Erälopen Pönttöpäivä – hieno perinne.

Blogi, lauantaina 12.04.2014

Tänään Lopella vietimme Erälopella perinteistä Pönttöpäivää. Etelä-Hämeen Lintutieteellisen yhdistyksen kanssa tästä on tullut perinne ja tänäkin vuonna paikalla paljon tuttuja jo monelta aiemmaltakin vuodelta. Erälopen Tomi Järvinen on antanut tapahtumalle puitteet ja UPM:ltä lautatarpeita ja lintumiehiltä osaamista ja neuvoja.

Oma innostukseni luontoon ja lintuihin on hyvän bilsanmaikka onneni ansiota. Minulla on ollut ilo saada olla kolmen vahvan luontoihmisen ja biologin opissa ja he ovat sytyttäneet kipinän ja saaneet luonto minän myös roihuun. Ensimmäisen oli yläasteen opettajani Pirkko Janger. Hän oli erinomainen opettaja joka käytti opetuksessaan vahvasti lähiluontoa ja metsiä hyväkseen. Sitten lukiossa bilsaopeonneni jatkui kun sain Aira Kankaan opettajakseni. Aivan mahtava persoona ja hyvä opettaja. Aira jo edesmennyt mutta usein häntä vieläkin mietin. Kiitollisena. Ja sitten yliopistossa sain tutustua Martti Raekunnakseen. Hänen syytää on se, että lopulta erikoistuin alakoulun opettajana ja kasvatustieteen maisterina myös luonnontieteeseen ja tein myös graduni lasten luontosuhteesta ja lajituntemuksesta. Martin kanssa kävin ensimmäiset linturetkeni mm. Hangossa ja myös Lammin Biologinen Asema tuli tutuksi ja monet muut paikat. Kolme opettajaa joista olen kiitollinen ja joita kiitän monesta elämässäni eli Pirkko, Aira ja Martti. Luontoihmisiä isolla L:llä ja Opettajia isolla O:lla.

Olikin tämän kaiken jälkeen luonnollista, että opettaja-aikanani luonto näytteli omassakin opettajuudessani suurta roolia. Linnunpönttöjä teimme kymmeniä joka kevät lasten kanssa, teimme yöperhosretkiä, sieniretkiä ja vaikka mitä. Ja niissä monessa mukanani auttamassa myös Pirkon puoliso Erkki Holttinen. Ja hienot avustajani mm. Marjo Friman ja moni muu.

Luonto näyttelee minulle tänäänkin suurta roolia elämässäni. Tänään jälleen nikkaroimme pönttöjä lisää ja aikanaan aloitteestani Lopelle syntyi hienosti kasvava Iso-Korkeaan Arboretum sekä Lopen Uupuneiden puisto. Ja myöhemmin olen rakentanut omaa arboretumia Loppijärven rantaan Pekkalaamme. Sinne tänään pöntötkin vein ja katselin ja kuuntelin miten kurjet ja laulujuotsenetkin keväästä nauttivat. 

Tänään päiväni siis linnuille – tinteille ja puukiipijöillekin 🙂

Tänään myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Riihimäen seutu täytti 50 vuotta! VaPePa on tullut minulle tutuksi monen toiminnassa aktiivisesti mukana olevan kautta. Hieno yhdistys joka tekee työtä meidän kaiken turvallisuudeksi. Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu siis aina valmiina kun luonnossakin jotain sattuu. Onnittelut vielä siis VaPePa:lle. Näin luontoihmisenä sitä arvostaa, että tietää metsissäkin liikkuessa, että jotain sattuessa on ihmisiä jotka ovat pyyteettömästi valmiita auttamaa.

Huomenna sitten vapaapäivä. Pitkästä aikaa tyhjä kalenteri ja voisi sanoa, että muutaman viikon putken jälkeen yksi vapaapäivä tekee kummia. Ladataan akkuja. Ehkäpä luonnossa 🙂


 

Kommentit