle Isänmaallemme – Itsenäiselle Suomelle. Vien kynttilän myös Vapaussodan muistomerkille ja isoisäni, rakkaan vaarini, Paavo Heikkilän ja Poliisi-pappani Juho Heinosen haudoille.
Hetki sitten sain Lammilta perimätietoa Poliisipappani nuoruudesta. Poliisi-pappa oli 1918 siis 19-vuotias nuorukainen – vuonna 1898 heinäkuun lopussa syntynyt mies. Vapaussodan aikana Joonas Kanastenmaa -niminen mies oli saanut tiedon, että punaiset tulevat ottamaan miehiä kiinni Lammilta. Myös pappani Juho Heinonen oli ollut listoilla, mutta pääsi kuitenkin silloin pakoon punaisia. Myöhemmin tiedon kertonut, uskovaiseksikin tunnettu ja tiedetty, Joonas Kanastenmaa ammuttiin, tämän tiedon vuotamisen vuoksi, 21.4.1918 . Punaisilla oli tukikohta Liesossa, lähellä tämän Joonas Kanastemaan taloa (kartassa Lähteenmäki vieressä). Ja muistelma jatkui: Miehet olivat yön aikana siirtyneet sitten Luopioisiin ja ilmoittautuneet siellä valkoisiin ja saaneet aseet. Yksi miehistä oli aseen saadessaan ollut peloissaan ja sanonut : ”Kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”. Hänelle oli sanottu että ”punaiset ovat tarttuneet miekkaan”.
Kiitos ja Kunnia.