Timo Heinosen puhe X Lopen Vapussa 1.5.2017: Lopen 10 suurta ja 10 muuta mainintaa

Kynästä, maanantaina 01.05.2017

X Lopen Vappu

Senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla 1.5.2017

Lopen 10 suurta ja 10 muuta mainintaa

Hyvät loppilaiset, vapaa-ajanloppilaiset, muualta tulleet.
Hyvät vapun juhlijat – suomalaisen työn, kevään ja ylioppilaiden juhlijat.

Tasan kymmenen vuotta sitten aloitimme Lopella uuden perinteen. Silloin alkunsa sai tämä meidän kaikkien yhteinen suomalaisen työn, ylioppilaiden ja kevään juhlahetki senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla.

Paikaksi valikoitui itseoikeutetusti tämä Lopen kauniin kirkonmäen reuna ja ehkäpä kaikista merkittävimmän loppilaisen patsas.

Suurin suomalainen äänestyksen muistamme vuosien takaa. Mutta ketkä olisivat kymmenen suurinta loppilaista?

Pyysin listauksia useammalta kotikuntamme historiaa hyvin tuntevalta ja tutkineelta. Yksiselitteistä listaa emme saaneet kasaan, mutta niissä oli toki paljon yhteistä.

Tein listan 10 suurta ja kymmenen muuta mainintaa. Tämä on lopulta kuitenkin subjektiivinen minun listani. Sen saa ja voi kyseenalaistaa.

Jos lähdemme liikkeelle vaikkapa tästä herrasta takanani. Hän kuului kaikkien listoille ja on itseoikeutettu 10 suurimman loppilaisen listalla.

 

1) Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen (10.12.1830 Vaasa – 13.11.1903 Hki)

Georg Zacharias Forsman myöhemmin Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli historiantutkija, yliopiston opettaja, valtiomies, senaattoriksi hän tuli vuonna 1882 ja hän oli vapaaherra.

Tämä Armas Hutrin suunnittelema patsas pystytettiin Yrjö Koskisen muistoksi Loppi Seuran toimesta 1962 presidentti Urho Kekkosenkin ollessa paikalla.

Yrjö-Koskinen syntyi Vaasassa ja opiskeli mm. Hämeenkyrössä, mutta Loppi ihmisineen ja pyrintöineen oli Yrjö-Koskisen miehuuden ja vanhuuden päivien maisemaa.

Yrjö-Koskisen vaimon ystävätär oli neiti Ida Sadenius, joka avioitui Lopen kirkonkylän Uotilan omistajan Karl Fredrik Anderssonin kanssa. Heidän kehotuksestaan Yrjö-Koskiset lomailivat kesällä 1869 kirkonkylän Pietilässä. Samana kesänä Yrjö-Koskiset tutustuivat pappilassa asuvaan kirkkoherra Branderin perheeseen, jonka tyttären Elinin kanssa Yrjö-Koskisten poika Yrjö myöhemmin avioitui.

Brandereista tuli myöhemmin Paloheimoja ja Y. S. Yrjö-Koskisesta tuli kirkkoherra Branderin kuoltua hänen lastensa holhooja. Kirkkoherra Branderin ensimmäisestä avioliitosta syntyneestä pojasta – Hjalmar Gabriel Branderista kasvoi yksi mielestäni Lopen kymmenestä suuresta. Hänet tunnettiin myöhemmin H.G. Paloheimona. Palaan häneen myöhemmin.

Yrjö-Koskinen osti Leppälahden tilan missä vieraili mm. Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula, Ida Aalberg, monet aate- ja työtoverit, Lopella kesiään viettäneet kulttuurihenkilöt, joiden kanssa Yrjö-Koskiset osallistuivat kesäiseen seuraelämään.

Yrjö-Koskisen ansioksi voimme laskea Lopen kirjaston kasvun, Lopen Säästöpankin synnyn, Etelä-Hämeen Maalaisseuran toiminnan, osuusmeijerin ja apteekin saamisen kuntaan ja monen muun.

Loppijärven rannassa seisoo edelleen Yrjö-Koskisen rakas työ- ja oleskelupaikka Haapamaja ja Leppälahti on edelleen Yrjö-Koskisen suvun hallussa

Yksi Jani Kortströmin taidenäyttelyn teoksista.

 

2) KFA von Qvanten, 1804-1867

Sitten seuraava.

Lopen kirkkoherra Karl Fredrik Abelard von Qvantenia ei Yrjö-Koskinen tiedettävästi ehtinyt tavata. Von Qvanten kuoli nimittäin 1867 ja hänen jälkeensä kirkkoherraksi tuli edellä kertomani Brander.

Kirkkoherra von Qvanten oli uudistusmielinen pappi, joka ymmärsi kunnallishallinnon perustamisen suuren merkityksen.

Vuonna 1866 hän lahjoitti Lopen Seurakunnalle Heikkilän rälssitilan puustelliksi opettajalle.

Pitäjäläiset ottivat Von Qvantenin tilalahjoituksen kiitollisuudella vastaan ja sitoutuivat saamaan aikaan kansakoulun Heikkilän tilalle. Koulu avattiin 7.10.1867. Lopen Koululaitos juhlii tänä vuonna von Qvantenin perintöä vaalien 150. juhlavuottaan.

Tänään loppilaiset nuoret saavat edelleen stipendejä opiskeluunsa Qvantenin opintorahastosäätiöltä.

 

3) Lydia Koidula, 1843-1886

Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kohdalla mainitsin Viron kansalliskirjailijan Lydia Koidulan. Hän oli Viron kansallisen heräämisen ajan runoilija. Hän oli myös maansa ensimmäinen naiskirjailija ja tulisieluinen kansallinen herättäjä. Koidula vieraili isänsä, sanomalehtimies ja kirjailija J.V. Jannsenin kanssa useita kertoja Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen luona Leppälahdessa Loppijärven rannalla.

Yrjö-Koskinen lahjoitti Koidulalle mahtavan kivenjärkäleen sillä ehdolla, että se jää paikalleen Suomeen Lydia Koidulan nimikkokiveksi. Suomi oli Koidulalla ”aina mielessä ja sydämessä avarampana ja suurempana isänmaana”. Hän uneksi Suomen ja Viron itsenäisyydestä ja yhteistyöstä. Haaveet ovat nyt lopulta totta.

 

4) H G Paloheimo, 17.10.1864 Kangasala – 29.6.1919 Loppi

Kirkkoherra Branderin ja Lovisa Fredrikssonin pojasta kasvoi siis H.G Paloheimo. Ehdottomasti yksi Lopen historian suurimmista. Paloheimo oli teollisuusmies, joka perusti ensimmäisen merkittävän suomenkielisten hallitseman teollisuuskonsernin Suomeen.

Paloheimo avioitui Santamäen kartanon tyttären Elin Hernbergin kanssa,, osti kartanon lainavaroin ja ryhtyi maanviljelijäksi ja hankki lisää maaomaisuutta.

Paloheimojen teollisuuden keskuspaikaksi muodostui lopulta Riihimäki ja keskeisimmiksi tuotannonhaaroiksi valikoitui puu, tiili ja sähkö, mutta myös Riihimäen Lasi. Voi hyvin sanoa, että monessa mielessä koko seutukuntamme keskeinen kehittäjä ja synnyttäjä oli HG Paloheimo.

H.G. Paloheimo oli myös enemmän kuin pelkkä teollisuusmies, hän oli myös oppinut teologi, innokas maanviljelijä ja senaattori. Talonpoikaissäädyn edustajana valtiopäivillä hän keskittyi torpparikysymyksen ja maanvuokraongelman ratkaisuun. Vuoden 1918 jälkeen hän toimi senaatissa kansanhuoltoministerinä.

Paloheimoa ohjasi kaikessa toiminnassaan kansallinen herätystyö sekä taistelu Suomen kielen asemasta.

Vuonna 1919 hän kuoli vain 54-vuotiaana, mutta Paloheimo-yhtiöt jäivät elämään. Lopen historiaan isolla kirjaimella voi kirjoittaa myös seuraajat eversti, vuorineuvos Olli Paloheimon ja Arvi Paloheimon ennen nykyistä Paloheimon johtajaa Martti Paloheimoa.

 

5) Emil Nestor Setälä, 27.2.1864-8.2.1935

Samana vuonna HG Paloheimon kanssa eli 1864 syntyi myös toinen jonka nostan Lopen merkittävien henkilöiden joukkoon. Hän oli Emil Nestor Setälä.

Qvantenin myötä perustettu Lopen ensimmäinen kansakoulu Heikkilän koulu oli myös Setälän opinahjo. Pojan Emilin kerrotaan jo kansankoulussa olleen koulun hyvämuistisin poika.

Heikkilän koulu kasvatti myös monia muita maininnan arvoisia kansalaisia. Isänsä J.B. Axin opissa kasvaneesta Julius Ailiosta tuli tunnettu muinaistutkija, tohtori ja ministerikin. Koulun oppilaita olivat myös senaatin esittelijäsihteeriksi edennyt G.E. Leino, H.G. Paloheimokin ja yhteiskoulun rehtori Jooseppi Sajaniemi ja kirjailija Sakari Pälsikin.

Mutta Setälästä tuli Heikkilän koulun kasvattina suomen kielen ja kirjallisuuden professori, ministeri, lähettiläs, valtioneuvos, kielen ja kansanrunouden tutkija.

Kansanedustajana ja senaattorina ja ministerinä hän oli luomassa itsenäisen Suomen kulttuuripolitiikkaa ja perustuslakeja.

 

6) Mannerheim, 1867-1951

Muutamaan vuotta myöhemmin Setälän syntymän jälkeen vuonna 1867 syntyi sitten ehkä historiamme tunnetuimmaksi kesäloppilaiseksi tullut herra. Siis samana vuonna 1867 kun kirkkoherra Qvantenin edesauttamana Lopelle perustettiin ensimmäinen kansakoulu. Kun Lopen koululaitos juhlii 150. juhlavuottaa niin näin ollen juhlii tänä vuonna myös Marsalkka Gustav Mannerheim syntymäpäiviään.

En Mannerheimin henkilöhistoriaan mene tällä kertaa lainkaan. Vaan nostan esille vain hänen kesäloppilaisuutensa. Vuonna 1942 korpisoturit olivat rakentaneet ylipäällikölleen kelohonkaisen metsästysmajan, saunan ja kalamajan 75-vuotispäivälahjaksi.

Alkuperäinen sijaintipaikka oli Lieksajärven rannalla. Sotatapahtumien muuttuessa rakennukset purettiin ja siirrettiin koti-Suomen puolelle.

Uusi sijaintipaikka löytyi Lopelta, Punelia-järven rannalta v. 1945 Saara ja Paavo Kassarin mailta. Mannerheim vieraili mökillään, siis metsästysmajallaan, erilaisten kalenteri ja muiden merkintöjen mukaan noin 30 kertaa.

Vuodesta 1959 maja on ollut matkailunähtävyytenä. Tänään kuntamme tärkeintä ja tunnetuinta matkailukohdetta ja Marskin Majan ravintola pyörittävät Lopen Uupuneiksikin valitut Heikki Kujansuu ja Teuvo Zetterman.

 

7) Julius Ailio, 19.7.1872 Loppi-4.3.1933 Helsinki

Samoihin aikoihin syntyi myös Julius Ailio, joka monen muun merkittäväksi kasvaneen lapsen tapaan kävi Heikkilän koulua.

Julius Ailio toimi Museoviraston arkeologisen osaston johtajana, Helsingin yliopistossa ja hänet valittiin myös Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajaksi. Hän osallistui myös tutkimusmatkoihin muun muassa Siperiaan ja Kuolan niemimaalle.

Politiikassa Ailio toimi ensin nuorsuomalaisten riveissä, mutta siirtyi vuonna 1906 sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Ailio toimi sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajana, senaatissa senaattorina ja Tannerin hallituksessa opetusministerinä.

Nuorena 18-vuotiaana Ailio kirjoitti jo kotikuntamme kauniilla Lopen murteella, miten pellavaa oli kylvettävä ja hoidettava, kuvasi ja tallensi mm. talkoomenoja ja rakennuksia. Lisäksi hän kirjoitti kansatieteellisiä kuvauksia Lopen ulkohuonerakennuksista, Lopen kalastuksesta ja maanviljelyksestä. Vuonna 1902 ilmestyi tieteellinen tutkimus ”Lopen asunnot eri kehitysasteissaan”.

 

8) Sakari Pälsi, 9.7.1882-22.4.1965

Hieman edellisiä myöhemmin syntyi Lopen Sajanimessä yksi ehdottomasti Lopen suurista. Sakari Pälsi syntyi Lopella 9. heinäkuuta 1882.

Julius Ailio sai Pälsinkin kiinnostumaan muinaistutkimuksesta.

Pälsin poikajutut Fallesmannin Arvo ja minä ovat varmasti monille tuttuja, mutta varmasti myös monet upeat teokset ja myös kuvaukset vaikkapa jäiden lähdöstä Loppijärveltä.

Mittavimman tiedemiehen työnsä Sakari Pälsi teki Suomen Kansallismuseon palveluksessa. Tiedemiestyö kesti yli 50 vuotta.

Sakari Pälsi liikkui eri tieteen alueelta toiselle, etsien vastineita menneisyyden ilmiöihin omasta ajastaan ja Suomen ilmiöihin vertailuainesta muiden kansojen parista. Hän oli erinomainen havainnoitsija, tieteen popularisoija, maailmanmatkaaja, kotimaan kansatieteen tutkija ja kansan ihmisen kuvaaja.

Yksi Lopen suurista siunattiin Lopen vanhan kirkon mäkeen vuonna 1965.

 

9) TJM Saloranta

Oppilaita olen maininnut jo useampia ja voisin varmasti mainita heidän opettajiaankin. Heikkilän koulusta 1867 lähtien opettaneen Albert Mäkeläisen Jalkusen rusthollin poikia, Johan Benjamin Axin ja tyttökoulun ensimmäisen opettajan Josefina Charlotta Östdahlin tai Aliina Nurmikiven ja neljännesvuosisadan Heikkilän koulussa opettaneen Ulrik Niemisen.

Niemisen ura päättyikin vasta 1922 oppivelvollisuusajan alkaessa ja silloin koulun johtaja opettajaksi tuli seuraava kymmenen suurimman listalle mahtuva eli T.J.M Saloranta.

Opettajista muuten voisi mainita myös 44 vuotta Joentakana opettaneen Frans Erkkilän, mutta nyt annan aikaa Salorannalle.

TJM Saloranta perusti vuonna 1936 Lopen Lehden ja toimi pitkään lehden päätoimittajana. Lopen Lehden tärkeä tehtävä oli alusta lähtien kotiseutuperinteen vaaliminen ja kotiseudun menneisyyden valottaminen.

Saloranta oli myös innokas musiikkimies toimien hetken myös Lopen seurakunnan kanttorina ja jo 1900-luvun alussa Kansallismielisen Nuorisoliiton laulukuoron johdossa. Samoihin aikoihin Saloranta perusti Pilpalan sekakuoron.

Salorannan kynästä syntyi myös kaunis Lopen Laulumme.

 

10) Heikki Mikkola, 6.7.1945 Mikkeli –

Kymmenennenksi suureksi nostan Heikki Antero Mikkolan.

Heikki on nelinkertainen motocrossin maailmanmestari ajaen mestaruutensa alle 500-kuutioisten luokassa vuosina 1974, 1977 ja 1978 sekä alle 250-kuutioisissa vuonna 1976. Hessu oli näin ollen ensimmäinen motocross-kuljettaja, joka oli voittanut sekä 250- että 500-kuutioisten mestaruudet. Mikkolan edustama valmistaja MM-tasolla oli ensin Husqvarna ja myöhemmin Yamaha.

Heikki itseoikeutetusti edustaa tässä kymmenikössä urheilijoita. Lopella ensimmäinen urheiluseura perustettiin 1905 Launosiin ja samana vuonna kunnassamme järjestettiin ensimmäiset yleisurheilukilpailut. Pari vuotta myöhemmin Sajaniemeen perustettiin Voimistelu- ja urheiluseura Kipinä. Ja edellä kertomani H.G Paloheimo oli myös urheilun saralla tärkeä apu ja tuki. Hän lahjoitti 1910-luvulla Launosiin urheilukenttäpaikan. Kirkonkylän nykyisen urheilukentän rakensivat Lopen Ilveksen aktiivit Eetilän tila maille. Myöhemmin tulivat Launosten Nouseva ja 1930-luvun alussa Lopen Laaka. Loppilaissyntyisestä Yrjö Yrjö-Koskisesta kehittyi maaottelutason pikajuoksija ja moottoriurheilupuolella Lopen mainetta piti yllä huimapäinen kilpa-ajaja Arvo Sorri, joka nähtiin myös Eläintarhanajojen palkintokorokkeella.

Lontoon olympialaisiin valittiin myöhemmin 21-vuotiaana 10-ottelija Yrjö Mäkelä ja viimeksi Loppea on Pekingin olympialaisissa edustanut 800-metrin juoksija Mikko Lahtio. Maailmanmestaruutta on viime vuosina päässeet loppilaisista juhlimaan endurokuljettaja Marko Tarkkala ja salibandymiehet Ville Lastikka ja Teemu Metsälä.

Lopen Urheiluelämän johtava henkilö oli pitkään pankinjohtaja Börje Sarevuo joka myös hyvinkin nousee suurten loppilaisten joukkoon. Sarevuon johdolla loppilaiset olivat näkyvästi mukana maaotteluissa ja muissa.

Mutta suurimmaksi urheilijaksi nostin tähän nelinkertaisen maailmanmestarin Heikki Mikkolan joka etsii vertaistaan maailmankin laajuisesti.

Urheilu-uransa jälkeen Mikkolan elinkeinona oli maanviljelijä ja suoramyyntiyrittäjä. Nykyisin Mikkolan maatilan suoramyyntiä pyörittää Antti ja Anne Mikkola.

 

Mutta sitten kymmenen muuta mainintaa:

  1. Juhani Peltonen, 12.5.1941 Helsinki – 25.2.1998 Loppi

Varmasti maininnan ansaitsee kirjailija Juhani Peltonen. Lapsuutensa ja suurimman osan elämäänsä Peltonen asui Vantaan Korsossa, mutta sen muuttuessa betonikonstruktioiden tuonelaksi kotipaikka löytyi Lopelta tässäkin puheessa useamman kerran mainitusta Heikkilän Koulusta.

Peltonen kirjoitti urallaan monipuolisesti niin runoja, näytelmiä, kuunnelmia, tv-näytelmiä kuin romaanejakin. Hänen teoksiaan on käännetty yli 16 kielelle.

Ja parhaiten Jussi tunnetaan romaanistaan Elmo (1978), jossa irvaillaan meidän suomalaisten urheiluhulluutta.

 

2) Pekka Perko, perusti 1974 Lopelle kuorotoiminnan

Kulttuurin saralta toinen maininta menee director cantus Pekka Perkolle. Pekan johdolla kuorotoiminta alkoi Lopella vuonna 1974.

Musiikin parissa tehty työ on tuonut hänelle paljon tunnustuksia. Kuorotoiminta huipentui Timotei kuoron perustamiseen, minkä johdossa Pekka Perko toimi pitkään. Perkon rinnalla kuorotoiminnasta maininnan ansaitsee ainakin myös Kirsti Kytömäki ja Kalle Ainola.

 

3) Olavi Sampo

Lopen ensimmäinen kunnanjohtaja Olavi Sampo kuuluu ehdottomasti vähintäänkin mainittaviin. Sampo aloitti Lopella kunnansihteerinä ja siirtyi kunnanjohtajaksi 1967. Sampo teki merkittävän elämäntyön Lopen johdossa ja hänen aikanaan kunta kasvoi ja kehittyi. Sampoa tehtävässä seurasi Voitto Saraneva jonka aikana kunnan kasvu kiihtyi.
4) Onni Kontro

Liike-elämästä nostan mainintana esille Onni Kontron. Onnin merkitys Lopelle on ollut voisi sanoa yksi keskeisimmistä vahvan kasvun vuosina 1970-luvulta lähtien. Liiketalo Onni kauppana oli pitkään kunnan keskeinen kauppa ja sen kasvun myötä syntyi Lopen linja-autoaseman liiketalo minne myös Onnin kauppa siirtyi.

Onni oli perustamassa Lopen Yrittäjiä, jääkiekkoseuraa Lopen Lätkää ja toimi aktiivisesti pitkään myös keskeisesti Lopen kuntapolitiikassa. (Hänen aloitteestaan syntyi aikanaan Lopen uusi tori ja myös hän oli ansiokkaasti mukana eri tapahtumien toteuttamisessa ja aikanaan mm. Simo Rädyn ja Raimo Laitisen kanssa oli Lopelle monenlaista luomassa. Myös toritapahtuma Perunankukkapäiväkin syntyi näiden miesten iltaa istuessa ja nimen taisi keksiä Simo. )

Onnin rinnalla liike-elämästä löytyisi lukuisia maininnan arvoisia Mikkolan kauppiassuvusta Maaniittyihin, Leinon ja myöhemmin Leppästen kauppiasperheeseen, Lopen Metallivalimon perustaneeseen Antti Kallionpäähän ja bussiliikenteessä merkittävän uran tehneeseen Väinö Nylundin tai Kyttälöihin ja moneen muuhun. Kiitos heille kaikille.
5) Urho Salomaa

1900-luvun jälkipuoliskon poliitikoista mainittavaksi täytyy tulla pitäjäneuvoksen arvollakin kiitetty Urho Salomaa. Kunnallisneuvoksen arvon 1974 saanut Onni Oksanen, mutta myös Kalle Hietanen, Oiva Rajaoja, Tuomo Sipilä ja Veikko Jylhä. Merkittäviä uria.

6) Allan Löfgren

Viime aikoina on aiheellisesti puhuttu kuntamme lääkäripalveluista. Näissä keskusteluissa on edelleen vilahdellut nimi Allan Löfgren. Siitä huolimatta, että miehen lääkäriura päättyi jo yli 40 vuotta sitten.

”Löfgrenin Allun” ura oli kuitenkin poikkeuksellisen pitkä aina vuodesta 1946 vuoteen 1974. Löfgren oli kaikkien aikojen pitkäaikaisin kunnanlääkäri ja lähes 30-vuotisen elämäntyönsä aikana hän oli keskeinen Lopen terveyden ja sairaanhoidon kehittäjänä.

7) T.I Vuorenrinne

Liian myöhään mainitsen kouluneuvos ja professori Toivo Ilmari Vuorenrinteen. Pitkäaikainen Loppi Seuran puheenjohtaja, mutta myös aktiivinen toimija valtakunnan politiikassa, ylioppilasteatterissa ja monessa muussa. T.I. Vuorenrinteen sydän oli aina Lopella ja mm. tämä Yrjö-Koskisen patsas on pitkälti hänen ansiokseen luettava. Myös Lopen Opiston perustamisessa kansansivistystä vaalineella Vuorenrinteellä oli iso rooli.
8) Kotiseutuneuvoksemme Ahti Gåpå joka on jatkanut vuosikymmeniä aikanaan Lopen Lehden perustamisen myötä lehden keskeiseksi tehtäväksi nousseita asioita kotiseutuhistorian vaalimista. Jatkanut siis kotiseutututkimustyötä ja ollut tärkeänä tekijänä niin Loppi Seurassa, Sakari Pälsin seurassa ja tehnyt useita kyläkirjoja ja kotiseutukirjoja. Kotiseututoimijoina haluan mainita myös kirjastomme pitkäaikaisen johtajan Tarja Toivosen ja neuvoksen arvolla juuri kiitetyn Antti Koskimäen.
9) Mainitsen seuraavana Matti Kytömäen, jonka rinnalla voisi mainita myös muita merkittäviä opettajia Arvi Oinaalasta Perkoihin ja Veijo Räsäsestä Loukoihin jne.

Matti Kytömäen merkitys on kuitenkin suuri. Opettajatyönsä rinnalla Kytömäki oli aktiivinen Lopen Lehden toimittaja, mutta myös kuoromies ja monessa muussakin mukana ollut.

Matin opettajuus on meistä monella muistissa hyvin. Komennot ”Tontut takajaloilleen”, ”Olen unessa useasti, matkalla koulutien” tai pianolla soitetut virret. Jos virren numeron tiesi tiesi myös matematiikan kokeen päässälaskun tuloksen. Ystävä sä lapsien – vastaus? 492. Oikein.

10)  Kymmenes maininta olkoon meistä jokaisen oma valinta. Kenet sinä olisit maininnut kymmenen suuren tai kymmenen muun maininnan joukossa?

Näillä sanoilla haluan kunnioittaa kaikkia Lopella vuosisatojen aikana eläneitä, vaikuttaneita, kasvaneita ja rakentaneita ja toimineita.

Kiitollisena teitä ja jo pois nukkuneita muistan.

Eläköön Loppi! Viljava maa. Järvistänsä tunnettu soppi.

Hyvää Vappua!

Kommentit