SEMINAARIN AVAUSPUHE: Hyvinkää-Riihimäen talousalueen kunnanhallitusten yhteisseminaari Kuntaliitosselvityksen esiselvitysten julkistamistilaisuudessa; Hyvinkään Rantasipi 4.12.2007

Kynästä, tiistaina 04.12.2007

(Muutokset puhuttaessa todennäköisiä)

Niin hyvät ystävät. Olemme tänään kokoontuneet tänne Hyvinkään Rantasipiin kuulemaan Hyvinkää-Riihimäen talousalueen neljän kunnan kuntaliitosselvityksen esiselvityksen tuloksia. Tänään saamme vastauksia kysymyksiin joita olemme esittäneet.

Selvitysmiehistä Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen on perehtynyt selvityksessään kynnyskysymyksiin. Sellaisiin kysymyksiin, jotka voivat muodostua kuntaliitoksen esteeksi – kynnykseksi.

Toinen selvitysmiehemme Tampereen Yliopiston professori Pentti Mecklin on tehnyt kuntien kanssa työtä talouslukujen parissa. Etsien vastauksia kysymyksiin mitä hyötyä ja mitä taloudellisia haasteita mahdollinen suurkunta muodostaisi.

Haluan kiittää teitä kaikkia siitä, että yhdessä olemme pidättäytyneet varsin yksituumaisesti ampumasta selvitystä alas ennen ilmaan nousua tai toisaalta antamasta lisäliitoakaan ennenaikaisesti tälle työlle.

Linjamme ei ole ollut salailun linja tai seläntakana valmistelun linja vaan alueemme ainutlaatuisuuden takia ainoa mahdollinen valittu linja. Tänään julkistettavissa selvityksissä ei tulla tekemään päätöstä 90 asukkaan suurkunnasta tai päättämään että se ei olisi tarvoitteemme. Tänään keskitymme vain pohtimaan onko asian etenemiselle olemassa järkevää tietä – onko alueemme yhdistyminen käytännössä mahdollista ja mitä se vaatii. Jos näiden kysymysten jälkeen vastaamme myönteisesti jatkotyölle – sen jälkeen ryhdymme todenteolla tekemään selvitystä kuntaliitoksen eteen. Etsimään ratkaisujamalleja ja viitoittamaan tietä kuntaliitoksen suuntaan.

Jos taasen vastaamme tänään ei. Toivon, että se ei tarkoita ei kumppanuudelle – yhteistyölle. Vaan ei ainostaan yhdelle kunnalle. Toivon myös, että tämän selvityksen julkistamisen jälkeen jokainen kunta käy vielä omalla tahollaan keskustelua siitä miten haluamme alueemme kehittyvän, mitä olemme valmiita tekemään yhteisen alueemme eteen.

Toivon, että tänään emme ratkaisuja asiasta tee. Emme puoleen emmekä toiseen. Olisi varsin lyhytnäköistä tänään tämän päivän seminaarin jälkeen ilmoittaa, että jatkamme tai emme jatka selvitystyötä. Nyt on syytä saattaa nämä selvityksen kuntapäättäjien tietoon ja myös kuntalaisten tietoon. Keskustella ja katsoa asioita ja ratkaisujen aikana on tämän jälkeen.

Itse olen tutustunut materiaaliin varsin laajasti ja voin sanoa, että itse en ole valmis kumpaakaa kantaa tänään hyväksymään.

Tämän jälkeen toivon, että asiasta keskustellaan – myös julkisuudessa. Esitetään kantoja – näkemyksiä – vastaan tai puolesta. Nyt on tämän keskustelun aika.

….

Hyvät ystävät – on nimittäin kiistaton tosiasia, että yhteiskuntamme elää sodanjälkeisen ajan suurinta murrosta – tai ainakin lähestyy sitä. Väestömme ikärakenne muuttuu Euroopan mittakaavassa jyrkimmin. Väestömme ikääntyy Euroopan ennätysvauhtia, hoiva- ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa, mutta samalla työntekijöistä alkaa olla pulaa.

Myös yhä pienempi työssä käyvien joukko joutuu työpanoksellaan ja veroillaan ylläpitämään kaikkien meidän tarvitsemia palveluita.

Huoltosuhteemme on muuttumassa jyrkästi ja yhä pienempi ryhmä meistä suomalaisia joutuu kantamaan vastuun lasten ja ikäihmisten palveluista. Työllisyysastetta, eli työssä käyvien osuutta suhteessa kaikkiin työikäisiin, on nostettava, mutta olen vakuuttunut siitä, että väestöpohjaa tulee myös vahvistaa palveluiden turvaamiseksi.

Nyt käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus on tämän suurimman murroksen kynnyksellä myös suurin kunnallishallinnon ja -palveluiden uudistus Suomen historiassa.

Kaikki maamme kunnat toteuttaa nyt uudistusta yhteistyössä valtion kanssa vuoden 2012 loppuun mennessä.

Tämän uudistuksen tavoitteena on nimenomaan vastata tämän ajan ja tuleviin tiedossa oleviin haasteisiin. Tavoitteena on vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta ja edistää uusia palvelujen tuotantotapoja ja organisointia.

Mutta tavoitteena on myös uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmiä sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa siten, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta tulevina vuosikymmeninä.

Tiedän, että Hyvinkää-Riihimäen talousalue on yksi maamme myönteisimmin kehittyviä alueita. Meillä on paremmat mahdollisuudet menestyä kuin monella muulla – kuin valtaosalla – suomalaisista kunnista. Mutta tämä kasvu luo meidän alueelle myös haasteita – joita voisi olla nyt järkevä yhdessäkin pohtia.

Riittääkö se meille, että oma kuntamme kasvaa. Voi kysyä onko kasvumme koko alueen kasvua tukevaa? Onko kasvumme suunnitelmallista vai voisiko laajempi alue kehittyä suunnitelmallisemmin.

Voimme kysyä mikä merkitys kuntarajalla on? Onko se tällä hetkellä kuntalaisia haittaava vain auttava asia?

Voisiko kuntarajoja vähintäänkin madaltaa tasaisesti kasvavalla alueella?

Onko syytä kuntien estää esimerkiksi päivähoidon käyttöä luontevasti työmatkojen varsilla kuntarajojen mukaan?

Onko alueemme kehittymisen kannalta loppuunasti harkittua, että jokainen kunta tekee omat maankäyttö ja kaavoitussuunnitelmansa. Välittämättä toisen toiveista tai tavoitteista?

Miksi alueemme on yhtenäinen asumisenalue, osittain yhtenäinen työssäkäyntialue ja yhtenäinen kauppapalveluiden alue. Mutta miksi kuntalaiset eivät voi käyttää joustavasti alueen kunnallisia palveluita hyväkseen? Miksi alueemme ei voisi olla kuntarajat ylittävä peruspalveluidenkin alue?

Hyvät ystävät. Tänään kuulemme vastauksia kysymyksiin? Saamme pohdin apuja ja ajattelemisen aiheita.

Tärkeintä on kuitenkin minusta alueemme yhteinen strategia. Tavoitteenamme on oltava tulevaisuudessakin se, että pystymme takaamaan palvelut omalla alueellamme – tärkeimmät lähipalvelut oman kodin lähellä. Erikoispalvelut vähintäänkin seutukunnalla tai talousalueella.

Päättämättömyys voi johtaa siihen, että jossain vaiheessa emme enää pystykään ohjaamaan omaa tulevaisuuttamme.

Kommentit