Ei voi valita kumpaakin.

Blogi, tiistaina 29.10.2013

Minulta on kysytty viime viikkoina monta kertaa nihkeää suhtautumistani Greenpeaceen. Toimin eduskuntaryhmämme ympäristövaliokunnan vastaavana ja siksi ympäristökysymykset ja monet muutkin aiheet tulevat pöydälleni. Itse en ole halunnut tavata Greenpeacen edustajia eduskunnassa ja olen heillekin syyn kertonut. Itse en voi hyväksyä sitä, että toimintatavaksi on valittu lain rikkominen ja sen toimintamallin ja -tavan rinnalla sitten haluttaisiin toimia eduskunnassa ja lainsäädäntötyössä kuin mitään väärää ei oltaisi tehty. Minusta se vain menee niin, että ei voi valita kumpaakin. Joko valitsee demokratiaan kuuluvat vaikuttamiskeinot mukaan lukien lailliset mielenosoitukset ja tapaamiset ja keskustelut tai sitten lainrikkomisen systemaattisen tien. Samalla tavalla olen itse suhtautunut myös tahoihin jotka suuntaavat minkkitarhoille tai sikaloihin tai maitotiloille ilman lupaa tekemään tuhoja tai haittaa. Tai metsäpuolella aiheutetaan tuhoa ja haittaa lailliselle toiminnalle jne.

Minusta demokratiaan kuuluu sananvapaus ja meilipiteenvapaus, kaikilla on lisäksi oikeus äänestää jne. Demokratiaan kuuluu myös oppositioa ja erilaiset mielipiteet ja lailliset mielenosoitukset ja myös lailliset lakotkin. Mutta demokratiaan ei kuulu systemaattinen lain rikkominen ja rikollisuuskaan. Enkä todellakaan tarkoita sitä, että en kertaa antaisi anteeksi. Totta kai annan ja virheitä sattuu kaikille, mutta sitä en voi hyväksyä, että tärkeimmäksi toimintatavaksi otetaan systemaattinen lain rikkominen.

Mutta ehkä tämä on tullut selväksi. Itse kunnioitan erilaisia mielipiteitä ja tapaan viikottain lukuisia eri ihmisiä ja yhdistyksiäkin ja muitakin jotka ovat asioista usein erimieltä kuin minä. Itseasiassa sellaiset tapaamisen ja keskustelut ovat aina antoisimpia. Niistä oppii itse ja kyllä se särmiä aina hioo kun kuulee ”toisenkin puolen” näkökulman ja mielipiteen. Itseasiassa erilaiset mielipiteet ja näkemykset ovat demokratian kulmakivi ja sitä pitää myös kunnioittaa.

Tästä aiheesta myös tänään keskustelin Radio Hämeen Ylen Politiikan Puhemyllyssä. Keskustelussa esillä myös Hämeen kilpailukyky ja asetelma joka on viime vuosina heikentynyt. Itse kuitenkin uskon, että alueemme menestys on jatkossakin taattu. Toki tarvitsemme rakennemuutosalueille tukea ja apua kasvun aikaansaamiseksi. Hyvä tällainen olisi esimerkiksi Helsinki-Riihimäki-Forssa-Pori -ratayhteys tulevaisuudessa ja Heinolan seudun kehittämishankkeet. Tie hankkeista valtatie 24 tarvitsee pikaisesti korjausta ja ehdottomasti Valtatie 12 ns. Lahden eteläisen kehätien. Itseasiassa kyseinen valtatie 12 kulkee yli 10 kilometriä Etelä-Suomen merkittävimpien pohjavesivarojen päällä ja tien välittömällä vaikutusalueella asuu yli 100 000 asukasta. Valtatie halkoo poikkeuksellisella tavalla kaupunkirakennetta. Ja täällä Kanta-Hämeen puolella  tarvitsemme edelleen muutaman miljoonan lisää Valtatie 2:n remontin loppuun saattamiseen Forssa-Helsinki-Pori -yhteydessä sekä koko Hämeen aluetta palvelevien Kymppitien ja Kantatie 54:n kehittämiseksi. Ja uskon, että näiden poikittaisteiden lisäksi koko aluetta tukee jatkossa myös nyt eteenpäin menevä pääradan välityskyvyn parantaminen Helsinki-Riihimäki-Hämeenlinna -välillä. Lisäraidepari tulee todellakin tarpeeseen. Ja kyllä aikamoisia piristysruiskeita tulee olemaan myös Hämeenlinnan kaupunkikeskustan kehittyminen ja rakentuminen, Riihimäelle laajentuva Valion Herajoen -maitokeskittymä ja Hämeenlinnan autokauppa hankkeet jne. Ja isoja juttuja myös Lahden seudulla ottamassa askelia eteenpäin. Isommista ja pienemmistä askelista se menestys lopulta kehittyy ja yhtenä aivan ratkaisevan tärkeänä on jatkossa alueidemme rakentuminen niin, että palvelut voidaan turvata kaikille hämäläisille.

Nyt kello jo 21.13 ja yksi Häme-päivä takana. Huomenna sitten pidän tuon vapaapäivän ja torstainkin. Mutta sitten taas paluu sorvin ääreen. Mutta huomennakin täällä blogissani jotain. Seitsemän vuotta vai jo enemmänkin joka ainoa päivä 🙂

 

Kommentit