Aaron ei luovuta – Voisitko sinä luovuttaa?

Blogi, sunnuntaina 21.12.2014

Iltalehti nosti esille pienen Aaron pojan tarinan. Tarinalta puuttuu kuitenkin onnellinen loppu ja sen käsikirjoitus voi olla juuri sinun hallussani.

Kyse siis pojasta joka sairastaa verisyöpää. Leukemiaan apu löytyy kantasolurekisteristä. Usein sopiva luovuttaja on joku lähipiiristä, mutta joskus sopiva voi löytyä toiselta puolelta maapalloa. Itse olen luovuttanut verta pian jo 100 kertaa. Vuosia sitten Veripalvelussa hoitaja kannusti liittymään mukaan myös luuydinluovuttajien rekisteriin. Tottelin ja annoin näytteen verestäni. Kerran puhelin onkin jo soinut. Silloin sovimme luuytimen luovutuksen syyslomaviikolle. Juuri ennen luovutusta sain tiedon, että apuani ei tarvitakaan. Toivottavasti silloin syynä se, että tämä potilas oli löytänyt vielä paremmin itselleen sopivan luovuttajan. Toinen vaihtoehto on se, että minutkin löydettiin liian myöhään. Sitä en koskaan saa tietää, mutta sen tiedän, että olin valmis auttamaan.

Suomen Punaisen Ristin Kantasolurekisterissä on pulaa erityisesti nuorista miesluovuttajista. Aaron-pojan hädän ja avuntarpeen myötä onkin nyt käynnistetty kampanja uusien luovuttajien saamiseksi rekisteriin. Rekisteri siis toimii tietynlaisena pankkina mistä potilaalle etsitään sopivaa luovuttajaa. Luovuttaja voi löytyä mistä päin maailmaa tahansa sillä rekisteri on kansainvälinen. Luovutus tapahtuu aina tuntemattomalta henkilöltä tuntemattomalle potilaalle. Muistaakseni sen saa tietää mihin maahan luovutus menee ja onko kyseessä tyttö tai poika. Ja ainakin ennen myös muutaman vuoden päästä sen oliko luovutuksesta elämänmittainen apu. Eli selvisi potilas.

Iltalehti kertoo, että nykyisin rekisteriin liittymiseksi ”täytyy vastata netissä helppoon testiin, josta saa tietää soveltuuko luovuttajaksi. Rekisteriin otetaan 18-40-vuotiaita, perusterveitä ihmisiä. Erityisen toivottuja ovat nuoret miehet, koska heistä on pulaa ja heiltä saadaan usein enemmän soluja kerralla. Soveltuva hakija täyttää netissä liittymislomakkeen, jonka perusteella SPR postittaa hänelle kotiin välineet sylkinäytteen antamiseksi.” Kun minä aikanaan mukaan liittyin niin rekisteri tehtiin verinäytteiden kautta. Nyt siis tämäkin paljon helpompaa.

Itse olen esittänyt, että voisimme liittää kaikki suomalaiset tällaiseen rekisteriin. Silloin apu löytyisi. Ja jokainen voisi vielä pohtia, että olenko valmis nyt auttamaan kun minulla siihen on maailmassa ainoana mahdollisuus. SPR:n viestintä- ja henkilöstöjohtaja Willy Toiviainen totesikin lehdessä, että ”Tämä ei ole mitään pikatouhua, mutta jos luovutus toteutuu, sitten on kyse todellisista hengenpelastajista. Usein siirre on viimeinen mahdollisuus potilaalle.”

”Rekisterissä on nyt noin 25 000 jäsentä. Viimeisten 20 vuoden aikana vain 500 henkilöä on luovuttanut kantasoluja Suomessa. SPR korvaa luovuttajalle ja hänen työnantajalleen kaikki kulut ja vakuuttaa luovuttajan operaatiota varten.”

Minun haaste kuuluukin pikku Aaronin kannustamana. Olisiko sinun yksi antamasi lahja tämä? Pelkkä sylkinäyte riittää aluksi. Lisää tietoa saa osoitteesta www.soluistaelämää.fi ja anna tämän vuoden paras joululahja täällä:https://lyr.veripalvelu.fi/lyr/fi/Pages/default.aspx.

….

Vapaapäivä ja sellaista kaipasinkin.
Ja päivän kruunasi upea Metsäkirkko ja Joulurauhanjulistus metsäneläimille. 

Tänään kalenterini oli typösen tyhjä. Sellaista en sitten muistakaan muutamaan kuukauteen olleen. Taisi viimeksi olla syyskuun lopulla. Mutta jälleen. Nautittiin vain elämänmenosta ja myös luonnon rauhasta ensin mökillä Hevosojalla ulkoillen ja lumisadetta ihaillen ja sitten illalla Nyynäisissä 12. kerran järjestetyssä Metsäkirkossa.

Ilkka-Pappi on luonut meidän metsästäjien kanssa upean perinteen ja nyt monta vuotta metsäneläinten joulurauha on julistettu Kormu-Launosten Eräveikkojen Eräsavulla. Metsäkirkko on tunnelmainen paikka lähimetsässä eläinten keskellä ja pimeä metsä erätulien kanssa on kyllä upea näky. Tänäänkin paikalla oli parisensataa ihmistä ja monet perheiden kanssa rauhoittumassa ja nauttimassa luonnon rauhasta ja tulen leimusta. Kappalaisemme Ilkka Juote valittiin juuri viikko sitten vuoden loppilaiseksi ja Lopen Uupuneen -arvonimi ei kyllä olisi paremman miehelle voinut mennä. Ilkka-pappi on tehnyt arvokasta työtä kuntamme ja seurakuntamme eteen vuosikymmeniä itseään säästämättä. Ja muistan itse nuo kaikki vuodet ekaluokkalaisesta lähtien rippukouluun jne. Sadonkorjuumessu ja Kylväjämessu tekivät Lopesta tunnetun myös TV:ssä ja niitä muistellaan edelleen. Itseasiassa toivonkin, että ensi keväänä kun Ilkka-pappi istuttaa oman puunsa Lopen Uupuneiden puistoon voisi Lopen seurakunta juhlistaa Ilkan upeaa uraa järjestämällä uudelleen sen ihkaensimmäisen messun. Olen varma, että saisimme liikkeelle kaikki kuoromme ja varmasti monet meistä vanhoistakin kuorolaisista. Itse olen ainakin mukana jos seurakunta tällaiseen tarttuun.

Tänäänkin Ilkka-Papin johdolla siis hieno tilaisuus metsän keskellä. Metsästäjät kertoivat ensin hieman jahtivuoden kulusta ja myös metsiemme eläimistä. Sitten Matti Ahtiainen soitti torvellaan metsärauhan merkin eläimille ja Kari Kuparinen luki perinteisen joulurauhanjulistuksen. Ja meistä metsämiehistä hieman vahvistettuna oli rakennettu jälleen kuoro lauluihin. Ja hieno olikin saada jälleen kerran laulaa yhdessä joulurauhaa.

Iso kiitos siis vielä Ilkalle ja kaikille Metsäkirkon tekijöille. Ensi vuonna jälleen olemme mukana jos niin suodaan.

Kommentit