Emma-gaalailta eli suomalaisen musiikin ja suomalaisen musiikin esittäjien ilta.
Tänään jälleen oli ilo kokoontua musiikkiväen kanssa yhteen. Muutama vuosi on Emma-gaalaa jäänyt minulta työmatkojen ja koronan ja muiden takia väliin, mutta tänään jälleen oltiin yhdessä. Upea ilta Espoon Metroareenalla ja paljon ystäviä ja tuttuja liikkeellä.
Olipa mukava tavata Arttu Wiskari. Juteltiin Isästäni. Pikkupoikien jutuista.
Aikanaan, kun Cheek alias Jare Tiihonen oli Teoston Kulttuurikummini niin Emmailtoihin sisältyi jotain aivan erityistä tunnetta ja sykettä. Jaren uraa tuli seurattua aikanaan hyvin läheltä ja se menestys kosketti ja ennen muuta se huomio ja tunnustus mitä hän sai. Olisi ansainnut enemmänkin. Mutta historiaahan Cheek teki monessa ja rikkoi lasikattojen lisäksi stadioneiden ja kisamonttujen yleisöennätykset. Legenda.
Tänään sitten Musiikkituottajat ry:n järjestämässä gaalassa palkittiin päättyneen vuoden suomalaisen musiikkialan menestyjät. Letti- ja sarvipäisen nelikiloisen Emma-patsaan sai tänään nostaa ilmaan moni ensikertalainen, mutta myös moni kokenut konkari ja myös muutamat elämänuransa palkintona. Tunnelmia siis laidasta laitaan – nopeasta noususta vuosikymmenten kestomenestykseen.
Muutamia hienoja tarinoita tänäänkin pöytämme keskusteluissa. Muistelimme mm. sitä miten Lauri Tähkä ja Elonkerjuu palkittiin peräti viisi kertaa perkkäin (2006-2010) Vuoden kotimaisen artistina. Se on ennätys, kukaan muu ei ole pystynyt saman palkintoa voittamaan viittä kertaa peräkkäin. Pisin rivi Emmoja taasen on Nightwishin hyllyssä yhteensä huikeat 16 Emma. Ja ihan mielenkiintoinen detalji on sekin, että Vuoden Vienti Emman on yhtä kertaa lukuun ottamatta saanut aina englanninkielinen musiikki. Tiedätkö mikä teki poikkeuksen?
Chisu on ensimmäinen tuottaja-Emman saanut nainen.
Arvokkaimmat palkinnot Vuoden artisti ja Vuoden yhtye Emmat saivat rinnallaan jakoon myös omat genrekohtaiset Emmansa. Yli kolmikymmenvuotinen perinne siis jatkui. Emmoja on myönnetty vuodesta 1983 alkaen. Väliin jäivät vain muutama vuodet 1988–1990.
Joitain Emmoja on jaettu muuten vain kerran. Esimerkiksi Veli-Matti Järvenpää on saanut ainoa Vuoden Muusikko Emman vuonna 1992 ja ainokaisiksi jäivät myös Vuoden Soundtrack Emma vuonna 2000 Levottomat elokuvalle, Huumori-Emma 1996 Jope Ruonansuulle, Iskelmätulokas Taikakuulle 2000 ja myös Vuoden kotimainen erikoisjulkaisu Emma Tuomari Nurmiolle 2009 Dumarista ja Vuoden urban-electronica-albumi Emma 2006 Don Johnson Big Bandille. Ja onhan osa Emmoista vuosien saatossa jäänyt historiaa ja uusia myös syntynyt. Kuten syntyy uutta musiikkiakin.
Hienoa musiikki-ilta tänään. Oli kunnia saada olla mukana ja edustaa ja kunnioittaa näin kotimaisia musiikin tekijöitä. Ala oli kovilla korona-aikaan, mutta siitäkin selvittiin ja nyt jälleen musiikki soi ja pubit, ravintolat, areenat ja stadionitkin täyttyvät väestä ja musiikista.
Illan ykkönen oli otetusti Käärijä. Viime vuoden ilmiöksi noussut Käärijä voitti Vuoden Tulokkaan, Vuoden Artistin ja Vuoden Biisin. Lisäksi Käärijä voitti Cha cha cha -kappaleellaan Vuoden striimatuimman kappaleen Emman ja lisäksi vielä Vuoden vienti-Emman.
Toinen illan lavalla viihtyjä oli Kuumaa. Kuumaa pokkari Emmat Myydyimmästä albumista, Vuoden albumista, Vuoden yhtyeenä ja lisäksi vielä Vuoden popin Emman.
Eniten ehdokkuuksia (kuudessa kategoriassa) kerännyt Behm jäi tällä kertaa ilman ainuttakaan palkintoa. Sen sijaan nyt oli Käärijän ja Kuumaa vuoro juhlia. Käärijä ja Kuumaa voittivat yleisöäänestystä lukuun ottamatta kaikki kategoriansa.
Anna sen soida!
Ai niin se ei englanninkielinen Vuoden vientituotteen voittaja oli vuonna 2012 Värttinä.