Työllistyminen tärkeintä

Kynästä, tiistaina 26.06.2007

Ammatillisen peruskoulutuksen suosio on kasvanut koko 2000-luvun ja tämä kehitys näkyy myös Riihimäen seudulla ja koko Kanta-Hämeessä. Samaan aikaan kuitenkin työvoimapula jo uhkaa ja on jo tosiasia pääkaupunkiseudulla. Samaan aikaan myös osa tutkinnon saaneista ei saa oman alansa työtä. Tilanne vaatii siis nopeaa ja määrätietoista toimintaa.

***

Ammatillisen koulutuksen myönteisen suosion takana on yhteiskunnassa tapahtunut kädentaitoja vaativien ammattien arvostuksen nousu. Syynä asennemuutokseen ovat myös mm. vanhempien, opettajien ja nuorten itsensä muuttuneet käsitykset ja ammatillisen koulutuksen imagon parantuminen. Mutta ennen muuta työvoiman kysyntä mm. rakennus- ja lvi-aloilla houkuttelevat nuoria opiskelemaan, kun aloilla on takuuvarma työllisyys ja hyvä palkkakin. Tämän on huomannut moni nuorikin.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta vielä vuonna 2004 peruskoulun päättäneistä vain 38 prosenttia jatkoi opintojaan ammatillisessa koulutuksessa. Samaan aikaan lukion valitsi puolestaan 54 prosenttia nuorista eli hieman yli puolet ikäryhmästä. Itse ymmärrän hyvin tämänkin. Moni nuori ei vielä viisitoista tai kuusitoista vuotiaana ole varma mitä haluaa elämässään tehdä ja tässä vaiheessa lukio on hyvä paikka. Minä en kuulu niihin jotka ovat sitä mieltä, että lukio menisi näin hukkaan. Yleissivistävänä kouluna se on hyvä vaihtoehto ja ovia avaava vaihtoehto, mutta ei missään tapauksessa kuitenkaan ainoa vaihtoehto.

****

Yksi syy ammatillisen peruskoulutuksen lukiota heikomman suosion takana ovat myös jälkeen jääneet aloituspaikkamäärät. Usein ammatilliseen koulutukseen tähtäävä nuori päätyy lukioon, sillä paikkoja suosituimmilta ammatillisilta aloilta ei riitä kuin murto-osalle hakijoista. Tähän ongelmaan ollaankin nyt puuttumassa.

Itse nostin viime keväänä käytyjen eduskuntavaalien alla useaan otteeseen esille vaatimuksen, että ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkamääriä on lisättävä etenkin niillä alueilla, jotka kärsivät työvoimapulasta. On sekä yksilön että yhteiskunnan etu, että koulutamme riittävästi, mutta ennen muuta niille aloille, joilta työllistytään parhaiten. Perustelin aloituspaikkojen määrän lisäämistä myös sillä, että jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle on voitava järjestää mahdollisuus jatkokoulutukseen.

Jo keväällä laaditussa hallitusohjelmassa sinivihreä hallitus sitoutuikin lisäämään ammatillisen peruskoulutuksen tarjontaa ja suuntaamaan sitä nimenomaan alueellisen työvoimatarpeen mukaan. Nyt tehdyn päätöksen perusteella hallitus tulee opetusministerinsä Sari Sarkomaan johdolla lisäämään ammatillisen peruskoulutuksen sisäänottomääriä 2 200 oppilaalla jo ensi vuoden alusta. Opetusministeriön nyt esittämä opiskelijamäärien lisäys tulee voimaan 1.1.2008, mutta tietojeni mukaan osa koulutuksen järjestäjistä voi kuitenkin lisätä aloituspaikkamääräänsä jo tulevana syksynä.

Mutta tässä vaiheessa on minusta nuorten kannalta reilua myös tarkastella tiukasti sitä mille aloille uusia aloituspaikkoja lisätään ja näin myös sitä mille aloille nuoria koulutetaan. Aloituspaikkoja tulee mielestäni myös rohkeasti vähentää niiltä aloilta missä ei työllisyyttä ole ja lisätä sinne missä työ odottaa tekijäänsä.

Aloituspaikkojen lisäämiselle ja tällaisella uudelleen kohdistamisella pitää pyrkiä turvaamaan nimenomaan ammatillisesti koulutetun ja osaavan työvoiman saatavuus. Tämän avulla voidaan varautua myös ikärakenteen muutokseen ja uhkaavaan ja jo nyt arkipäivääkin olevaan työvoimapulaan. Toisaalta tämä on myös osa uuden hallituksemme koulutustakuuta.

***

Ammatillinen peruskoulutus muuttuu lähivuosina paitsi koulutuskiintiöiden, myös hallintonsa osalta. Koulutuksen järjestäjäverkkoa kootaan kunta- ja palvelurakennehankkeen yhteydessä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Näin on tapahtumassa myös Riihimäen seudulla. Olemme paraikaa kokoamassa alueemme toisen asteen koulutuksen voimavaroja yhden organisaation alle. Minä uskon, että tällainen laaja-alainen ammattiopisto toteutuu Riihimäen ja Hyvinkäänkin seudulla – näin uskon – synnytysvaikeuksista huolimatta.

Tällaisissa suuremmissa ja nykyistä vahvemmissa ammatillisissa oppilaitoksissa on nimittäin mahdollista kehittää koulutusta sisällöllisesti ja turvata resurssit monipuoliseen oppimiseen. Nuoret vaativat ja ovat oikeutettujakin tänä päivänä laadukkaaseen opetukseen. Tarjontaa pitää olla. Valinnanmahdollisuuksia pitää voida tarjota.

On kuitenkin myös totta, että koulutuksen järjestämisen mallien on perustuttava myös alueellisiin olosuhteisiin. Yhtä koko Suomeen sopivaa optimimallia ei ole olemassa. On myös totta, että suurin mahdollinen järjestäjäyksikkö ei välttämättä aina ole optimaalisin. Onkin tärkeää huolehtia myös jatkossa siitä, että järjestäjäyksikön koko palvelee itse tarkoitusta eli laadukasta opetusta.

Timo Heinonen
kansanedustaja
eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen

Kommentit