Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi alkuviikosta laajan raportin ”Suomen kasvu – Menetetty vuosikymmen ja lähivuosien mahdollisuudet”. Siinä käydään läpi yksityiskohtaisesti maamme tuotannon ja työllisyyden heikkoa kehitystä vuosina 2009-2015 ja sitten nopeaa kasvukäännettä vuoden 2015 jälkeen. Kaksi erilaista hallitusta ja kaksierilaista talouspolitiikkaa avautuu tässä mielenkiintoisella tavalla. Edellisellä vaalikaudella valtiovarainministerin salkku oli SDP:llä ensin Jutta Urpilaisella ja sitten Antti Rinteellä. SDP:n ja vihervasemmiston vaatimuksesta silloin hallitusohjelmaamme kirjattiin älytön ja kohtalokas vaade siitä, että jos tehdään tietyn suuruinen säästö niin täytyy tehdä samankokoinen veronkiristyskin. Vasemmistolainen talouspolitiikka siis tiukensi suitsia koko ajan ja aina varsinkin silloin kun talous oli lähdössä ravilta edes käynnille. Tiukka nappasu veronkiristysten kautta esti talouskasvun pääsyn raville ja tuloksena oli yli 100 000 työtöntä lisää.
Vuona 2015 valtiovarainministerin tehtävä siirtyi Kokoomukselle. Keväällä 2015 tehdyssä hallitusohjelmassa siniseksi langaksi otettiin työ ja talouskasvu. Päätettiin, että kenenkään työnverotus ei saa kiristyä ja kokonaisveroaste laskee. Annettiin suitsia kun talous halusi raville. Raville päästiinkin ja joka myötälaukallekin ja nyt maahamme on syntynyt jo 120 000 uutta työpaikkaa. Työttömyys on helpottanut.
Väki kyselee, että missä mennään vaalien suhteen. No ei vielä oikeastaan missä muualla kuin taustatöissä. Eli uusia kuvia otettu ja ohjelmaa rakennettu yms. Mutta varsinaisen vaalikampanjan aika omalta osaltani on vasta maalis-huhtikuulla. Sinne asti pitää tehdä töitä tiukasti.
Myös Etlan selvityksen mukaan kilpailukykysopimus (jota myös SDP muuten tuki, kunnia heillekin) ja työn tarjontaa lisänneet uudistukset ovat tukeneet kasvua merkittävästi ja tuoneet noin puolet hallituskaudella toteutuneesta runsaan sadan tuhannen työpaikan lisäyksestä. Itseasiassa nyt jo 120 000 työpaikan lisäyksestä. Samaisen arvion mukaan meillä on edellytykset päästä noin kahden prosentin kasvuun seuraavallakin vaalikaudella. Tämä kuitenkin vaatii järkevän talouspolitiikan jatkoa. Hyvää kasvua ei pidä nyt tukahduttaa veronkiristyksin tai poliittisin lakoin. Tällaisen nyt jopa 3 prosentin ja toivottavasti ensi vaalikaudellakin 2 prosentin vauhdissa jatkuva nopean kasvun jatkuminen sekä tavoiteltu 75 prosentin työllisyysaste vaativat kuitenkin lisää rakennemuutoksia.
Vesa Vihriälän, Mika Malirannan, Ville Kaitilan, Antti Kauhasen, Tero Kuusen ja Markku Lehmuksen ETLA Raportti 87:n mukaan työpaikkojen määrän kasvu oli aluksi hidasta tämänkin vaalikauden alussa, mutta kiihtyi vuonna 2017. Uudistukset ja toimet kuitenkin siis alkoivat tuottaa tulosta ja vieläpä hyvää sellaista. Tuotannon ja työllisyyden kasvu on ollut nyt laaja-alaista, monilla toimialoilla ja laajasti koko maassa. Samaan aikaan myös vienti ja investoinnit ovat lopultakin kasvaneet nopeasti. Raportin arvion mukaan tuotannon kasvu ja työllisyyden lisääntyminen ovat johtuneet useasta samanaikaisesta toimesta. On rehellistä myöntää, että myös vientimarkkinoiden veto on auttanut, mutta on rehellistä myös todeta, että yksin se ei selitä maamme kasvun nopeutumista suhteessa verrokkimaihimme.
Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihrilälä totesin, että tutkimuksessa havaittiin, että maamme kustannuskilpailukyky on selvästi parantunut kiky-sopimuksen ansiosta. ”Tämän lisäksi on toteutettu rakenteellisia uudistuksia, jotka ovat lisänneet työn tarjontaa. Uudella kikyn tapaisella kustannustason alentamisella tuskin kuitenkaan voidaan lisätä työllisyyttä jatkossa, joten työn tarjontaa lisääviä ja tuottavuutta vahvistavia uudistuksia on syytä jatkaa. Sitä suuremmalla syyllä, kun kansainvälinen ympäristö lähivuosina tuskin on kasvulle yhtä suotuisa kuin viime vuosina.”
Etlan lukemisenarvoinen ja perusteellinen raportti päätyy kolmeen mahdolliseen tuotannon kasvuskenaarioon seuraaville viidelle vuodelle. Näistä optimistinen on 2,6 prosenttia, realistinen 2,1 prosenttia ja pessimistinen 1,3 prosenttia. Ilman työllisyysasteen nousua kasvuluvut olisivat 0,5%-yksikköä pienemmät jokaisessa kolmessa vaihtoehdossa. Työllisyysasteen nostaminen noin 75 prosenttiin onkin näin edellytys sille, että talouskasvu voisi jatkua kahden prosentin luokassa. Etla kuitenkin toteaa, että tämä vaatii kuitenkin toteutuakseen mm. rakennemuutosten kunnianhimon nostoa nykyisestä ja Etla kertookin julkaisevansa omat esityksensä tarvittavista nimenomaan politiikkatoimista ensi tammikuussa. Jäädään mielenkiinnolla siis odottamaan mitä Muistioita hallitukselle -julkaisu ehdotta, mutta ei odotella sitäkään kädet taskuissa vaan jatketaan työtä eteenpäin.
….
Ajattelin muutamalla sanalla vielä varjobudjeteista kirjoittaa tännekin. Asetelma ensi kevääseen näyttää muotoutuvan sellaiseksi, että kansa pääsee valitsemaan pääministeriä Petteri Orpon ja Antti Rinteen välillä. Gallupit ovat vieneet tilannetta tähän suuntaan ja näyttää myös entistä selvemmältä, että samalla on valittavana nykyinen keskustaoikeistolainen linja missä työ ja yrittäjyys on keskiössä ja sitten vihervasemmistolainen linja missä velkaantumisen kautta viedään maata eteenpäin.
SDP:n varjobudjetti onkin jo tietyllä tavalla budjetiksi naamioitu vaaliohjelma. Se koostuu viidestä uudistuksesta ja viidestä “tulevaisuusinvestoinnista.” Näistä uudistuksista ja investoinneista tosin vain sotu- ja perhevapaauudistus ovat uudistuksia, joilla voisi olla merkittävämpiä työllisyysvaikutuksia. Eli vaikka SDP puheissaan kertoo tavoittelevansa pohjoismaista työllisyysastetta eli 75-78% niin pelkästään näillä uudistuksilla tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta. Valtaosa demarien ”uudistuksista” onkin vain merkittäviä menonlisäyksiä, joita SDP kutsuu tulevaisuusinvestoinneiksi. Kysymys kuuluukin millä nämä rahoitetaan?
Ensi vuoden SDP:n varjobudjetissa puheiden ja lupausten sadat miljoonat ovatkin muuttuneet kymmeniksi miljooniksi ja sataset kutistuneet kympeiksi. Menot arvioidaan laajalti ja epärealistisesti alakanttiin ja toisaalta tulot yläkanttiin. SDP:n esitysten rahoittaminen perustuukin osaltaan siis mielikuvitusrahaan, jota ei ole löydettävissä. SDP:n ja Antti Rinteen onkin välttämätöntä ottaa velkaa, jos hän haluaa rahoittaa lupauksensa. Toinen kysymys kuuluukin kuinka paljon velkaa Rinne ottaa ensi kaudella?
Kaksi esimerkkiä ajattelin nostaa täälläkin SDP:n varjobudjetista esille. Ne kuvaavat minusta hyvällä tavalla puheiden ja tekojen ristiriitaa. Tai siis paljastavat mitkä ovat vain vappupuheita ja mitkä taasen arkirealismia.
Esimerkki 1 ) – Sadat miljoonat muuttuvat kymmeniksi miljooniksi
SDP:n varjobudjetin sivulla 7 kerrotaan, että “Oppivelvollisuuden laajennuksen ja toisen asteen maksuttomuuden kustannusten mittaluokka on eri arvioiden mukaan 100 miljoonan euron tuntumassa.” Esim. Kuntaliitto on arvioinut pelkän maksuttoman toisen asteen hinnaksi 114 miljoonaa euroa. Vihreät ja vasemmistoliittokin laskivat tälle varjobudjeteissaan 80-85m€. Demarit kertovat toteuttavansa laajennetun oppivelvollisuuden ja maksuttoman toisen asteen ensi vuonna. Mutta luvuissa totuus paljastuu. Demarit esittävät varjobudjetissaan tähän rahoitusta vain 20 miljoonaa eli lupausta ei aiotaan edes toteuttaa.
Esimerkki 2) – Luvataan satanen, typistetään toteutus kymppeihin
Toinen esimerkki on tämä SDP:n Antti Rinteen vappupuheessa lupaama 100 euroa nettona kuukaudessa lisää kaikkiin alle 1400 euron eläkkeisiin. Nyt lupaus on kuihtunut kymppeihin ja tosiasiassa pelkkään virtuaalirahaan. Rinne totesi 13.11. Ilta Sanomien haastattelussa: “Viime vuonna vaihtoehtobudjetissamme oli eläkeläisille 30 euroa, ja nyt toinen 30 euron erä tässä virtuaalimaailmassa”. Täh?
Ei varjobudjettien vuosia voi laskea tällä tavalla yhteen, paitsi ehkä Rinteen virtuaalimaailmassa! Samalla logiikalla Sitra olisi jo ryystetty kuivaksi! SDP:n varjobudjetissa alle noin 1400 euron työeläkettä saavien kansaneläke nousisi lopulta siis 100 euron sijaan enää 30 €/kk. Luvataan satanen, typistetään toteutus kymppeihin.
Tässä nyt vain pari esimerkkiä siitä miten oppositiossa puheet ja teot voivat mennä sinne ja tänne. Vappupuheet ovat vappupuheita ja teot ovat tekoja. Kannattaa siis olla tarkkana.
Otetaan vielä kolmas esimerkki ettei näytä siltä, että olisin vain kaksi tällaista löytänyt ja ne nostanut esille…
Esimerkki 3) – Skinnarin pakitus liikennerahoissa
Kolmas voisi olla vaikkapa tämä SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari toteamusa, että ”Orpon budjettiesitys väheksyy eduskunnan arvovaltaa”. Laajasti levitetyssä uutisessa SDP:n varapuheenjohtaja Skinnari olisi halunnut 300 miljoonaa euroa lisärahoitusta korjausvelan vähentämiseen vuosittain. Tämä ei onnistunut, joten he syyttivät Orpoa ja hallitusta.
Mutta yllätys yllätys ei Skinnari onnistunut saamaan 300 miljoonaa mukaan edes SDP:n virtuaalirahan varjobudjettiinkaan? Varjobudjetissaan SDP on esittää itsekin vain 100 miljoonan euroa lisäystä perusväylänpitoon. Tosiasia on se, että nykyhallitus on lisännyt korjausvelan vähentämiseksi liki 1 mrd. euroa tällä hallituskaudella. Lisäksi vuodelle 2022 on lisätty 300 milj. euroa.
Vihreiden varjobudjetin uskottavuus muree yhteen faktaan. Vihreiden esitys kääntäisi työttömyyden takaisin kasvuun. Eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan Vihreiden budjettivaihtoehto vähentäisi työllisyyttä 21 000 hengellä verrattuna hallituksen budjettiin. Ei kai tarvitse muuta todetakaan.
Tässä nyt muutamia huomioita varjobudjeteista. Kannattaa olla tarkkana siis.
Nyt suuntaan ihan oikean enkä vain virtuaalirahan pariin. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston seuraava kokous alkaa kohta.
….
Kello 22.15 ja kämpillä. Hieman puolikuntoinen mies edelleen, mutta jaksaa jaksaa. Tänään illalla vielä Pääesikunnan Vartiotuvalla puolustuspolitiikan ajankohtaisia aiheita Puolustusministeri Jussi Niinistön kanssa. Isoja asioita vielä kesken ja tulossa ja niitä tänään hieman läpi. Työtä tulee riittämään ihan kauden viimeiseen päivään asti.
Päivällä vieraanani kävi tuttavia Lopelta. Tarkkalan sukua ja Laaksot. Mukava tuokio loppilaisten kanssa ja hieman talon historiaa ja myös kahvit upeassa Keltaisessa huoneessamme. Kiitos Pekka kun keräsit porukan ja tulitte!
Ja mahtuihan päivään vielä työvaliokunta, ryhmäkokous ja myös kyselytunti ja täysistuntokin. Ja huomenna jatketaan.