Ensimmäiset viitteet biokaasun käytöstä löytyvät jo ajalta 3000 eaa. Kirjallisia tietoja löytyy Kiinasta 1600 eaa. Suomessa biokaasua kokeiltiin ensimmäisen kerran 1930-luvulla ja 40-luvulle saakka sitä käytettiin liikennepolttoaineenakin. Biokaasun käyttö loppui, kun bensiinin tuonti vapautettiin. Biokaasu ei siis ole uusi keksintö vaan aikojen saatossa varjoon jäänyt oivallus.
Biokaasun käyttö vähentää energiatuotannossa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, tämän lisäksi sillä on vaikutusta myös jätehuollossa, maataloudessa sekä lannoitetuotannossa syntyviin päästöihin. Biokaasua tehdään siis jätteestä. Sitä voidaan tuottaa mädättämällä lähes kaikesta orgaanisesta aineksesta. Biokaasun tuotannossa hyödynnetään raaka-aineita joita muuten ei voitaisi kierrättää. Nämä syntyy esimerkiksi kaatopaikoilla sekä elintarviketeollisuudessa. Biokaasun tuotantoprosessi on siis energiatehokas ja siitä saatavat hyödyt ovat suuremmat, kuin esimerkiksi tuulivoimalla. Ja lisäksi se on täysin suomalainen polttoaine, josta kaikki saatavat tulot jalkautuvat kotimaahan. Biokaasussa piilee siis mahdollisuus energiaomavaraisuuteen, autoilun kustannusten laskuun sekä ilmasto – ja hiukkaspäästötavoitteiden saavuttamiseen. Biokaasu kuitenkin odottaa vielä läpimurtoaan Suomessa. Sen laajapohjainen käyttöönotto sekä valmistus ovat varmasti tulevaisuutta, mutta eivät vielä tätä päivää.
Yksi samaa sukua oleva asia on hevosenlannan hyötykäyttö. Tein itse jo vuosia sitten aloitteen lannanpolton sallimisesta Suomessa. Syystä tai toisesta ministeriöt eivät ole asiaa hyväksyneet. Esimerkiksi Ruotsissa hevosenlannan polttaminen on mahdollista, vaikka heidän lainsäädäntönsä perustuu samaan Euroopan parlamentin säätämään direktiiviin. Vuoden 2013 keväällä voimaan astui uusi jätteenpolttoasetus, joka nojaa EU-direktiiviin. Tämä mahdollistaa meillä hevosenlannan kuivatislauksen.
Pyrolyysiä, eli kuivaustislausmenetelmää soveltamalla viiden hevosen lannalla voitaisiin lämmittää omakotitalo vuoden ympäri. Tiedämme myös, että isoilla hevospitäjillä kuten Orimattilalla sekä Ypäjällä olisi mahdollisuus hevosenlannan johdosta olla energiaomavaraisia. Hevosenlannan täysmittainen hyödyntäminen energian tuotannossa vaatii oleellisesti hevostilallisten panosta. On ymmärrettävä lannan arvo raaka-aineena pelkän ongelmallisen jätteen sijaan. Lisäksi lannan säilönnässä käytettäviä rutiineja on muutettava. Lanta on säilytettävä sateelta suojassa ja sen on oltava kuivaa. Kosteusprosentin olisi hyvä olla alle 30, muuten tislauksen teho kuluu veden haihduttamiseen.
Ypäjän Hevosopistolla onkin nyt sisällä jo lupahakemus hevosenlantaa hyödyntävän pyrolyysivoimalan rakentamiseksi. Rakennuslupa jo käytännössä on. Nykyinen laki siis sallii lannan hyötykäytön kaasutus- ja pyrolyysilaitoksissa. Jätteen lämpökäsittelyssä syntyvä kaasu on puhdistettava niin, ettei sen polttaminen aiheuta suurempia päästöjä kuin maakaasun polttaminen. Hevosenlanta voidaan näin käsitellä kaasulaitoksessa, puhdistaa kaasu ja polttaa se ilman jatkuvaa päästömittausta. Ypäjän lämmitysuudistus odottaa enää Ely-keskuksen linjausta päästörajoista. Tätä lausuntoa ei vielä ole saatu syystä tai toisesta. Viimeksi viime viikolla asiasta keskustelin ympäristöministeri Ville Niinistön kanssa. Itse uskon, että ratkaisu asiaan saadaan ja hevosenlannan polttoluvat lopultakin kuntoon. Tällaiset uudet järjestelmät maksavat talleille itsensä takaisin hetkessä. Polttoaine kun on käytännössä ilmaista.
Energiaa saadaan myös muilta eläintuotantotiloilta. Sikalan tai navetan yhteydessä toimisi hyvin biokaasulaitos. Samalla tilat helpottaisivat omaa energiantarvetta sekä ratkaisisivat lannan loppusijoituspaikan.
Maailman muuttuessa ja biotalouden sekä vihreän kasvun nostaessa päätään globaaleilla markkinoilla, keskustelu biokaasun ympärillä tulee varmasti kiihtymään. Asiat kuten energiaomavaraisuus ja vähähiilinen tuotanto ovat tulevaisuuden termejä sekä trendejä. Nämä luovat maaseudullemme koko kansankuntaa hyödyttäviä mahdollisuuksia, muun muassa liiketoimintamalleja. Hevostilallisten ja muiden maaseutuyrittäjien on tartuttava tilaisuuteen, kun sitä tarjotaan.