Eilen illalla sain elää yhden upean hetken lisää. On hienoa nähdä ja saada olla mukana kun joku tekee unelmistaan totta. Sen eilen teki Apulanta, joka nousi suurelle jäähallilavalle 24 keikkavuoden jälkeen. Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki ovat eläneet Apulannan kanssa kaikki 24 vuotta ja eilen lavalle kipusi lopulta myös bändin alkuperäinen basistikin Tuukka Temonen. Aikanaan Tuukan siirryttyä elokuvabusinekseen basistin paikan otti Sami Lehtinen vuonna 2005 ja viime kesänä 2014 paksukielisen varteen tarttui Ville Mäkinen. Mäkinen soitti eilenkin 2,5 tuntisen keikan Temosen ja Santapukin kanssa, mutta lopussa encoret lavalla vetikin yleisön yllätykseksi Temonen ja takuuvarmalla Apulanta-tyylillään. Siinä oli tunnelmainen hetki.
Apulanta myi kaksi jäähallikeikkaansa hetkessä loppuun ja yleisö saikin huikean spektaakkelin. Spektaakkelin, joka kuitenkin eli bändin alkuperäisen Suomi-punkin alkujuurilla. Illan aikana kuultiinkin upea kattaus bändin pitkältä uralta ja eri pitkäsoitoilta ja me vanhanliiton Apulanta-miehetkin pääsimme fiiliksiin 90-luvun hittien soidessa lavalla.
Itse olen saanut tutustua Apulannan poikiin vuosien varrella keikkojen kiertäjän lisäksi myös hieman erilaisissa ympäristöissä. Sipe Santapukkiin sain tutustua kun mies ajoi Formula3-autolla SM-sarjaa ja oli muutenkin mukana meidän motorsportmaailmassa. Eilen oli kuitenkin pakko todeta, että nopeempi Sipe oli rummuissaan kuin auton ratissa. No nopea mies oli sielläkin. Tuukkaan sitten taas olen tutustunut yhteisen puolueemme Kokoomuksen kautta. Aikanaan ensimmäisen kerran miehen tapasin jossain puoluehallituksemme kokouksessa tai seminaarissa. Taitava tekijä niin musiikin kuin elokuvankin puolella ja jotain miehestä kertoo kova menestys myös kotikunnan Iitin kuntavaaleissakin. Mies on siellä ollut aina kaupunginhallituksessa ja valtuuston puheenjohtajistossakin. Mielelläni olisin miehen jo nyt nähnyt eduskuntavaaleissakin, mutta nyt se tavoite menee neljän vuoden päähän. Toni on kolmikosta minulle vierain. Tullut tutuksi Sipen ja Tuukan kautta vain käsipäivää. Mutta karisma miehestä huokuu jo siinäkin. Arvostan. Joskus itse hymyillen totesinkin, että nähdäänköhän vielä se päivä kun kokoomuksen takapenkissä eduskunnassa istuu koko Apulanta. Ei ole mahdoton juttu sekään.
Mutta eilinen keikka oli kerran elämässä juttu. Tunnelma oli katossa ja aika-ajoin taivaissa. Huikean kokonaisuuden oli Apulanta rakentanut ja erittäin hyvällä maulla ja nousujohteisesti. Jos bändi sitten seuraavaksi Stadionin varaa niin kuin tapana on ollut niin paikalla ollaan jos hengissä ollaan.
Kiitos vielä Apulanta Toni, Sipe ja Tuukka! Ja Ville!